Tuleva terapiaponi? Ei.

Ihana kuolaturpa! :c

 Tänään siis Selssi sai leikkiä olevansa terapiaponi :--D
Lähdettiin puoli yksi koulusta hakemaan Selssiä kohti meiän koulua, kakskytä yli yks lähettiin kohti tallia, ja kahelta lähettiin tallilta pois poni mukana.

Vähän vaille kolme oltiin yhellä isolla hiekkakentällä, jonne oltiin sovittu että meiän luokkalaiset tulee. Hetki odoteltiin, ja sittenkun ne tuli, niin lukastiin läpi meiän esitys terapiaratsastuksesta, jonka jälkeen meiän kehitysvammaiskokelaat (= meiän luokkalaiset) saivat ensin harjata Selssin läpi, ja sitten mä potkin sen kanssa vähän palloa.

Poni sai kanssa vähän juosta kun pari luokkalaista halus nähä kun juoksutan sitä, ja sitten olinkin eläinrääkkääjä, kun pyysin sitä raviin/laukkaan juoksutusliinaa heiluttamalla ja ponia kohti heittämällä :( noo, ei kaikki voi tietää kaikkea kaikesta :D ja kun tuo poni ei ole mikään kovin herkkä paineelle, olisikin!

Selssi oli kiltisti, ei purrut tai syönyt ketään, ja pari ulkopuolistakin ihmistä siinä kävivät Selssiä silittelemässä ja kyselemässä ponista jotain.

Yks asia, josta olen tosta ponista oiikkein ylpeä, on sen matkustustavat! Menee suoraan koppiin, ja matkustaa fiksusti, ei mekasta tai riehu vaikka oltaisiin pakoillaan, ja vaikkei olisi kopissa heinääkään. On se sentään jossain asiassa fiksu (;

Ponilla kaikki hyvin kunhan on
ruokaa nenän edessä :--D

Tänään kävin kanssa tunnilla, eikä siitä nyt sen enempää, kun että meni taas omasta mielestä tosi kivasti! :--) jee edistyn. Pikkuhijaa. Ehkä.