LG turinaa ja Onneilua

Lupasin itselleni ja koko yhteiskunnalle nauravani paskasesti, jos Liinu toimii LG'eillä paremmin kuin kuolaimilla....

Ja sehän toimi! Taisiis, osittain. Sen maksimissaan vartin ratsastuksen aikana, käveltiin kaksi kertaa varmaan yli 10 askelta! Ja mentiin rauhallista ravia, tosin kuulu siihen kyllä myös mukaan pari reippaampaa ravia muttamutta, käveltiin kuitenkin! Paremmin kuin viimekerralla :--)

 

Tämänpäiväisten ponisynttäreiden jälkeen heitettiin Liinulle varusteet päälle, ja mä hyppäsin sen selkään sen jälkeen, kun se oli saanut hetken olla kentällä vapaana. Liinulla oli siis LG't ja olympiat suussa. Kovin sekamelskaisen näköistä toi suitsitus kyllä, en kuitenkaan uskaltanut ihan pelkillä LG'eillä mennä. Tosin, oisin kyllä voinut, olympioiden ohjat olivat oikeastaan koko ratsastuksen ajan löysinä, pidin niitä kyllä käsissä, mutta tuntumaa ei edes oikeastaan suuhun ollut. LG'eillä siis mentiin oikeastaan koko aika.
Pari kertaa piti pysäyttää aitaan, kun en saanut millään hidastamaan edes siihen rauhalliseen raviin. Lopetettiin sitten, kun Liinu seisoi rauhassa nenukka melkein aidassa kiinni ja siirsi painoa taakse, kun pyysin LG'eillä peruuttamaan. Kyllä tästä vielä hippiheppa leivotaan! ;-)

Onni sai olla taas kentällä vapaana rallittelemassa, tosin se näytti välillä vähän ihmettelevän, kun äiskä ravaa isoa ympyrää ympärillä, ja kun "äitskä mä en enää milllääään jaksa juosta, voisiksää kävellä!!". Välillä varsa kyllä tuli viereen juoksemaan, mutta suurimmaksi osaksi pysyttelin kentän keskellä. Kai, mun huomioiden mukaan, mitä sitä nyt kerkesin katsomaan :-D

Alla parit kuvat Onnin tämänpäiväisistä rallitteluista!

 

 

Kävi kerran kans kyljellään, tässä jo nousemassa ylös. Näyttää ihan mun silmään hyenalta tässä :-D

 

Jätkähän yrittää jo ihan tosissaan! ;-)

Kävin myös tänään Valpperissa tuttuun tapaan, käytiin iskän kanssa ajamassa Melex. Pappa sai tänään ekaa kertaa päähänsä noi LG't, ja toimi kuin ihmisen mieli! Okei, tä nyt pysyy lapasissa ja hidastaa ja kaikkea ihan pelkällä riimullakin, muttamutta..

Lue lisää

Onnin kuulumisia

Pienisuuri hevoslapsi täytti eilen 2kk! Vastahan tuon omistaja oli aamulla lähettänyt mulle viestin kuvan kanssa, että nyt se Liinu on varsonut kauniin, vaalean varsan, ja mä sitten pitkän työpäivän vanhainkodissa sitä kuvaa jokaikiselle asukkaalle näytin, ja kerroin että on se Liinu niiin hieno kun tollalailla yksin sen pyöräytti ilman mitään vahatippoja! Vietiin sinne vanhainkotiin pari Onnin tulostettuakin kuvaa, ja voi että kun oripoikaa sielläkin kehuttiin niiiiin kauniksi hevosenaluksi.


Ei, se ei ole mutaa, Onni haluaa tulla mustaksi! ;-)

 Ja nyt tuo sitten täytti jo 2kuukautta, ja opettelee kovaa vauhtia ison pojan elämää. Kavioiden nostaminen, harjaaminen ja silloin tällöin myös narun päässä kävely onnistuvat Onnilta jo oikein hienosti. Ihmistä osataan jo väistää oikein kivasti. Nyt harjoitellaan kovasti narun päässä käyttäytymistä, sekä loimittamista.
Tänään Liinu ja Onni olivat taas käytävällä ihmettelemässä, Onnin kanssa ihmeteltiin ja tuhistiin orin rapisevaa paksumpaa loimea, jota sitten hetken rapisteltua sai tiputtaa tallin käytävälle, eikä Onni heti säpsähdellyt. Ponin fleeceloimi pääsi tänään myös koekäyttöön, kun sitä Onnin päälle puin. Fleeceloimi sai tulla lähelle ja hypätä selkään - se kun ei mitään ääntä pitänyt!
Fleeceloimella Onni antoi säätää mahavöitä, ja pistää olemattomia jalkalenksuja kiinni - ei mitään ongelmaa, vaikka pistin mahavyöt mahaan kiinni! Kiinnikiinnihän ne eivät olleet missään vaiheessa, kädellä vaan pidin niitä mahassa kiinni.

Jalkojen nostelu onnistuu Onnilta myös hyvin, tasapaino vaan ei ole vielä mitä parhain, eli pientä horjahteluaon välillä havaittavissa. Lähinnä vaan takajalkojen kohdalla, etujalat nousevat kuin vanhalta tekijältä!

Harmikseni Onnin silmät eivät ole enää niin kovin siniset. Oikeassa silmässä (vierestä katsottuna, itse en sitä näistä kuvista huomaa) on vielä vähän sinisyyttä jäljellä, ja se on musta aikasemminkin ollut vähän enemmän sinertävä, kuin vasen.
Varsan otsalle on myös ilmestynyt vähän vaaleampia karvoja, nyt jännäillään, että sattuisikohan tolle tulemaan jopa yksi päämerkki! Tosin en tiedä yhtään, olisiko se merkki näkynyt jo ennenkuin tämä varsakarva rupesi lähtemään, muttamutta, kyllä se tästä selviää!

Muutenkin varsan tuleva väri on mulle oikea mysteeri, saa nähdä kuinka tummaksi tuo jää, Liinu on aika tumma kesäisin, mutta tosi vaalea talvisin, ja Herkosta nyt en osaa sanoa oikein muuta, kuin että aika perussuokin värinen sekin on :-D varmasti tuo Onnin väri vaihtuu vielä monenmonituista kertaa, jännä seurata, että minkä värinen siitä sitten loppujenlopuksi tuleekaan! Kuitenkin nyt jo tuo Onnin varsakarvan alla oleva karva on vähän erivärinen paikasta riippuen, nimittäin riimun niskalenkin takana on ruskeaa karvaa, etulavoissa(?) tuo musta on huomattavasti vaaleampaa, kuin varsan pyllyssä ja reisissä. No, aikahan sen vain näyttää!

Lue lisää

Vuoden viimeisiä vihreitä

Terveisiä sonnilaitumelta! Melex ja Ässä pääsivät tänään lenkin jälkeen pikkutarhan puolelle vielä syömään vuoden viimeisiä vihreitä. Ruunien kanssa käytiin noin 45minuutin lenkki, mentiin yhdelle heinäpellolle, jossa mä sitten tutun ja turvallisen Melexin kanssa lähinnä kävelin ja otin pysähdyksiä, Melex ja Selssin omistaja meni Ässällä ravia siellä sun täällä, ruuna pysyi loistavasti lapasissa ja meni näin amatöörin silmään välillä tosi kivan näköisesti!

Ruunat ovat nyt totutelleet pihattoelämään, Ässä on vähän kovistellut Melexiä, Melex panikoi pihatossa yksikseen, ja mitä tekee Selssi? Etsii ruokaa ja karkailee niin pihan kuin tienkin puolelle. Plaaah taas se aloittaa nuo karkailut. Ja menee takaisin myös tarhan puolelle sähköistä välittämättä syömään. Paksunahkainen kaveri!

Melexin ja Selssi ovat tykänneet pihattoelämästä, Melex tykkää olla pihaton puolella, kun siellä on kaveri mukana, Ässän kanssa tullaan hyvin juttuun pihatonkin puolella silloin, kun Selssi ei ole siellä hääräämässä.

Mun oli tarkotus tänään ottaa edustavia kuvia lähinnä Ässästä, yhtä taulua varten tallille. Kuvaaminen, tai niiden edustavien kuvien saanti, ei ollut kovin helppoa, kun hevosilla oli kavioiden alla vihreää, eikä mulla ollut itseni ja kameran lisäksi mukana kuin linssinsuojus, mikä ei kauheasti hevosia kiinnostanut. Ässää varsinkaan, Melex tallusteli välillä mun viereen syömään, kun menin kyykkyyn.

Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että lauantaina olisi hyvä ilma, jotta voisin sillon yrittää ottaa vähän edustavimpia kuvia vaikka koko laumasta. Lauantaina on Mikkolassa ponisynttärit, en tosin tiedä, että käytetäänkö siellä Dianaa ja Ponia, vai Dianaa ja yhtä suokkiruunaa, vai Ponia ja tuota suokkiruunaa vai kaikkia kolmea. Menen siis sinne vähän avustamaan lapsien aisoissa pitämisessä, jonka jälkeen lähden Valpperiin hurjastelemaan Selssillä ja lihottamaan Melexiä.

Vähän jännittää taas tuleva talvi Melexin kannalta, että miten se jaksaa. Omistajan kanssa ollaan veikkailtu, että pihaton puolella saattaisi olla vähän lämpimämpi kuin tallissa, jos ruunajoukko siellä yhtä aikaa on. Ja kun kunnolliset muoviliuskat pitävät lämpöä kanssa superhyvin sisällä, eikä tonne kyllä osu tuuli yhtään. Plus vielä kun Melex saa kunnollisen, vettäpitävän toppaloimen niskaan niiden kelien alkaessa, joten peukut pystyyn, ettei ruuna laihtuisi ihan hirmuisesti.

Onhan ton ruokintaakin nyt vähän muokattu, ja se syö talven nyt viherrehua, joten luulisi senkin nyt vähän auttavan. Toivottavasti! Ensi kesän pappa tulee kuitenkin vielä näkemään, sitä seuraavasta nyt ei voi sanoa vielä mitään, pitää katsella että missä kunnossa Melex on tämän talven jälkeen, ja missä kunnossa ollaan sitten ensi syksynä.. Itsellä hirrmuinen koiravauva ja heppavauva kuume! Supersuloinen vauvakarvaa vaihtava Onni ei kyllä helpota yhtään, onneksi tuo varsa on vaan liian laadukas itselleni :-D saa nähdä olenko huomenna menossa Mikkolaan, kun tuntipäivä ja Mikkolapäivä vaihtoivat päittäin päiviään, johtuen tästä jaksosta koulussa.

40 päivän päästä mun nokka on kohti Englantia, saa nähdä jaksanko siellä tätä blogintapaista päivitellä, jos (ja kun) sielläkin eksyn jonnekkin tallille. Viimeiset 14 vuotta kun käynyt tyyliin viikoittain tallilla, ja viimeiset 6 vuotta vähintään kaksi kertaa viikossa tallilla, niin viiden viikon tallittomuus kuulostaa aika karulta!

Lue lisää

Arkeen paluuta, uusia hevosia..

Viimeiset pari kolme päivää ovat olleet mulle kovin ratsastuspainotteisia, torstaina olin tunnilla (joka meni vähän niin ja näin, laukat eivät meinanneet nousta millään hevosella, joka olisi kokoajan laukkaamassa), ja eilen perjantaina hyppäsin varmaan vuoden tauon jälkeen Liinun selkään.
Itseäni jännitti aika lailla, ja pyysinkin yhtä tallilaista mun puolesta menemään tamman selkään, tosin samalla tiesin, että jos en itse sinne mene, mua kaduttaa ihan törrrkeän paljon huomenna. Ja kun pohjimmiltani kuitenkin sinne halusin. Liinu ja Onni otettiin ensin käytävälle, ja hevoset harjattiin hyvin läpi. Onnin kasvattajan ja yhden tallilaisen (jota yritin Liinun selkäänkin laittaa) kanssa pohdittiin varsan tulevaa väriä, se kun on nyt ruennut vaihtamaan varsakarvaa aika reippaasti, ja varsakarvan alla oleva karva on ihan hirveän tummaa, mustaa oikeastaan.
Musta sinisillä silmillä olisikin aika hieno peli, jolla sitten kehtaisi pyöriä ties missä kouluradoilla! ;-) Herkon isänisä on Samuli, joka on musta, ja Samulin isä on taas Kelmi, jolla on siniset silmät.. Tai toinen silmä on vähän sininen. Mutta kuitenkin! Itse en noista värien periytymisistä tiedä halkaistua sanaakaan, joten nämä jää mun osilta ihan arvailujen piikkiin.

Suomalaiset sai juosta kentällä hetken ensin vapaana, Liinulla oli jo satula selässä ja suitset päässä, joten mun ei tarvinnut kuin hypätä selkään. Ja potkaista Onnia siinä samassa aika reippasti päähän :-D pistetään sitten mun piikkiin, jos tosta kuoriutuu jotenkin tosi urpo varsa, se sai sentään kengästä päähän varsana :-D
Liinuhan lähti siinä sitten heti ravailemaan, ravattiin isoa pääty-ympyrää, ja hetkittäin sain tamman kävelemään puolen askeleen ajaksi. Tosin ratsastin sillaisella tavalla tammaa, jolla en sitä halua ratsastaa, nimittäin keskityin vain pidättämään suurimmaksi osaksi ohjilla, pitämään tasaista painetta suuhun, ja myötäämään kunnolla, kun tamma hidastaa. Itse kun tiedän, että Liinun saa kävelemään pelkällä istunnalla ja äänellä, mutta pistetään nyt sen piikkiin, että tämä oli ensimmäinen ratsastus varmaan vuoteen, ja kumpaakin varmaan vähän jännitti.
Tästä on hyvä jatkaa, ja keskittyä siihen omaankin istuntaan enemmän. Omistaja sitten sanoikin Liinulle, että se on nyt arkeen paluu! Pikkuhiljaa ruetaan tammalla taas ratsastelemaan, ja muistutellaan mieleen niitä jarruja..

Sain taas kyllä hyvän muistutuksen siitä, miksi olen pitänyt Liinun askellajeja niiin täydellisen ihanina. Eilenkin ravattiin kuitenkin ihan menevää ravia, ja siellä on niiiin helppo istua. Jos olisin rikas, niin pistäisin tamman omistajan myymään tämän mulle kyllä heti! Vaan en ole, joten tyydyttävä tähän :-D (terkkuja omistajalle)

Tänään kävin taas ratsastelemassa, kuvassa näkyvällä noin kuusivuotiaalla ranskalais-amerikkalais ravurilla, Ässällä (Sexchasseur). Itseäni jännitti aika lailla uusi hevonen, varsinkin maastossa, johtuen mun pienen pienestä maastokammosta, joka on jäänyt päälle, kun 2011 toukokuussa tipuin Väinöltä, kun se lähti multa lapasista maastossa ihan totaalisesti. Nykyään ajattelen siis automaattisesti, että kaikki uudet hevoset lähtevät ryöstämään heti tilaisuuden tullen.

Mentiin noin tunnin pituinen lenkki, jonka aikana mun sydän hyppäs kerran kurkkuun, kun Ässä pelästy koiraa, joka oli vapaana metsässä ja tuli yhtäkkiä jostain puskasta. Melex löntysteli eteenpäin omistajansa kanssa samalla kun mä tarrasin Ässän harjaan kiinni ja varauduin siihen, että se pomppaa pystyyn. Taisin mä jotain "MELEEEEX" kaltastakin huutaa, että ne oisivat odottaneet, vaikka tosiasiassa Melex ja tämän omistaja olivat ehkä kolmen metrin päässä.
Koirasta selvittiin pienellä tränttäämisellä, ja ratsastajan sydänkohtauksella. En ole kyllä yhtään tottunut tämmöiseen tränttäilyyn, kun kaikki hevoset joilla yleensä menen, ovat niiin varmoja maastossa, että tämmöinen pieni hereilläolo saa mut ihan varpailleen. Jos siihen sitten tottuis, jos(/ja kun) Ässää rupean sillointällöin ratsastelemaan.

Kotiinpäin otettiin parit ravipätkät, ja että tuon(kin) hevosen ravi on mahdottoman hieno! Varsinkin, kun mennään vähän rauhallisempaa tahtia.

Pahoittelen kovin vähäkuvaista postausta, Liinun ratsastuksesta ei otettu kuvia, eikä kamera kyllä ollut mukana maastossakaan tänään, kun Melexin ja Ässän kanssa samoiltiin pitkin metsikköä.

Lue lisää

Tallista pihatoksi

Melexin ja Selssin talli (kutsukaamme tätä nyt vaikka Valpperin talliksi) koki viikonlopun aikana pienen hurjan muodonmuutoksen, kun tallista heitettiin karsinat tallin taakse, ja talli muutettiin pihatoksi. Ei toki vielä ole ihan valmista, puuttuu vielä lämmitettävä vesiastia, muoviluiskat, joitain listoja, sekä liukuovi pihaton oveksi.

Yllä on hyvin havainnoillistava kuva (köh, mittasuhteet kusee), millainen talli oli ennen, ja millainen se on nykyään pihattona. Karsinat tosiaan otettiin kokonaan pois, ja entinen karsinapuoli toimittaa nyt pihaton virkaa, Selssin karsinan seinää otettiin reilu metri eteenpäin, ja siellä säilytetään nyt joitain loimia, harjoja, linimenttejä ymsyms. Harjauspaikka pysyi suht samana, vähän se toki pieneni mutta mahtuu Melexkin siinä hyvin olemaan. Harjauspaikalla ei siis ole mitään purua, vaan siinä vain kova betonilattia, ja katto pään päällä, että voi hevosta hoitaa kastumatta tässä Suomen sateisessa ilmastossa.

 

Ylläolevassa kuvassa näkyy pihaton sisäänkäyntiä, johon minun ymmärrykseni mukaan tulee vielä liukuovi, jonka voi tarvittaessa pistää kiinni. Pihattoon mennään sisään siis harjauspaikan läpi. Kuvassa näkyy myös nykyistä tavaroiden säilytyspaikan ovea.

 

 Tämän tekstin yläpuolella olevassa kuvassa näkyy harjauspaikka, sekä tavaroiden säilytystila, ja vähän sen sisältöä. Löytyy roskista, harjapakkia, Selssin loimia, vuokralaisten loimia, harjaa, talikkoa, linimenttiä, Arnikaa, ämpäreitä... Vaikka ja mitä :-) tästä Selssin entisestä karsinasta pääsee myös nykyään heinävaraston puolelle kätevästi.

Itse pihattoa vähän sisältä, kirosin 50mm putken tänään johonkin kauas, tässä tilanteessa kittiputki olisi ollut aika toimiva tapaus..
Sisällä pihatossa on siis 3 ruoka-astiaa, joiden vieressä on narut, joihin hevosen voi pistää kiinni syömisen ajaksi. Likit-lelu roikkuu seinällä myös, tosin ei kauaa sittenkun Selssi pääsee sen kimppuun. Ehkä se siinä yhden yön on roikkumassa, ei sen kauempaa. Alla oikealla näkyy uloskäynti, ja tavaroiden säilytyspaikan ovea.

Itse tykkään ihan hirmuisen paljon tästä! Melex pääsi tänään ensimmäistä kertaa kääntymään pihatossa, eikä vanhus ollut oikein moksiskaan. Rennosti tallusteli syömään iltaruokiaan. Selssikin pääsi kääntymään tunnin ajolenkin jälkeen pihatossa, ja poni kyllä ihmetteli valoisaa tilaa enemmän kuin Melex. Selssikin suunnisti heti (tyhjälle) ruokakipolleen.

Melex iltamössöillä pihatossa ensimmäistä kertaa

Ainiin, hevosten kuvia klikkaamalla (noita tuossa sivussa) pääsee nyt niiden sukupostisivuille! Teen tässä joku kaunis päivä vielä talliesittelysivut erikseen :-)

Lue lisää

Viimeaikojen kuulumiset

Pahoittelut taaas pitkästä tauosta, koulu vie liikaa ajatuksia ja aivosoluja päivisin, eikä sitten enää iltaisin jaksa kirjoitella tännekin jotain. Nytkin pitäisi olla kirjoittamassa parin tunnin tehtävää koskien syöpää, mutta en ole edes aloittanut.. Palautus siis perjantaina, jolloin ajattelen kyllä kaikkea muuta kuin syöpätehtäviä, nimittäin huomen illalla koulun jälkeen lähden kohti Helsinkiä ja Placebon keikkaa! Voi että olen taas odottanut tätäkin kaaauan.

Mitäs meille sitten kuuluu? Viime keskiviikkona kokeiltiin Liinua ja Onnia ja tallin yhtä sh-tammaa kentällä vapaana, jos vaikka Liinu antaisi toisen tamman tulla lähelle, jotta ne voisivat taas tarhata yhdessä, Liinu kun rupeaa näyttämään siltä, että kaipaa jotain muutakin seuraa, kuin vain riehuvan Onnin. Mutta löytyi Liinusta sitten se huolehtiva kanaemotyylikin, tamma ei nimittäin päästänyt toista tammaa lähelle Onnia, vaan kulki korvat luimussa ja häntä heilui minkä kerkesi. Liinu ja tämä toinen tamma olivat ennen varsaa ihan parhaat kaverit, mutta nojoo, onhan se nyt vähän eri asia, kun on tommoinen yksi heppalapsi jaloissa pyörimässä.

Ei siis tullut mitään tästä tarhakaveri-ideasta, joten Liinu ja Onni saavat vielä toistaiseksi tarhailla kahdestaan.

Viime sunnuntaina oli tallilla pienellä porukalla (minä + kaksi) irtohypytyskujan tekoa. Poni pääsi taas pitkästä aikaa hyppäämään, ja kokeiltiin tehdä kuja niin päin, että hevoset hyppäävät tallilta poispäin. Ei kyllä toiminut Ponille ainakaan yhtään, luupää pysähteli aidan viereen syömään, ja aikaisemmasta, innokkaasta esteponista ei ollut kyllä sunnuntaina mitään tietoa.



Kokeiltiin Ponille uutta ennätystä, 70cm pystyä, joka kaatui hienosti kolisten. Itse kyllä veikkaisin, että paksu olisi päässyt sen yli, jos vauhti olisi ollut kovempi. Mukula kun pysähtyi tyyliin esteen eteen, vaihteeksi, syömään. Yli mentiin sitten kuitenkin kolisten, seuraavalla kierroksella pysty pistettiin 60cm jonka Poni sitten pääsikin yli, tosin taas vähän tahmeasti - ahne mikä ahne.

Seuraavalla kerralla sitten taas tietää, että Ponin kanssa kuja pitää olla niin, että hypätään tallille päin, silloin vauhtiakin on reilusti enemmän, eikä Poni edes yritä pysähdellä syömään aidan ali.
Tänään taas ohjasajoin Ponin, kokeiltiin ensimmäistä kertaa laukatakin niin, että joku juoksentelee perässä. Oikea laukka nousi tosi kivasti, vasempaan kierrokseen tarjosikin sitten vain oikeaa laukkaa. Kerran (vahingossa) nousi sitten vasen laukka, josta Poni saikin kunnon kehut ja kiitokset. Eikä mukula tänään niin paljoa rullaillutkaan, kun pidin huolen siitä, että se kävelee kunnolla eteenpäin, eikä matele.

Eilen käytiin kaverin kanssa hevosilla (Melex ja minä + kaveri ja Nosse) 18km lenkki pitkästä aikaa yhdessä, aikaa meni 2h 35min. Käveltiin reilusti suurin osa matkasta, kun tiet olivat niin kovia. Tosin paineltiin aina teiden ollessa vähän pehmeämpiä sellaista vauhtia, että pitkät käyntipätkät tekivät vain hyvää. Ja ensimmäistä kertaa ikinä Melex laski päänsä niin alas, ettei mulla ollut osaa eikä arpaa siihen, koska hidastetaan. Tosin tiedän, ettei tuo enää tämän ikäisenä jaksa mennä kauaa kiitolaukkaa, joten annoin papalle ohjaa ja annoin vaan mennä. Ja että olikin kivaa!! Melexin kisavietti herää heti, kun lähdetään raviin, ja siinä vaiheessa, kun toisen hevosen pyytää laukkaan, tämä ampaisee aivan täysillä eteenpäin.
Nossehan on siis puolet Melexiä nuorempi, juossut raveissa hyvin rahaakin, ja silti, silti tällä 25vuotiaalla vanhalla ravurinrutkakkeella on paaaljon isompi kisavietti.

Hyvänä esimerkkinä oli, kun kaveri pyysi Nossea käynnistä laukkaan, ja kun Melex tämän tajusi, se nosti itsensä niiiin ylös, oikeasti hevonen kasvoi varmaan 20cm, laukkasi hetken ihan melkein paikoillaan ja teki jotain hyppyloikkia, kunnes annoin pojalle ohjaa ja luvan mennä, se ampaisi Nossen ohi kuin rasvattu pallosalama. Melexin hiittikiihdyttelymutkan jälkeen Nosse vasta tajusi, että Melexhän painelee karkuun, ja vasta silloin ruunan rupukka lähti kiihdyttämään ja ohi, kun Melexistä loppui sitten ruuti simmoisessa vauhdissa.

Oli kyllä kiva kunnon maastolenkki pitkästä aikaa, tosin nyt on kyllä paikat sen verran kipeänä, että seuraavaa reissua saakin sitten taas odotella. Melexin ja Selssin tallistahan tehdään pihatto, kun Nosse, Fanni ja Ässä muuttavat viereiselle paikkakunnalle. Selssi ainakin varmasti nauttii pihatosta!

Lue lisää

Rullaatirullaati rullaatirulla

Sunnuntaina ajoin Ponin taas pitkästä aikaa, viimeksi varmaan sillon siellä kisoissa heinäkuun lopulla. Eli on siitä jo jonkun aikaa. Poni oli sunnuntaina niiin kivan energinen ja herkkä avuille, että päätin sitten eilenkin käydä sen ohjasajamassa. Yritin saada äitiä mukaan kuvaamaan, mutta kun äitistä ei ollut kuvaajaa, niin sain sitten yhden tallilaisen kameran päähän.

Ei menty kauaa, kun kentälle oli vähän tunkua (irtojuoksutukseen), mutta ehkä vartin verran ja ravia oikeastaan. Paljon taas ympyröitä, niinkuin sunnuntainakin, sunnuntaina kyllä mentiin vielä enemmän ympyröitä ja kahdeksikkoa.

Ajattelin Ponia hakiessani tarhasta sillä olevan taas vähän energiaa, kun se pääsi multa aika taidokkaasti karkuun. Paha tapa, kyllä, mutta päästän Ponin yleensä tarhasta vapaana ulos, suljen portit ja nappaan kiinni sitten otuksen etuharjasta, kun tämä on syömässä vähän vihreää. Eilen Poni olikin sitten vähän erimieltä asiasta, ja ennenkuin kerkesin napata harjasta kiinni, se jo painoi laukkalla tallia kohti. Hyvät naurut sain, kun juoksin tuon perässä ensin talliin, sitten tallista ulos, ja kiinni sain Ponin vasta, kun se erehtyi ihan hetkeksi haistelemaan harjakoppaa.
Jos vaikka rupeaisi käyttämään sitä riimua vähän reippaammin? :-D

 

Poni ei sitten kuitenkaan mun toiveista huolimatta ollut ihan niin reipas, kuin sunnuntaina, mutta kuunteli apuja silti tosi kivasti. Äänellä tehtiin siirtymiset taas lähinnä.

Vasempaan suuntaan Poni ei nyt ole taas pariin ohjasajokertaan tunkenut sisälapaa sisälle, tosin ollaan kyllä menty ihan supervähän suoraa uraa, mutta sen verran kun ollaan siinä menty, niin lavat ovat pysyneet suhtkoht suorassa. 

Ponia on niin kiva ohjasajaa, kun se osaa mennä niin rauhallista ravia, että siellä on helppo kävellä mukana. Tosin useimmiten kyllä pyöritään kentän tallin puoleisessa päädyssä, siinä hiekka kun ei ole ihan yhtä upottavaa.

Ravissa tämä toimii jo omaan silmään aika kivasti, on herkkä ja liikkuu eteenpäin. Odotappas vaan, kun siirrytään käyntiin..

 

Moottori sammuu melkein kokonaan, ja Poni rullaa itsensä ylläolevaan asentoon. Ihan melkein välittömästi, kun siirrytään käyntiin. Paitsi että rullailee itsensä kyllä jo noin alas ihan alkukäyntien aikana.
Ohjien kireys tai löysyys ei vaikuta asiaan (niinkuin ylläolevassa kuvassa, pidän lähinnä ohjia vain käsissäni), Poni rullailee silti itsensä alas. Ja sittenkun siirrytään raviin, nousee pää taas ihan kivoihin lukemiin. Täytyy varmaan vaan nyt keskittyä superpaljon siihen, että saa tuon käynnin tahdin pysymään yllä, vauhti tosiaan melkein tipahtaa nollaan, kun kävellään.

Lue lisää

Syksy saapuu

Melexin ja Selssin melkein 2kuukautta kestänyt laidunloma loppui tänään, omistajan kanssa ajettiin pojat takaisin kotiin. Matkaahan oli vaivaset 2km, mutta mentiin Selssin vauhtia, joten aikaa kului taas yli puolituntia.
Itse ajoin Merimursua (Selssiä) edellä, ja poikien omistaja ajoi Melexiä meidän perässä niin, että Melexin turpa hipoi mun selkää. Välillä ruuna näytti kyllä aika vittuuntuneelta touhuun, kun piti madella hitaan ponin vauhtia, mutta vasta kotipihalla alkoi hötkyillä, kun näki tutut kaverit.

Otettiin pojilta kärryt pois perästä, ja valjaat pois selästä, Melexille sadetakki niskaan ja pojat tarhaan (/mikä onkaan, hehtaarin kokoinen alue kuitenkin). Vanhojen tuttujen kanssa pojat tuli taas heti juttuun, mitä nyt Fannin kanssa Melex vähän vinku ja kiljui ja potkiskeli, Nosse vaan katseli menoa ja kävi välillä haistelemassa poikia. Melex sitten jäikin aika paljon Nossen viereen kuljeskelemaan. Selssikin haisteli Fannin kanssa, lähinnä rantapallo kyllä vain kuljeski ympäri tarhaa ja etsi syötävää (ylläri).

Meno oli aika rauhallista siihen asti, että lauman uusin tulokas Ässä tuli lenkiltä kotiin, Melex ja Selssihän siis eivät ole olleet tämän ruunan kanssa samassa tilassa vapaana, Melex pari kertaa lenkkeillyt samaan aikaan, ja mätsäreissäkin Ässä oli ja hengailtiin samassa paikassa.
Selssi oli portin vieressä juomassa kun Ässä pistetiin tarhaan. Ja voi kamala! Ruuna ei ole tainnut ennen nähdä ponia, sen verran voimakas reaktio oli. Ässä lähti kauheeta vauhtia Selssiä karkuun, ja mitä Selssi tekee? Lähtee perään tottakai! Häntä tötteröllä Ässä painoi menemään Selssi perässään hetken aikaa, kunnes Selssi väsähti ja Ässä jäi porukasta vähän kauemmas.

Kun Ässä pääsi Selssistä eroon, niin seuraavaksi arkaa ruunaa jahtaa Melex. Kyllä, yleensä lauman alin jäsen ja nössykkä joka väistää kärpästäkin, jahtasi ruunaa täysillä korvat niskassa kiinni ympäri tarhaa. Omistajan kanssa vähän ihmeteltiin ja naureskeltiin, että Melexistä on tullut kovis laitumella olon ajan. Se ei ole ikinä, ei kertaakaan ainakaan viimeiseen 6 vuoteen jahdannut ketään takaa. Kertaakaan. Selssiä pistänyt vähän väistämään, muttei se ole sitäkään jahdannut. Ikinä.

Tainnut tuo vihreä nousta vanhuksella vähän päähän, kun pitää puolta nuorempia jahdata takaa :-D Fanninkaan kanssa Melex ei ole oikein ennen tullut juttuun, nyt ne söivät vierekkäin omenoita ilman mitään hämminkiä. Melex kyllä väisti Fannia, muttei yhtä voimakkaasti, miten ennen. Ihme ruunanrupukka!

Lue lisää

Kenttäformulointia

Ollaan nyt omistajan kanssa/jonkun muun tallilaisen pistetty Liinua ja Onnia kentälle juoksentelemaan, ja voi että, kun varsalla on kivaa! Tammasta on vain tullut ihan älyttömän laiska ja huonokuntoinen, kuten taisin edellisessä postauksessa sanoakin. Muistan vieläkin ensimmäisen Liinun irtojuoksutuksen, se juoksi ja juoksi ja juoksi ja puksutti menemään kuin mikäkin höyryjuna, ei hidastanut millään, hyppi sitten eteen tai yritti saada sitä kulmaan - ei, aina se teki jonkun äkkikäännöksen ja lähti toiseen suuntaan vielä kovempaa vauhtia.
Monta irtojuoksutusta ja maastatyöskentely(-yritystä) jälkeenpäin Liinu rauhoittui kentällä vapaana ollessaankin, kuunteli niin hidastavaa- kuin eteenpäin pyytävää painettakin kivasti. Tosin, eteenpäin pyytävän paineen tämä otti aina kovin tosissaan, hidastavaa painetta piti vähän käyttää enemmän, että menee läpi. Mutta, toimi kuitenkin, hevosen sai tekemään kahdeksikkoja paineen avulla, sai sen nostamaan laukan tai ravin mistä kohtaa haluikaan, ja pysähtymään (melkein) siihen, mihin halusin.

Ja nyt tämä vain lönkyttää menemään korvat sivuilla rentoa ravia, eikä laukasta tietoakaan! Sormet ja varpaat ristiin, että ottaisi yhtä rennosti sitten, kun siellä keikkuu vielä ihminenkin selässä. Tosin ehkä varsa (joka vetää älytöntä rallia ympäri kenttää, käy välillä kyljellään ja jatkaa taas) vaikuttaa myös vähän tuohon rauhallisuuteen, sekä tietysti vähän huonompi kunto, joka on nyt vähän päässyt alaspäin. Kunhan varsa tuosta vähän vielä kasvaa, niin uskallan sitten taas enemmän juoksuttaa Liinuakin vapaana kentällä.
Taas kun keskiviikkona tamman liikkeitä katsoin tämän juostessa hitaasti mutta varmasti ympärilläni, tuli ihan hirveä hinku päästä jo sinne selkään kiikkumaan. Voitontunne on ihan mahtava, kun saa tamman kävelemään rauhassa pelkän äänen ja istunnan avulla. Musta vähän jopa tuntuu, että lännenratsastustuntien takia osaan käyttää istuntaani ehkä vähän paremmin, joten ehkä Liinukin olisi hieman rauhallisempi.. Ei voi tietää.

Onni tosiaan on kasvanut hirmuista vauhtia, poika täytti juuri kuukauden, ja varsakarva on vaihtumassa. Ylläoleva kuva on otettu viime keskiviikkona (29.8). Taluttelua harjoitellaan kovasti, vielä ei oikein tajuta mistään mitään, mutta pikkuhiljaa! Eilen juuri kun pistettiin Liinu ja Onni omistajan kanssa karsinaan, tehtiin siirrot talutten, ja pikkuinen jopa rauhoittui yli puolen matkan ajaksi! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Varsan otsaharja(vai mikä se nyt sitten viralliselta nimeltään onkaan) on vieläkin kovin pörrömäinen. Ehkä sekin siitä, kunhan se vähän kasvaa :-D toivottavasti.

Lue lisää