Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

15. marraskuuta 2017

Klinikkakuulumiset

Kohta on jo viikko oltu kotona iloisen ja ihanan pirteän Islan kanssa, mutta nyt löytyy vasta aikaa ja jaksamusta kirjoittaa klinikkakuulumiset tänne bloginkin puolelle!

Isla päikkäreillä klinikalla
Viime viikon keskiviikkona 8.11. kävin moikkaamassa Islaa klinikalla työpäivän päätteeksi. Isla oli keskiviikkoisen letkuttamisen jälkeen tullut hiukan ähkyiseksi, mutta tilanne oli mennyt ohi kävelyttämällä. Ulkona oli kuulemma menty pukkilaukkaakin.
Kävin Islan kanssa keskiviikkoisella moikkausreissulla kävelemässä raviradan tuntumassa pienen lenkin. Isla huuteli kavereille niin kovin, että taisi koko Metsämäki kuulla missä mennään :-) meidän eläinlääkärikin naureskeli takaisin klinikalle päästyämme, että hyvin kuuli missä Isla menee kun hirnunta kuuluu!

Keskiviikkona 8.11. käytiin katsomassa Metsämäen ravirata, kenties joskus Isla tulee täällä ravaamaan kilpaa?! Oikealla Isla klinikan karsinassa.
Torstaina 9.11. Isla pääsi illalla kotiin. Tammasta oli iltapäivällä otettu uusi röntgenkuva, ja letkutettu vielä kerran. Hiekkaa löytyi vielä, mutta kertymä oli harventunut ihan huimasti! Sain itsekin nähdä tuon torstaisen kuvan, ja ero ensimmäiseen kuvaan oli todella suuri. Nyt meillä on meneillään viikon tauko psylliumista, ja huomenna torstaina alkaa taas kahden viikon psylliumkuuri, jonka jälkeen noin viikon päästä käytään viedä kontrollikuvilla. Minoksella alkoi eilen kahden viikon psylliumkuuri, se oli maanantai-illasta hieman ähkyinen jonka johdosta myöhästyin yövuorostakin tovin. Onneksi on ymmärtävät työkaverit ja pomo, ennenkaikkea! Minos voi hyvin, ja Isla on piristynyt silmissä letkutuksen jälkeen. Kävin eilen ponien kanssa kävelyllä, Isla olisi halunnut mennä paljon reippaampaa, mitä Minos olisi viitsinyt :-)

Islan klinikkareissu sujui siis hyvin, kertaakaan sitä ei tarvinnut letkutukseen rauhoittaa eikä se myöskään tarvinnut kipulääkettä kertaakaan. Taisi tuo pikkuinen tammani tehdä aikamoisen vaikutuksen, kun klinikan FB-sivuille kirjoittamaani palautteeseen vastattiin näin;



Pakko myöntää, että olin aika otettu kun ponistani on noin kovin pidetty! Lämmittäähän se mieltä :-)

Näitä kahta on ihan mahdotonta saada yksin järkevästi samaan kuvaan. Sen takia kaikki kuvat ovatkin tätä luokkaa kävelylenkeiltä!

Ainiin, tuli pari päivää sitten kavioliittoa Minoksen kanssa kolme vuotta täyteen! Parin päivän päästä Islan kanssa vuosi jo, niin se aika rientää :-)
Lue lisää

7. marraskuuta 2017

Rotunäyttelyt ja klinikkahoitoa

28.10. lähdettiin Minoksen kanssa kaksin kohti Loimaata ja rotuyhdistyksen tämän vuoden viimeisiä rotunäyttelyitä. Islankin olin ilmoittanut geimeihin mukaan, mutta sen jätin kotiin takakorkeuden takia. Lisäksi olin matkassa yksin (pari jalkavammaista kaveria ilmoittautui mukaan, mutta itseäni kauhistutti jo etukäteen mahdollisesti heliumpallomaisten ponieni antaminen ihmisille, joilla on vastaleikattu jalka... no thanks!), joten kaksi ponia peräkkäisissä luokissa on hiukan huono yhdistelmä!

Varasin reippaan tunnin matkaan ihan reippaasti aikaa ajella, varattua aikaa oli pari tuntia josta meni ajamiseen 1,5h helposti. Tänne Varsinais-Suomeen oli pari päivää ennen sadellut lunta maahan, eikä mulla ollut näyttelyn aikana talvirenkaita alla autossa (eikä muuten ole vieläkään). Lähtöä lotottiin siis vielä edeltävänä iltana, mutta koska yöksi oli luvattu plussaa, päätin lähteä reissuun. Isot tiet olivat ihan sulia, vasta loppumatkassa perillä parkkipaikkana toimiva rata oli lumen peitossa. Neliveto päälle ja rauhallinen kaasujalka, niin hyvin siitäkin päästiin! Ponikin pysyi hienosti pystyssä etupäänsä kanssa jossa on kesäkengät alla.

Minos kisasi viimeistä kertaa nuorten luokassa, ruunan ollessa kyseessä siis viimeistä kertaa orien kanssa samassa luokassa. Kolmivuotias ori voi hyvässä tapauksessa ollut jo astunut, jos se on kantakirjattu keväällä, ja muutekin kolmivuotias ori on jo ihan kivasti (yleensä) herännyt siihen oriuteensa. Luokassa oli kolme oria ja kaksi ruunaa - joista toinen siis Minos.

Tuomarina Loimaalla oli brittiläinen Jane Barry, joka sijoitti Minoksen luokan jumbosijalle (5/5.) ja palkitsi ruunan kakkospalkinnolla. Arvostelukin on vähän nääh, mutta näin tällä kertaa:

Satisf. type, lacks a little harmony. Good head, but neck a little short + heavy. Short back, but deep through the girth. Strong hind quart. Adequate bone. Walk short + stiff + narrow in front. Move energy at trot, a little wide behind.


Minoksen esittämisen jälkeen söin kanttiinin tyhjäksi ja odottelin seuraavaa esitettävää, ihanaa Eero-ruunaa, jonka kanssa oltiin kesällä pohjanmaan reissulla. Eero oli hienon ruunaluokan 2.(/5) ja sai hienosti ykköspalkinnon. Oltiin omistajan kanssa tähän äärettömän tyytyväisiä! Ensi vuonna mulla on sitten Minos samassa luokassa Eeron kanssa, mutta kovasti on tarkoituksena Eeroakin vielä esittää, vaikka samassa luokassa ovatkin.

Loimaan jälkeen jännättiin pari päivää, ja 31.10. pakattiin molemmat ponit kyytiin ja huristettiin klinikalle. Minokselta katsottiin hampaat, kun arvelin sen vaihtavan maitohampaita, ja oikeassa olinkin. Sillä oli poskihampaassa alhaalla vasemmalla yhdessä hampaassa vielä pieni maitohampaan palanen joka nappastiin pois ihan sormin, lisäksi ihan hieman reunaterävyyttä. Purenta on just passeli!

Klinikkalle menossa, näistä kahdesta ei vaan saa järkevää kuvaa :-)
Islalta otettiin verikokeet vaisuuden takia, mutta vaisuuden syy paljastui sitten hiekkaröntgenistä. Hiekkaahan siellä pikkutamman suolistossa on ihan reippaasti. Tätä kirjoittaessani Isla on klinikalla toista päivää hoidettavana, tuolloin 31.10. se ei sinne voinut jäädä ruuhkaisan loppuviikon vuoksi (klinikalle oli tulossa ulkopuolinen ortopedi), mutta saatiin ohjeeksi syöttää psylliumia pienellä annoksella vajaan viikon ajan, ja eilen maanantaina kävin töiden jälkeen viemässä Islan nyt alustavasti torstaihin saakka klinikkahoitoon.

Isla ei siis ole ollut lainkaan ähkyinen, hiekka mahassa on oireillut meillä vatsan turvotuksena, ulosteen löysyytenä ja vaisuutena. Tosin nyt parin viikon ajan Isla on pörrännyt menemään tarhaa ees sun taas Topon kanssa iloisesti laukaten. Tänään sain puoliltapäivin viestiä töihin, että Isla voi hyvin, on pirteä ja hyvin kiltti hoitotoimenpiteissä. Ihana pieni Islani <3 huomenna ajattelin koukata töiden jälkeen kävelyttämään pientä potilasta. Sormet ristissä olen ollut (ja olen edelleen) että hiekanpoisto sujuu ongelmitta, ja torstaina saisin Islan takaisin kotiin.

Reipas pieni Isla klinikalla eilen ja sinne matkalla. Hienosti matkusti yksin pitkästä aikaa!
Islan ei siis ole kertaakaan nähty syömällä syövän hiekkaa, mutta kovasti se aina mupeltaa pienetkin heinänkorret maasta. Nyt Islan reissun aikana tallille tilattiin parit heinäkaukalot! Psylliumkuurin Isla söi jonnin aikaa sitten, mutta kovasti vaan oli suolistossa silti hiekkaa.
Lue lisää

4. lokakuuta 2017

Kesämuistoja osa 3

Vielä kerran palataan kesään ja Taimiojan Lauran ottamiin kuviin! Osaan 1 pääset TÄSTÄ ja osaan 2 pääset TÄSTÄ.

Sateisena syyspäivänä näihin kuviin on ihana palata, melkein sen kesän tuoksun vielä haistaa! Vaikka lokakuun lapsena mielestäni syksy on ihanaa aikaa - ruska on mielettömän hienoa ihan täällä etelessäkin, ja sadesään aikana on hyvä käpertyä sohvan nurkkaan teekupposen kera katsomaan Netflixiä - tietty sen jälkeen, kun on ensin käynyt tallilla ja sen jälkeen lenkittänyt koiran sukat märkinä!

Mutta nyt niihin kuviin, tällä kertaa taas muista kuin omista poneista!

1.
2.
3.
4.

5.
Siinä ne nopeasti läpikäytynä! Islan metsäkuvat ja nämä "prinsessakuvat" ovat fiiliksensä puolesta ehdottomia lemppareita.

Loppuun vielä pikaiset kuulumiset, Minoksen kanssa ollaan pörhelletty liinan päässä sänkkärillä, Islakin siellä viime viikolla pyörähti ekaa kertaa sitten maitovarsa aikojen, eikä oikein ymmärtänyt ison tilan tuomaa villitystä :-D
Huomenna on Minoksen kengitys ja Islan vuolu, jonka jälkeen päästäänkin koeajamaan uudet lenkkarit sateen pehmittämillä hiekkateillä. Parasta!
15.10. mennään taas Minoksen kanssa ohjasajokurssille naapuripitäjään, ja 28.10. on kauden viimeiset näyttelyt Loimaalla.
Heitelkäähän jotain ideoita, jos jostain haluaisitte kirjoitettuna lukea?!
Lue lisää

28. syyskuuta 2017

Kesämuistoja osa 2

Tässä osassa ihastellaan vähän lisää Taimiojan Lauran ottamia kuvia, tällä kertaa kuvissa ovat vain Minos ja Isla. Ensimmäiseen osaan pääset tästä. Kaikki kuvat ovat siis Laura Taimiojan käsialaa, joten valtavan suuri kiitos kuuluu hänelle!

Nämä Islan kuvat varsinkin ovat mun lemppareita. Varsa oli ihan mielettömän vaikea kuvattava, se ei olisi seisonut hetkeäkään paikoillaan vaan oli jatkuvasti tunkemassa johonkin. Kun laidunkuville tuli naureskeltua, Islan kuvia jäin tuijottamaan suu auki ja ehkä pienen pieni kyynel silmäkulmassa. Valokuvan voi sanoa olevan onnistunut, kun se herättää voimakkaita tunteita?! Sitä nämä Islan kuvat tekivät :-)

1. Oma pieni yksisarviseni <3 
2.
3.
4. Pikkuriiviö kiven päälle kiivenneenä, tästä mulla ei harmillisesti ole muokattua versiota, mutta näinkin tämä on yksi lemppareista!

Sitten päästään niihin Minoksen palkintokuviin! Näin kevättalvella yhden hollantilaisen valokuvaajan sivuilla yhden kuvan, ja halusin otattaa Minoksesta samanlaisen. Visio oli selkeä, mutta toteutus ontui - meillä oli liian pieni peili! Se olisi saanut olla tuplasti leveämpi.
Tässä kollaasi Minoksen ensireaktiosta peiliä kohtaan;

5. Minos meinaa että en oo tulossa, moro!
6. Alkujärkytys vielä menossa ja käsijarru vahvasti päällä!
7. Tomerasti kävellen mutta edelleen valmiina poistumaan paikalta...
8. Minoksen pää on ihan mielettömän kaunis, eikö?! Harjassa olevat ruusukkeet vasemmalta oikealle ovat Eliittinäyttelyruusuke (kuten myös kaulanauha), reserve champion nuori Mynämäeltä 2015 ja oma ylpeyden aiheeni - Stepelon siittolan erityismaininta Turusta 2015, hollantilaiselta Remond Molenkampilta saatu ruusuke, joka kasvattaa shetlanninponeja Stepelon siittolassa. 

9. Lopulta ruuna uskaltautui peilin eteen ja jäi omista epäilyksistä huolimatta vielä henkiinkin!
10. Eliittiruusuke lensi jatkuvasti pois harjasta, joten tässä kohtaa se on jo siirretty pokaaliin peilin viereen.
11. Vielä tsekkaus ettei kaverit nää omistajan outoja keksintöjä ;-)
Siinä ne, mitäs piditte?! Yhdet aihealueen kuvat on vielä muistitikulla odottamassa, mutta niihin en ole saanut vielä toiselta päätähdeltä lupaa, joten ne tulevat ehkä jossain kohtaa näytille :-)
Lue lisää

19. syyskuuta 2017

What's on the menu?

Mitä löytyy kahden karvaisen mustan ponin ruokalistalta, hyvän heinän ja veden lisäksi (tietty)?
No seuraavaa;

Minos syö iltaisin;
1dl Racing Mash (kuivamäärä)
1mitta Black Horse Sinkki
n. 0,5dl Pavo VitalComplete -kivennäinen
0,5dl Chian siemen

Chia - Pavo kivennäinen - Mash - Sinkki
Minoshan söi pitkään Marstallin kivennäistä (Force), mutta viime keväänä se lakkasi maistumasta samalla, kun Minos rupesi syömään sitä pelkästään. Ruuna oli sitä mieltä, että jos tarjolla on pelkkää kivennäistä, niin en syö :-) keväällä ostin Pavon kivennäisen kokeiluun, ja se uppoaa erittäin helposti Mashin kanssa.
Tuo Racingin Mash on Minoksen suurinta herkkua, ja sen kylkiäisenä uppoaa ihan mikä tahansa. Mash menee siis lähinnä siksi, että sen kanssa uppoaa niin kivennäiset, Chiat kuin sinkitkin. Mashiä lähtee mukaan myös pidemmille (esimerkiksi koko päivän kestäville) näyttelyreissuille, sen kanssa kun saa Minoksen juomaan, oli seos sitten kuinka laihaa tahansa. "Fatty Minis" on vaan sitä mieltä, että tuo desin kuivamäärä on iiihan liian vähäinen! Mashin kanssa menee helposti myös psylliumit, jota meillä nautitaan ilman sen kummempia oireita ihan varmuuden vuoksi.

Isla syö iltaisin;
1dl Racing Mash (kuivamäärä)
2dl Black Horse Basic
2dl Black Horse Breeder
n. 0,5dl Pavo VitalComplete -kivennäinen
0,5dl Chian siemen

Chia - Pavo kivennäinen - Mash - Basic - Breeder. Tätä kirjoittaessa Isla on psylliumkuurilla, ja Chian syöttäminen alkaa itseasiassa vasta, kun kuuri on loppu :-)
Näyttääpäs Islan menu ihan valtavalta tähän kirjoitettuna.. oho! En ole kokenut olevani tuhannesta purkista syöttäjä, mutta siihen se pikkuhiljaa näköjään kallistuu...
Minos söi samoja Basiciä ja Breederiä tämän vuoden kevääseen, ja sillä ravinnolla kasvoi hyvä nuori ponin alku. Määriä vaihdellaan talven mittaan miten tarvitsee, saatetaan lisätä desin verran toista tai ottaa pois. Riippuu miltä poni näyttää! Tällä 2+2 annoksella on menty nyt laidunkauden jälkeen, ja hyvältä näyttää.
Breederissä on korkea valkuaismäärä, ja se onkin tarkoitettu mm. siitostammoille ja kasvaville nuorille. Basic taas on matalatärkkelyksinen täysrehu, joka ei periaatteessa vaadi muuta kuin hyvän heinän rinnalleen. Koska kyseessä on kuitenkin kasvava nuori, on lisävalkuinen (ja kivennäinen) lähes välttämätöntä kuitenkin syöttää pussista.

Isla on vähän maantonkija tyyppinen, ja aika herkkä mahastaan. Isla saakin psylliumkuurin heti kun on edes pieni aavistus, että siellä saattaa olla hippunenkin hiekkaa. Mashin kanssa uppoaa tämäkin, ja tästä syystä Isla saa lisäksi Chian siementä ylläpitääkseen suoliston hyvinvointia.
En itse usko Chian voimaan niin täysin, että uskaltaisin käyttää pelkästään sitä hiekanpoistoon suolistosta. Uskon kuitenkin, että kun Chiaa syö jatkuvasti, kuljettaa sen muodostama lima suolistosta pikkuhiljaa siellä ehkä olevaa hiekkaa ulos.
Eikä tuosta varmaan haittaa ole kummallekaan! Iho ja karvapeite kiittää, luulisin.

Tälläinen on kahden nuoren ponini ruokavalio, Basic ja Breeder ovat tosiaan tuttuja rehuja kasvattajalta asti, ja olen kokenut ne hyviksi perusruuiksi jatkossakin. Minos ei tällä hetkellä tarvitse oikein muuta heinän rinnalla, kuin kivennäisen, mutta Mashiin sekoitettuna siinä sivussa uppoaa helposti vähän kaikkea muutakin.

Miltä kuulostaa?!

Lue lisää