Sain ihan kivasti kysymyksiä kasaan, joten tässä teille vastaukset, olkaat hyvät!
Millainen oli ensimmäinen lempiponisi?
- Hmmm, veikkaisin, että se oli yksi shetlanninponitamma, kun kävin siskoni kanssa 4 vuotiaana ponihoitokerhoa. Tallilla, jossa kävimme, oli muistaakseni 3-4 shettistä, sekä yksi suomenhevosruuna. Harjoiteltiin varusteiden hoitoa, joskus harvoin päästiin selkään istumaan tai kärryttelemään. Muistan yhden ratsastuskerran, kun piti tehdä temppu hevosen selässä, päätin halata ponia kaulasta, mutta hurja temppuni epäonnistui, kun laskin ponin kaulaa pitkin maahan.. Joo, hurja temppuilija olen ollut pienestä asti!
 |
| Parit kyseisistä poneista v. 2008 |
Kuinka kauan olet pitänyt hevosista?
- Varmaan tuosta obaut 4 vuotiaasta asti, vanhin siskoni harrasti tuolloin jo myös hevostelua, joten sitä kautta näihin karvalaamoihin on tutustunut.
Teetkö itse bannerisi? Jos teet niin millä?
- Joskus silloin tällöin ja sunnuntaisin! Nykyään koen tuhat kertaa helpommaksi ottaa yhteyttä johonkin taitavaan tekijään, ja maksaa heille säälittävän pienen määrän rahaa vaivannäöstä. Tämänhetkisen ulkoasun bannereineen on tehnyt Tiia, kiitokset hänelle! Ylipäätään kuvat muokkaan blogiin Photoshopilla, ja nuo esittelykuvatkin olen sillä sählännyt kasaan.
Millainen olisi unelmahevosesi?
- Haaveilen Eestinhevosesta! Kävin pari vuotta nuorena ratsastustunneilla, jossa oli pelkästään eestiläisiä, joten siellä niihin olen ihastunut. Unelmahevosta mulla ei oikeastaan ole, en ikinä ajatellut omistavani Islanninhevosta, mutta löytyy nyt sitten simmoinenkin :-D Mitkään hienot kisapuokit mua ei kiinnosta yhtään, isot ponit on mun mieleen! Suomenhevosetkin ovat kyllä kivoja.
Millaista hevosta tai ponia et missään nimessä haluaisi?
- Mitään henkeen ja vereen kisahevosta, koska mä en sillä mitään tekisi. Mua kiinnostaa kisamaailmasta ehkä match showt ja näyttelyt, sekä matkaratsastus, joten en koe, että mitkään kuumat kisapelit vastaisi mun toiveita millään lailla.
Koulu- vai esteratsastus?
- Ei kumpikaan :-D No, jos nyt näistä on ihan pakko valita, niin kouluratsastus satunneisella estehyppelyllä. Kumpikaan ei oikein kiinnosta, mutta onneksi saan olla tämmöinen maastopuksuttelija!
 |
| 6.6.2010 - elämäni ekat (harjoitus?)koulukisat luulisin! Ratsuna suokkitamma Tähti, joka laukkailee jo ikivihreillä. |
Mikä kamera sulla on?
- Runkona on Canon 600D sekä putkina Sigman 50mm f1.4 ja Tamronin 70-200mm f2.8
Miksi aloitit bloggaamisen?
- En itseasiassa muista! Olen pyörinyt joskus tosi kauan virtuaalitallipuolella, ja väkertänyt jos jonkinmoisia kotisivuja niin koiralle, kuin Melexille ja Selssillekin. Kai tämä blogikin on jonkunmoinen virran mukana liikkumista? Hakkaan kyllä päätä seinään, kun katson noita ensimmäisiä postauksia, voi jukupätkä.....
Onko sattumaa, että molemmat hevosesi ovat harmaita, vai onko se lempihevosvärisi?
- Kai se nykyään on aikalailla lempiväri. Toki on sitä nuorempanakin jossain kisoissa tullut aina katsottua kimoja/harmaita hevosia ilmeellä WOOU, mutta joo, on aika lailla sattumaa, että kummatkin karvamopot ovat kimoja.
 |
| Joku random poni linssin eteen eksyneenä seuraestekisoissa. |
Mitä koirallesi kuuluu?
- Hyvää, kiitoksia kysymästä! Mulla on tosiaan vain tuo nuorempi koira enää, 4v Capo, ja isälläni on Capon emä, kohta 9v Mamma. Tuossa tuo nytkin örisee vieressä kun pitäisi jo lenkille lähteä :-)
 |
| Ransut! Vasemmalla Mamma (Maga El Aprilmiracle s. 29.4.2005) ja oikealla Capo (Maga El Heart Full of Fire s. 10.9.2009) |
Onko Safilla tai Ponilla jotain erikoisia tapoja?
- Ei kyllä oikeastaan, molemmat ovat vain ihan hirveän ihmisläheisiä otuksia. Safi tulisi heti syliin, jos vain voisi. Kumpikaan ei silti ole oikeastaan röyhkeä, osaavat pysyä poissa kun kauniisti pyytää(tai tarpeeksi monta kertaa), mutta Safi varsinkin tykkää hirveästi kaikesta lääppimisestä ja rapsuttelusta. Kaikkea pitää yrittää maistaa myös!
Miksi bloggaat?
- Ylempänä tulikin jo vähän samankaltaiseen kysymykseen vastaus, mutta kai tämä on nykyään jäänyt päälle, ja ihmettelenkin, miten innostukseni tämän suhteen on jatkunut. Toki välillä ei kiinnosta kirjoittaa yhtään, varsinkaan nyt pimeällä, kun ei oikein saa kuvia koskaan, mutta noin muuten innostunus on säilynyt!
Millaisia tavoitteita poneilla on?
- Safin kanssa olisi tarkoitus vielä tänä vuonna käydä kääntymässä näyttelykehässä, sekä molempien kanssa mätsäröidä lähialueen mätsäreissä.
Pidemmällä aikavälillä ajateltuna Safista olisi tarkoitus tulla monipuolinen, varma maastoratsu, jolla treenattaisiin ehkä matkaratsastuskisat mielessä. Varsottamista ollaan jo nyt suunniteltu, ehkä sitten joskus!
Ponin kanssa (yritetään) kasvatetaan kuntoa nyt talvella, ja kesällä jatketaan valmennuksia ajatuksella joskus ja jouluna. Meillä ei tosiaan ole Valpperissa kenttää (paitsi kesällä tulossa!!!), joten pitäisi kuskata Poni kärryineen Mikkolaan. Muutenkin ruunan kanssa on tarkoitus harrastaa mukavasti yhdessä, ei nyt ainakaan tällä hetkellä mitenkään turhan vakavasti veren maku suussa.
Onko Diana vielä sulla?
- Diana ei koskaa ookkaan ollu "mulla". Tamma tuli Mikkolaan viettämään kevyempiä eläkepäiviä, joiden aikana minä tammaa silloin tällöin liikuttelin. Nyt tamma laukkailee jo ikivihreillä, käyttöä ei Dianalle oikein enää ollut, ja olisi ollut väärin seisottaa tarhassa hevosta, joka on tottunut koko elämänsä ajan liikkumaan paljon. Diana oli mahottoman hieno, ja antoi anteeksi ratsastajan virheitä ihan tosi paljon. Minäkin tasoltani puska ö menin tämän kanssa laukanvaihtoja suunannvaihdoksien yhteydessä.
 |
| Diana viime- tai edelliskesänä |
Mikä on kaikkein vaikeinta ponin omistamisessa? Entä parasta?
- Ehkä se on se vastuu? Safin kanssa vastuu kaikesta menee nyt aina puoliksi, eikä me tehdä yksin mitään päätöksiä. Ponin kanssa asia on taas eri, kun ruuna on kokonaan minun vastuulla, ja minä päätän kaikista otuksen asioista.
Parasta on mielestäni ihan vaan se luottamus, mikä tulee siihen hevoseen ajan kanssa. Safi on tuntunut alusta asti ihan omalta, muutenkin kuin paperilla. Ponin kanssa en ole oikein vielä tottunut ajatukseen, että se on oma, kun ruunaa kuitenkin hoidin 1,5 vuotta, ja kysyin aina entiseltä omistajalta, saanko tehdä näin ja näin.
Parasta on myös se, että voin ajella tallille kuitenkaan tekemättä siellä mitään. Lähinnä tarkoitan liikuttamista, mulle riittää välillä se, että vaan olen hevosten kanssa siellä tarhan puolella, ja ehkä harjailen. Se, että voin mennä sinne kysymättä esimerkiksi Outilta lupaa, että saanko mennä hoitamaan Melexin, vaikkei mun hoitopäivä olekaan.
Paras ja huonoin puoli molemmissa?
- Tämä on vaikee!
Safin paras puoli on ehdottomasti sen kiltteys, ystävällisyys ja luotettavuus. Ja rauhallisuus myöskin! Parempaa ensimmäistä omaa nuorta hevosta ei voi toivoa. Safi myös tuntuu jotenkin niiin omalta.
Huonona puolena Safista ajattelisin ehkä sen, että se kiinnostuu liikkumisesta reippaammin vasta, kuin ollaan joko a) umpimetsässä tai b) pienemmällä hiekkatiellä. Isomalla tiellä tamma on perässä vedettävää mallia.
Ponin paras puoli... Poni on myös luonteeltaan luotettava, kiltti ja nykyään koen otuksen myös aika ystävällisenä. Ruuna on myös kivan reipas otus, ja voi että tuntuu mahtavalta ajaa pikkuponia, joka ei krohise! Ehdottoman paras puoli molemmissa on niiden terveys (*kopkop*), Selssin puhkurin jälkeen ja toisten hevosten jalkavammojen jälkeen osaan olla hyvinkin skeptinen varsinkin jalkojen suhteen, mutta osaan myös olla iloinen, kun meille ei ole mitään vakavaa sattunut (*kopkop*, taas).
Ponin huonoin puoli... Laiskuus heti, kun vähän tulee hiki! Tätä naurettiin usein valmennuksissa, otus menetti kiinnostuksensa heti, kun korvan taustat vähän hikistyivät.
Mielipide askellajiratsastuksesta?
- Itse en tahdo Safin kanssa vakavasti harrastaa kyseistä lajia ikinä. Käytiin viime kesäkuussa Outin kanssa katsomassa Ypäjällä askellajikisoja, ja mulla loppu siinä kohtaa kiinnostus sitä lajia kohtaan ihan heti. Onneksi Outikaan ei ole askellajiratsastuksesta kiinnostunut, toki Safille nyt töltti opetetaan ja sitä varmasti mennään, mutta ei ikinä kilpailumielessä, tai muutenkaan mitenkään "vakavasti". Safi ei kyllä rakenteensa puolesta muutenkaan ole mikään ovaaliratojen partaveitsi.
Tärkeimmät asiat ponia kouluttaessa?
- Rauhallisuus, johdonmukaisuus ja palkitseminen. Tarvitseeko näitä selitellä sen tarkemmin?
 |
| 1. ohjasajokerta |
Miks nuori hevonen, miksei jo ajo-/ratsukoulutettu?
- Safin kohdalla osto tuli vastaan aika äkkiseltään, ja aluksi olinkin aika kauhuissani tamman koulutuksen suhteen, mutta loppujen lopuksi kaikki on sujunut oikeinkin hyvin.
Mä en tiedä tuleeko tulevaisuudessa ostettua helpommin kouluttamaton nuori, kuin jo koulutettu aikuinen. Safi on ollut ääreishelppo nuorukainen, jonka koulutus on sujunut hyvin. Tosin issiponit nyt ovatkin yleensä aika rauhallisia ja helppoja, toki muitakin löytyy. Ponikin oli Mikkolaan tullessaan melko raaka, joten sitäkin olen saanut viedä eteenpäin aikalailla miten itse tahdon.
Nuoressa hevosessa on myös yleensä hyvää se, että tietää melkein koko hevosen mahdollisen sairashistorian. Nuori hevonen ei myöskään ole välttämättä saanut ennakkokäsityksiä ihmisistä, josta olenkin oikein iloinen, että Safin tapauksessa näin ei ole käynyt.
Itsekoulutetusta hevosesta saa myös juurikin simmoisen, kuin itse haluaa. Safi sopii minun ja Outin hevosharrastukseen kuin nenä päähän, kumpikin kun viihtyy maastossa tehden pitkiä lenkkejä metsäteillä, mikä vaikuttaa Safinkin lempipuuhalta :-)
Kiitokset kaikille kysymyksiä laittaneille!
