Vastaukset kysymyksiin!

Ihan ekana haluan toivottaa näin joulupäivänä teille lukijoille ihanaa joulua! Oma eilinen jouluaatto sisälsi niin vähän tunteja kotona, etten kerennyt tätä kuvaa tänne eilen laittamaan. 

Onko suunnitelmissa hankkia tulevaisuudessa enemmän, kuin kaksi shettistä?

Haaveilen runsasjouhisesta, tölttivahvasta, viljakkaasta islanninhevosesta! Tällä hetkellä poniluku on kuitenkin täysi, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Omakasvattivarsa on haaveissa myös, mutta sen aika ei ole vielä vuosiin. 

Miksi juuri shettikset?

Lopullinen ihastuminen shetlanninponeihin taisi tulla Ponin myötä. Sitä ennen kaikki tuntemani shettikset olivat olleet laiskanpulskeita ja purevia pikkupirulaisia, mutta Poni oli nuoresta iästään huolimatta niiiin minunlainen poni. Kun innostuin näyttelyistä ja selvisi, ettei Ponin kanssa pääsekään rotunäyttelyihin, tuntui oman "näyttelyponin" hankinta ihan luonnolliselta jutulta. 

Minos sitten tuli ja vei mennessään, ruunan luonne ja ulkonäkö vastaavat omia mieltymyksiä. Rotu siis tuli ja vei vähän kuin vahingossa mut mennessään! Nyt en pois vaihtaisi, näissä on sitä jotain mitä ei muista roduista löydy!

Kaksi parasta ja huonointa puolta poneissasi?

Hmm.. tämä on vaikea! 

Minoksella listaan sen parhaimpiin puoliin ehdottomasti sen herkkyyden sekä kiltteyden. Minos on äärimmäisen herkkä poniruuna, ja sillä on luontaista "presenceä" näyttelykehässä. Huonoiksi puoliksi voinen sanoa myös toisinaan tuon herkkyyden, kun se välillä tuppaa menemään vähän yli ja silloin pienen poniruunan kuppi vähän kellahtaa kumoon... Toista huonoa puolta mä en keksi, Minos on poni niin mun mieleen! Ehkä kun ajojutut tulevat enemmän kuvioihin mukaan, saan lisätä listan perään kevyen takapään..?!

Isla on vielä niin nuori ja uusi tuttavuus, etten siitä osaa sen kummempia hyviä ja huonoja puolia listata. Molempiin sanon kuitenkin (tyhmän)rohkeus, Isla on ollut ihan pienestä pitäen tosi rohkea ja reipas varsa! Tietynlainen nöyryys esimerkiksi uuten laumaan liittäessä olisi kuitenkin paikoillaan, ettei suoraan marssi johtajatamman iholle, olisi aatteet miten hyvät tahansa! :-D 

Islallakin on Minoksessa ehkä vähän selvemmin esiin tuleva herkkyys jossain pinnan alla, veikkaan että tältäkin löytyy presenceä sitten näyttelykehissä kun niiden aika on!

25.12.2014 - Minos ja Safi

25.12.2014, vähän erilaisen näköinen poni oli tänään tallilla vastassa, huurteesta
tietoakaan! Tulispa lunta!

Kauan olet ratsastanut?

Aloitin paikallisessa ponihoitokerhossa kun olin neljä, eli 18 vuotta sitten. Siitä asti on tullut pyörittyä hevosten ja ponien kanssa, mutta enää vuosiin en ole ratsastanut säännöllisesti. Kummoinen ratsastaja en ole koskaan edes ollut, askellajiratsastus on kuitenkin nyt ratsastuslajeista lähimpänä sydäntä. Lännenratsastus oli myös kivaa, sen vuoden kun sitä puolta harjoittelin!

Mitä ponisi syövät?

Tästä pyydettiin omaa postausta, mutta laitetaan ponien menut nyt tähän;

Minos syö:

1dl Black Horse Breeder

1dl Black Horse Basic

1rkl ruokaöljy

0,3dl Marstall Force -kivennäinen

sekä juomista tehostamaan

1dl (kuivamitta) Black Horse Greenmix turvotettuna runsaaseen veteen. 

Isla syö aamuisin:

1dl Black Horse Breeder

1dl Black Horse Basic

Ja iltaisin:

2dl Black Horse Breeder

2dl Black Horse Basic

0,3dl Marstall Force -kivennäinen

Lisäksi tietysti hyvälaatuinen, analysoitu esikuivattu säilöheinä. Hyviltä näyttävät, kumpikin!

Mitä tavoitteita sulla on ensi vuodelle?

Pitää ponit ennenkaikkea terveinä! 

Viedä molempia poneja näyttelyihin, ehkä kenties vähän kauemmaskin kuin vain näitä lähialueiden näyttelyitä..? Minoksen saisi vielä näyttää Hippoksen tädeille, joten jos ruuna näyttää hyvältä, suunnataan luultavasti myös sinne. Islan kasvuvaiheesta riippuen tammavarsankin kanssa käydään ehkä Hippoksen tuomareiden edessä.

Minoksen ajokoulutus olisi tarkoitus saada siihen malliin, että sitä pystyisi pieniä lenkkejä ajamaan. Aika näyttää, ei ole mikään katastrofi, vaikkei tämä nyt onnistuisikaan. 

Jos saisit pari tonnia rahaa ponitarvikkeisiin, mitä ostaisit?

Jaa-a! Mitään akuuttia tarvetta ei ole millekään, mutta jos jotain pitäisi ostaa, ostaisin Minokselle valmiiksi laadukkaat valjakkovaljaat ja loput rahat laittaisin varmaan väähn parempiin valjakkovaunuihin, kuin mitä Globukset kärryt ovat. Mitään tarvetta näille ei kuitenkaan ole, Minos saa harjoitella ajouraansa ravivaljaiden kanssa! 

Kuinka monta kertaa viikossa käyt tallilla?

Riippuu ihan täysin työvuoroista. Teen kolmivuorotyötä, eli aamu-, ilta- ja yövuoroa. Pääsääntöisesti käyn tallilla aamuvuoropäivinä, vapaapäivinä ja kun aloitan yöt ja lopetan yöt. Yövuorojen aikana en yleensä käy tallilla, enkä ennen iltavuoroa. Meillä on hyvä tallipaikka, ja tiedän että tallinomistaja ottaa muhun yhteyttä jos tarve vaatii. Voin siis hyvillä mielin olla yöt töissä, nukkua päivät ja lenkittää koiran tietäen, että poneilla on kaikki hyvin :-)

5.2.2015, tässä kohtaa uudessa (ja tämänhetkisessäkin) kotitallissa asuttu
jo reipas kuukausi.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sulla on pidemmällä tähtäimellä hevostelussa?
Haluaisin joskus oman pienen tallin jota myöten ponit asuisivat pihassa. Tämän aika ei kuitenkaan nyt ihan vielä ole, ja kuten ylempänäkin mainitsin, me kaikki kolme viihdytään ihan loistavasti meidän tallipaikalla!
Islan (mahdollinen) varsotus "sitten joskus" on takaraivossa pohdinnan alla, mutta matkalla sinne on vielä monen monta muuttujaa matkassa mukana, joten mennään päivä kerrallaan. 

Minkä kokoisia sun ponit on nyt/minkä kokoisia ne tulevat olemaan aikuisena?
Minos on varmaan öbaut 98cm nyt, Islasta en osaa sanoa en sitten yhtään! Olen hirveän huono arvioimaan mitään tälläisiä. Molemmista tulee aikuisina noin metrin luokkaa säkäkorkeudelta, molempien vanhemmat ovat samaa kokoluokkaa. Menuette on 97cm, Islan isä Martini 99cm ja Minoksen isä Izmo on 104,5cm. 

Millainen olisi sun realistinen unelmatalli? Entäs asukkaat?
Valoisa, vanha kivijalkanavetta! Puuosat punaista! Siinä on mun unelmatalli, sen jos vielä joku päivä saan, niin olen enemmän kuin onnellinen :-) asialliset, kuivat tarhat, eikä kenttäkään olis paha juttu ollenkaan. Asukkaina tietty Minos ja Isla, Poni viettämässä eläkepäiviä <3 ja joku kiva islanninhevonen. Miksei joku Islan varsakin, ja kai siinä sivussa muutama järkevä yksityishevonenkin menisi?! Joo, ehkä seuraavassa elämässä!

Aiotko varsottaa Islan joskus?
Matkassa on monen monta muuttujaa, että päästään edes sellaiseen ikään kun Islan voi astuttaa, mutta valehtelisin, jos sanoisin ettenkö tätä olisi jo miettinyt. Vaikka varsa ei ole edes vuotta vielä, heh!

Mikä on parasta, mitä hevosharrastus on sinulle antanut? Entä ikävät puolet?
Nämä mun tämänhetkiset ponit, eikä sovi unohtaa Poniakaan. Kaikki se menestys jota Minokselle on suotu näyttelykehissä, ihmiset jotka ovat antaneet toinen toistaan upeampia poneja mulle esitettäväksi. Uudet ystävät ja kaverit, joihin en olisi ilman hevosharrastusta tutustunut. Lomamatkat, jotka eivät ilman tätä harrastusta olisi tapahtuneet ollenkaan!
Ikävimpinä puolina sanotaan luopuminen. Niin lopetuksen, kuin myynninkin takia.

3.1.2015, tämä kuva aiheuttaa edelleen niiin valtavaa hilpeyttä, kuin kuvanottohetkelläkin!
Minos hyppäsi vähän liian korkeasti pystyyn, ja kun Safi hiukan tönäisi, teki Minos komean maastoutumisen...

... muttei muistanut maastoutumista kovin kauaa, koska könyminen rautahermo-Safin selkään jatkui hetken päästä ihan
entiseen malliin.

Lue lisää

Kysymyspostaus vol. 2!

Minä kun kaikki muutkin jne jne jne...

Pimeä vuodenaika eikä kamerassa ole uusia kuvia, mutta jotain tekee mieli blogin puolelle raapustaa, joten mennään siitä mistä aita on matalin! Joten nyt jos lukijoilla on jotain kysyttävää, raapustelkaa kommentilootan puolelle :-) rajataan aihealuetta kuitenkin tämän blogin puolelle!

Ylläoleva kuva on muuten 4,5v vanha. Siinä on vielä kovin harmaa ja muutenkin pieni Poni, sekä kieltään näyttävä, merinorsun kokoinen Selssi (SMK Celsius). Selssi on ollut jo reippaat kolme vuotta paremmilla laidunmailla, luonteikkaampaa shetlanninponia saa hakea!

Lue lisää

Hollantiin kesällä 2017!

Kun tammikuussa 2016 käväistiin Hollannin oripäivillä ihastelemassa komeita shetlanninponioreja, jäi pieni Hollantikuume kytemään takaraivoon, vaikka ensimmäinen päivä vieraassa maassa kuluikin lähinnä stressaten - Visa Electron ei toiminut maksuvälineenä lähes missään. Matkakumppanit saivatkin kuulla tästä ihan reippaalla kädellä, ja siitä onkin jäänyt yleinen vitsi. Hollannin reissusta kerrottaessa on pakko aina lisätä, ettei siellä sitten muuten toimi electron!

Tänä syksynä pohdittiin Minoksen ja Islan kasvattajan kanssa, että josko lähdettäisiin taas tammikuussa katsomaan oripäiviä, tai sitten kesällä katsomaan isoa shetlanninponinäyttelyä, Manifest-näyttelyä. Päädyttiin lähteä turisteiksi heinäkuussa, kun sitä paikalliset poni-ihmisetkin olivat suositelleet matkakohteeksi. Heinäkuussa 2017 tiedossa siis kaksi näyttelyntäyteistä päivää kesäisessä Hollannissa, toivottavasti matkalta tarttuu jotain hyviä esittämisvinkkejä taas takataskuun! Ja ettei Holskureissu osu päällekkäin kotosuomessa olevien näyttelyiden kanssa ;-)

Näistäkin herrasmiehistä oli yksi vierailemassa kesällä Suomessa tuomaroimassa Turun näyttelyitä - samoja, joissa minut valittiin parhaaksi esittäjäksi. 

Lue lisää

Ponilapsia

Lauantainen vapaapäivä kului lähes kokonaan Eurassa Cannastallilla kuvaten tämän vuoden varsoja. Vauhtia ei puuttunut kenestäkään varsasta, mutta maltettiin sitä vähän poseeratakin kameralle :-)
Täältä etelästä lähti lumet viimeyön aikana, täytyy toivoa niiden pikaista palaamista, josko saisi tuon omankin Cannaslapsen laitumelle juoksemaan, vaikka isoveikan kanssa!

Tunstas Bianca (i. Tunstas Domingo e. Junibackens Crash Boom Bang ei. Hormesta Erik Viking)

Bianca ja Canna's Irwin (i. Canna's Erland e. Symphatil Jessamine ei. Ytterhalls Frosson)

Bianca

Irwin

Edessä Canna's Isac (i. Canna's Erland e. Junibackens Babushka ei. Furunäs Jotex) ja takana Canna's Isabelle (i. Junibackens Martini e. Furunäs Johanna ei. Furunäs Fernando)

Isac ja Isabelle

Canna's Icarus (i. Junibackens Martini e. Almnäs Gabriella ei. Jolly Roger of Marshwood) ja emänsä Almnäs Gabriella

Mielettömän söpöjä ponilapsia! Onneksi itseltä jo lyötyy tämän kesäinen tammavarsa, muuten näiden suloisuus olisi ollut ihan liikaa mulle!

Lue lisää

Iloinen mieli ja kevyet jalat!

Yövuorojen jälkeinen väsymys väistyy aika tehokkaasti tämän pikkuruunan seurassa. Tarhaan mentäessä ruunaa hakemaan päivää ilostutti myös ihan mielettömästi vastaan kävelevä Isla! Varsa on vähän ujostellut uudessa kodissaan, mutta nyt tuntuu että jää on murtunut. Tammavarsa tuli monesti tänään tarhassa itse luokse!

Mulla loppui tänään yövuorot, joten nukuin vain kolmisen tuntia ja väkisin nousin sängystä ennen kahtatoista ylös. Auringonpaisteen saattelemana oli hyvä ajella tallille Minosta kuvaamaan. Tänne eteläänkin on saatu taas ihana lumikerros, joten sen myötä oli hyvä päästää Minos laitumelle juoksemaan. Iloisesti ruuna kävelikin kohti laidunta, hyvä kun pöksyissään pysyi, ja aika reippaasti lähti liikkeelle kun irti pääsi!

Minoksen lentoharjoitukset eivät ihan vielä tuottaneet tulosta, ehkä joku päivä!

Minos kunnioittaa hienosti lankoja, nyt kun ruuna tarhaa aidassa, jossa oikeasti kiertää kunnon sähkö. Kertaakaan tuo ei ole nykyisellä tallillamme testannut aitojen pitävyyttä tai sähkön kiertämistä, joten varsa-ajan karkaamiset voin surutta laittaa huonojen lankojen ja sähköjen piikkiin. Tästä syystä Minosta on kiva käydä juoksuttamassa laitumen puolella näin talviaikaankin, vaikkei laitumen aidoissa kierräkkään nyt talvella sähkö.
Tänäänkin oli raippa mukana, mutta sitä ei tarvinnut kertaakaan käyttää, kun pikkuruuna pisti kaasua pohjaan ihan omatoimisesti. Hauskaa näytti olevan!
Vähän kuitenkin vissiin jännitti olla keskellä laidunta ilman kaveria, mutta kertaakaan ei huudeltu muun lauman perään. Isla tosin tallipihalta poistuessamme hirnui isoveikan perään, mutta Minosta ei tuntunut kiinnostavan pikkusysterin mielipide... :-D

Oma on paras jne. jne., mut onhan se aika komea?!

Mä voisin ihastella Minoksen liikkeitä varmaan lähes koko päivän. Niiin vaivatonta ja ilmavaa! Ravissa on ihan mieletön jousto ja työntä takaa! En malta odottaa, että tämän kanssa pääsee menemään ajolenkkejä - tosin uskon, että ne saattavat olla aika reipahkoja, joten tätä tätiytyvää omistajaa saattaa vähän kauhistuttaa alkuun..!

<3

Olin maanantaina tekemässä iltatallia pitkästä aikaa. Minos ja Isla ovat karsinanaapureita, niiden välissä on väliovi ja -seinä. Mulla on tapana tarkistaa ovet vähintään kahdesti, joten tein myös niin maanantaina. Tiistaina tallinomistaja laittoi viestiä, että sieltä oli aamulla Minoksen karsinanoven yli kurkannut kaksi mustaa ponia. Hups?
Tallinomistaja muisteli, että kun Poni oli hetken asustellut Minoksen naapurikarsinassa, olivat ruunat olleet myös yksi aamu samassa karsinassa. Ajateltiin silloin, että Poni on touhunnut välioven auki, sellainen touhuaja kun on. Oven lukossa on siis lyhyt narunpätkä helpottamaan oven avaamista.

Minos on ilmeisesti kuitenkin halunnut samaan karsinaan ensin Ponin ja nyt Islan kanssa. Eipä siinä, puolenyön pintaan yöheiniä viedessä olivat ponit olleet omissa karsinoissaan, joten tuskin kovin kauaa olivat samassa karsinassa henganneet. Meininki oli ihan rauhallinen ja sopuisa, joten mikäs siinä, mutta narunpätkä poistui lukosta, tarkoituksena kun nyt on kuitenkin pysytellä ihan omilla puolilla ;-)

Lue lisää

Uusi ulkoasu; uusi nimi!

Kun Illusian osto ja muutto sitä myöten varmistui, ajattelin että josko tässä olisi hyvä kohta vaihtaa blogin nimi neljä vuotta sitten keksitystä mä taidan olla ponipoika... -nimestä johonkin vähän parempaan.

Ennen Islan syntymää kulutin aika monta hetkeä koluten lähinnä englannin- ja suomenkielisiä Wikipedioita läpi selaten artikkeleja Kreikan mytologiasta. Halusin ehdottaa jotain samantyylistä nimeä Minoksen pikkusiskolle, kuin mitä Minoksen nimi on. Lisäksi jo tuolloin alkukeväästä pohdin varsan ostoa, joten pitihän siihen nimeen päästä vaikuttamaan :-)

Kuitenkaan mitään oikeasti kivaa iillä alkavaa tammalle sopivaa nimeä ei yksinkertaisesti ollut. Ei yhden yhtäkään! Orivarsoille löytyi sentään muutamia kivoja nimiehdotuksia Kreikan mytologiasta.

Joten kun toukokuun yhdeksäs päivä kun Illusia syntyi (ja Minos kaksi vuotta aijemmin) alkoi hurja nimien ehdottelu. Nimiehdotuksien joukosta silmiin osui niin minulle kuin kasvattajallekin ehdotus Illusia. Itse en ollut tietoinen Pessi ja Illusia nimisestä kirjasta, jossa Illusia on keiju, ja Pessi on peikko. Nimi sopi kuitenkin kuin nenä päähän kauniille, keijukaismaiselle Islalle, joten Illusia oli just eikä melkein sopiva nimi.

Kun blogin nimenvaihto alkoi käydä ajankohtaiseksi, otin asian puheeksi hyvän ystävän, Jessin, kanssa. Selailtiin molemmat Pessi ja Illusia Wikipedia-artikkelia, ja naurahdettiin molemmat otsikossakin näkyvälle tekstinpätkälle. Miten osuva se olikaan, Minos on ihan mielettömän karvainen ponityyppi (ainakin tähän aikaan vuodesta...) ja no, aika helposti huolestuvakin ja Isla vaikuttaa aika huolettomalta ja itsevarmalta poninalulta.

Jessi taituroi blogille uuden nimen, ja näin mä taidan olla ponipoika... kuopattiin, ja tilalle astui Pessimiltsi ja Illusiano! Nyt kun vielä saadaan nimi korjattua blogilistauksiin, niin hyvä on!
Ulkoasun meille taiteili tälläkin kertaa taitava Ida, kiitos!
Mitäs mieltä olette, uudesta ulkoasusta ja nimestä?

Lue lisää

Hän on täällä tänään

Minoksen puolipikkusisko (heh, en kyllästy varmaan ikinä mainitsemasta tuota yksityiskohtaa, niiin siistiä!) muutti eilen pikkuruunan naapurikarsinaan. Canna's Illusia (Furunäs Menuette - Junibackens Martini) yrittää nyt kovin oppia uutta lempinimeään vanhan Illun tilalle - hänestä tuli nyt sitten Isla.

Islan ihana kasvattaja toi pikkutamman uuteen kotiin puoliltapäivin, rohkea tammavarsa oli kävellyt suoraan koppiin kuin olisi aina matkustanut! Isla matkusti yksin, mutta uudessa kodissa trailerista löytyi vain ihan hiukan hikinen ponilapsi. En voi tarpeeksi korostaa, miten rohkea tämä on! Ihan eri maata Minoksen kanssa :-D

Juuri saapuneena uuten kotiin!

Sisko ja sen veli <3 Minos oli niiin kauniisti, piti päätään väliseinän päällä ja sisarukset rupesivat melkein heti nypläämään toisiaan riimusta ja turvasta. Näillä on ihan samanlaiset ilmeetkin!

Uusiin kavereihin ollaan jo tutustuttu, kirjava Heta on kiva kaveri nyt! Ruoka maistuu erittäin hyvin, vatsa toimii ja vesi maistuu. Menee siis tosi kivasti! Mä olen ihan äärettömän onnellinen tästä ponilapsosesta, Ponin myyntipäätös ja muutto uuteen kotiin oli tosi, tosi kova pala mulle, mutta nyt musta tuntuu, että tein oikean päätöksen. Päätös ei ollut helppo missään mielessä, mutta rohkea ehkä sitäkin enemmän.

Mitään järkevää kuvaa tästä ei nyt tarhassa saa - Isla tulee heti luo rapsutettavaksi! Uudet ihmiset tottakai vähän jännittävät, joten harjoiteltiin kiinni ottoa ja luokse tulemista tänään ruoan avulla. Loppuviimeksi pikkukaveri tuli luokse rapsutettavaksi vaikkei mulla ruokakauhaa mukana ollutkaan, ja rapsutti vielä reidestä takaisin, kun lapoja rapsutin. Niiiiiiin ihana ettei sanat riitä kuvailemaan <3 

Loppuun vielä pari kasvattajalta saatua kuvaa Islan elämän alkumetreiltä!

9.5.2016 vastasyntyneenä.

Ensimmäistä kertaa ulkona <3 voihan pikkutirppa!

Lue lisää

Ylihuomenna

Yli kuukauden päivät virallisesti omanani ollut Illusia muuttaa vihdoin perjantaina Minoksen naapurikarsinaan. Puoli vuotta on hujahtanut ohi vauhdilla, puhumattakaan heinäkuusta nyt marraskuuhun, jolloin Ponin myyntipäätös tehtiin. Aika menee vauhdilla, nyt en malttaisi odottaa enää hetkeäkään perjantaita!

Canna's Illusia ja Canna's Irwin

Junibackens Martini, Illusian isä.

Illusia, Icarus ja Isac

Saas nähdä mitä isoveli Minos meinaa pikkusiskostaan! 

Lue lisää

Yhteenveto näyttelykaudesta 2016

Kun muut hevosharrastajat tekevät yhteenvetopostauksia este- ja koulukisoista kertoen virhepisteiden ja prosenttien määrät, tekee tämä hyvää vauhtia ponitätiytyvä yhteenvetoja mistäs muusta, kuin poninäyttelyistä!

Näyttelykausi 2016 korkattiin ystävänpäivänä, kun suuntasin suoraan yövuoron jälkeen tallille ja Salon Vaskioon rotunäyttelyyn. Ikinä ei enää yövuorosta suoraan mihinkään muualle kuin nukkumaan, krapulafiilis ennen puoltapäivää on taattu! Unta on pakko saada edes se pari tuntia, sillä jo jaksaa ihan kivasti!

Vaskiolla tuomarina oli Johanna Vaurio-Teräväinen. Minoksen kanssa samassa luokassa oli kaksi muuta nuorta ponia. Pikkuruuna oli Vaskion näyttelyssä vähän nuupahtanut, eikä "lavakarismasta" ollut tietoakaan, joten Minos oli ihan oikeutetusti sijalla 3/3 ja palkintona kiva kakkospalkinto. Arvostelussa ei kuitenkaan ollut mitään moitittavaa, joten hyvillä mielin jäin odottamaan vuoden muita näyttelyitä!

"Hyvä rotutyyppi, sopusuhtainen. Hyvä runko, lautanen ja luusto. Suorat ja hyvät käynti- ja raviliikkeet."

14.2.2016

Helmikuun näyttelyn jälkeen odoteltiin kesää nelisen kuukautta, ja vuoden toiset näyttelyt juostiin Mynämäellä 18.6.
Mynämellä tuomaroi brittiläinen Debbie Barr, ja Minos oli luokkansa ainut nuori ruuna (tai ori). Minos oli siis automaattisesti luokkavoittaja, sai Ip., sekä oli luokan paras ruuna, sekä näyttelyn paras nuori ori/ruuna.

"Nice head. Good type. Good depth of boy. Little bit light of bone. Tracks up well at walk. Good active mover. Slightly low set on tail. Weak second thight."

18.6.

Ikaalisissa juostiin heinäkuussa lainaponien kanssa, kun Minos sai nauttia kesälomaansa laitumella. Junibackens Ramazzotti eli Rampe oli 4vuotias ruuna, joka minun esittämänä oli luokkavoittaja, sai ykköspalkinnon sekä oli luokan paras ruuna ja päivän päätteeksi upeasti BIS3! Päivän kruunasi minulle ojennettu parhaan esittäjän palkinto!

Elokuun 20. päivä oli meidän seuraavat näyttelyt, tällä kertaa Turun tuulisessa Metsämäessä.
Tuomarina Turussa oli hollantilainen G.J. Jasperson. Minoksen kanssa samassa luokassa oli lisäksi toinen nuori pojankloppi, jonka Minos hienosti voitti, saaden kakkospalkinnon ja ollen luokan paras ruuna. Mukavan arvostelun Jasperson kuitenkin pikkuruunasta kirjoitti, ja kun BIS-kehässä käteeni ojennettiin toistamiseen parhaan esittäjän palkinto, oli mielettömän hieno näyttelypäivä taattu!

"Type is okay. Lines could be longer. Strong built and well developed. Good bones. Legs are standing well under the pony. Step is correct and active. Trot is correct and active."

20.8.

Eliittinäyttely juostiin 11.9. Kangasalla, jonne "meidän tallilta" lähti Minoksen lisäksi Minoksen 2v tammakaveri Penni, sekä mielettömän hieno tamma Rosen. Eliittinäyttely on siis kutsunäyttely, joten sinne ei ilmottauduta, vaan sinne kutsutut ponit kutsutaan näyttelyyn viime vuosien näyttelymenestyksen johdosta. 

Minoksen kanssa samassa kehässä piti muistaakseni olla yksi tai kaksi muuta nuorta ponia, mutta ne olivat peruneet tulonsa. Brittituomari Irvine Burgesin tehtävä oli siis helppo, Minoksesta tuli automaattisesti luokkavoittaja. Arvosteluja tai yksilöpalkintoja ei eliittinäyttelyssä jaeta.

11.9.

Rosen sensijaan hoiti homman kotiin voittaen ensin suuren tammaluokan, jonka jälkeen tamma kruunattiin näyttelyn parhaaksi ollen siis BIS, sekä vielä lopuksi Eliittien Eliitti 2016. Ei ollut itku kaukana, kun tuomarin vieressä otettiin tammasta rakennekuvat BIS-loimi niskassa. Mieletöntä!

Lempparikuva tämän vuoden näyttelyistä. Rosen (Skärgårdens New Rose) on <3

Eliittinäyttelyn jälkeen huilattiin pari viikkoa, ja 24.9. suunnattiin Laatuponikisoihin Aulangolle. Minos suoritti hienosti tasollaan, ollen 2vuotiaiden luokassa 15/23. Hyvinkäyttäytyvän nuoren kanssa on aina ilo reissata pitkin Suomea!

24.9. ©Sallis Lindqvist

Nyt menneenä viikonloppuna näyttelykausi 2016 kruunattiin Loimaalla, jossa ruotsalaistuomari Maria Jansson palkitsi ruunan ykköspalkinnolla, jonka lisäksi ruuna oli luokkavoittaja, sekä luokan paras ruuna.

"God rastyp. Ngt(?) tungt huvud, välansatt hals, välliggande bog, bra längd i bålen, starkt njurparti, något brant kors. Välbenad från sidan, veka framkotor, korrekt fram avspänd skritt. Välbalanserad, bra längä och rakt i traven. Gott hasarbete i traven." 

"Hyvä rotutyyppi. Vähän raskas pää, hyvin liittynyt kaula, hyvinistuva lapa, hyvä rungon pituus, vahva lanne, jonkun verran jyrkkä ristiselkä. Hyvät, sopusuhtaiset jalat sivusta katsottuna, heikot vuohiset edessä, moitteeton edessä, rento käynti. Tasapainoinen, hyvän pituinen ja tahtinen ravi. Hyvä kinnertyöskentely ravissa."

29.10. © Suvi Lerkki

Kiva näyttelykausi siis takana, en voi muuta sanoa! Eliittinäyttely kruunasi koko kauden ehdottomasti, sekä kaksi parhaan esittäjän palkintoa maistuivat harvinaisen hyviltä. Nyt avoimin ja iloisin mielin kohti talvea, sekä innolla odottamaan ensi vuoden näyttelyitä!

Lue lisää

Loimaan rotunäyttelyt 29.10.

© Suvi Lerkki

Vuoden viimeiset shetlanninponien rotunäyttelyt olivat viime lauantaina Loimaalla. Meiltä ei onneksi ole Loimaalle kovin pitkää matkaa, joten kauhean aikaista aamua ei tällä kertaa ollut. Kahteen edellisiin ponitsempaloihin kun lähdettiin ihan mielettömän aikaisin, Eliittinäyttelyyn ja Laatuponikisoihin!

Tuomarina näissä "Halloweenkisoissa" oli ruotsalainen Maria Jansson. Loimaan näyttelyt ovat siitä hauskat, että siellä on aina tavallisen mini- ja juniorhandlerin lisäksi seniorhandleri, joten aikuisetkin pääsevät handlerluokkiin kisaamaan, jos siltä tuntuu.
Koska kyseessä on halloweennäyttelyt, pukeutuminen johonkin muuhun, kuin tavallisiin näyttelyvaatteisiin on ihan suotavaa handlerluokissa. Itsekin suunnittelin osallistuvani Minoksen kanssa seniorhandleriin, pukeutumalla itse Pokemonkouluttajaksi ja käärimällä Minoksen mahan ympäri valkoisen lakanan, johon olisi maalattu Pokemonpallo! ;-) Toteutus jäi nyt tekemättä tänä vuonna, mutta ajan hermolla oltaisiin pukujen kanssa oltu!

Minoksen kanssa samassa luokassa oli yksi poni. Nuoria oreja/ruunia piti olla ensin kolme, mutta yksi oli jäänyt pois. Tuomari ja tuomarin sihteeri puhuivat kumpikin ruotsia, josta ymmärrän ehkä kolme sanaa yhteensä. Melkoisen pihalla siis olin, kun sihteeri puhui ruotsia, ja siinä kovasti yritin ymmärtää, että mitäköhän tässä nyt pitäisi tehdä. Ilme oli ilmeisesti sen verran hölmistynyt, että tuli sieltä sitten onneksi englantiakin!

Rakenteet ja liikkeet kumpikin näytettyämme käveltiin kehää ympäri, ja tuomari nosti minut ja Minoksen sitten kävelemään etummaiseksi. Luokkavoitto siis napsahti! Ilokseni tuomari palkitsi Minoksen myös ykköspalkinnolla, ja nuori ruunani oli myös luokan paras ruuna. Vuoden viimeiset näyttelyt menivät siis tosi kivasti meidän osaltamme!

© Suvi Lerkki

Arvostelu on ruotsiksi jotakuinkin näin, jos sanoista selvää saan:

God rastyp. Ngt(?) tungt huvud, välansatt hals, välliggande bog, bra längd i bålen, starkt njurparti, något brant kors. Välbenad från sidan, veka framkotor, korrekt fram avspänd skritt. Välbalanserad, bra längä och rakt i traven. Gott hasarbete i traven.

Joka on suomeksi jotakuikin siis:

Hyvä rotutyyppi. Vähän raskas pää, hyvin liittynyt kaula, hyvinistuva lapa, hyvä rungon pituus, vahva lanne, jonkun verran jyrkkä ristiselkä. Hyvät, sopusuhtaiset jalat sivusta katsottuna, heikot vuohiset edessä, moitteeton edessä, rento käynti. Tasapainoinen, hyvän pituinen ja tahtinen ravi. Hyvä kinnertyöskentely ravissa.

Näyttelypäivään kului reippaat 13 tuntia, raskasta ja aikaavievää touhua, mutta mikä on silti harrastus mun mieleen! Ensi vuonna mulla onkin toivottavasti kaksi pientä näyttelyponia, en malta odottaa, että päästään Illusian kanssa myös näyttelykehiin!

Minos, minä ja Pilkku, Minoksen matkaseuralainen :) Kiitos Marjut!

Lue lisää

Ajokoulutuksen iso harppaus ja Illu-uutisia!

Kuva, jonka Raisa Laine (@raiipe) julkaisi 16. 10ta 2016 klo 7.30 PDT

Viikko sitten Minoksen ajokoulutus otti iiison harppauksen eteenpäin, kun pikkuruuna valjastettiin ensimmäistä kertaa kärryjen eteen. Olin varautunut kahdella taluttajalla, itse kävelin kärryjen takana ohjien perässä, ja puhelin jatkuvasti rauhoittelen Minosta (siis itseäni).

Kahden taluttajan lisäksi mukana oli tietty potkuremmi - Minoksen tuntien herra Herkkis olisi voinut sanoa kärryistä oikeastaan ihan mitä vain, mutta ruuna yllätti kaikki ihan totaalisesti!
Heti ensiaskeleesta lähtien Minos oli ihan rento, loivat käännökset onnistuivat nekin täysin rauhassa, vaikka maha otti aisaan kiinni. Tuli ihan mielettömän hyvä fiilis, kun ruuna käveli pää alhaalla, korvat hörössä ihan rauhassa. Ja rattikin pelasi, jarrun ja kaasun lisäksi!

Minos oli ennen tätä kärryjen perään asentamista käynyt kahdesti seisomassa aisojen välissä. Ekalla kerralla ruuna vähän kauhisteli aisoja, mutta jo toisella kerralla aisat eivät tuottaneet enää mitään reaktiota. Nytkin ekan valjastuskerran jälkeen käytin kärryt ihan irti ollessaan ruunan kyljissä kunnolla kiinni, eikä tuo ollut moksiskaan. Ajokoulutus on siis ihan mielettömän hyvällä mallilla!

Pari päivää ajokoulutuspäivän jälkeen vein Minoksen sänkipellolle liinan päähän juoksemaan ylimääräisiä syysenergioitaan pihalle. En suosi liinajuoksutusta kauheasti muutenkaan, mutta vielä vähemmän näiden nuorien kanssa. En ole kuitenkaan kokenut, että tästä meidän "liinailusta" olisi mitään haittaa - Minos kun on liinan päässä ehkä kerran kahdessa tai kolmessa viikossa, ja saa juosta oikeasti isolla ympyrällä. Itsekin kävelen kokoajan pientä ympyrää, joten mistään pienestä ympyrästä ei ole kyse. Lisäksi "juoksutus" kestää alle 10 minuuttia, tasan sen verran, mitä Minos itse viitsii juosta. Rauhalliseen ravipätkään kuitenkin aina lopetetaan :-)

Video, jonka Raisa Laine (@raiipe) julkaisi 18. 10ta 2016 klo 6.31 PDT

Meidän sänkkäriralli muistutti lähinnä ylläolevaa "meen täysillä tai en ollenkaan" säntäilyä. Minos innostui sänkkärille menosta sen verran, että nahkapuku meinasi ratketa, sillä tuloksella, että pikkumies osui takasillaan meikäläistä lonkkaan ja puhelimen näyttöön. Ruuna siis juuri kun pellolle päästiin loikkasi ensin kevyesti pystyyn, jonka jälkeen pukitti heti perään. Yhtään ei sattunut, enkä voinut muuta kuin nauraa - tuli taas niiin puskista tämänkaltainen reagointi! Onneksi on pieni poni, jolla ei ole kenkiä takasissa! Ison hevosen kanssa ei ehkä olisi naurattanut ;-)

Kuva, jonka Raisa Laine (@raiipe) julkaisi 23. 10ta 2016 klo 7.46 PDT

 

Eilen tallilla vieraili kengittäjä, viime kengityksestä olikin aikaa sen kahdeksan viikkoa, ja Minos oli onnistunut polkaisemaan oikean etukengänkin pois. Mua taas vähän jännitti, että mitenköhän sujuu, mutta turhaa taas jännitin! Minos hyppäsi ihan minimaalisen vähän pystyyn oikeaa etujalkaa kengittäessä, mutta vasemman etujalan kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tyyppi seistä tönötti paikoillaan jalkaa yhtään repimättä ja veti napaansa lahjusruokia. Ihan mielettömän hyvä juttu! Nyt on hienot, uudet kengät alla, joilla on hyvä juosta lauantaina Loimaan rotunäyttelyissä, viimeisen kerran tälle vuodelle!

Illusian vieroitus on alkanut erittäin hyvin. Varsa viettää nyt ensin yönsä omassa yksiössään, ja on päivät vielä emänsä kanssa. Varsa oli heti ekasta yöstä sinut asian kanssa, että tästä lähin karsinassa ollaan yksin. Mielettömän hieno ja ihana juttu tämäkin! Kuvat Illusiasta nappasi kasvattaja-Seija, kiitos!

Lue lisää

Ikioma Illusia

Canna's Isabelle (e. Furunäs Johanna i. Junibackens Martini ei. Furunäs Fernando) ja Illusia (e. Furunäs Menuette i. Junibackens Martini ei. Furunäs Sahib)

<3

Vajaa viikko sitten huristelin Euraan Illusiaa moikkaamaan ja kirjoittamaan omistajanvaihdospaperit tammavarsasta. Hurjan jännää! Nyt olen taas kahden ponin omistaja, tosin Illusia muuttaa vasta marraskuun puolella Minoksen kanssa saman katon alle. Päivämäärää ei ole lyöty lukkoon, kaikki riippuu siitä, miten vieroitus sujuu. Tuskin on paljon ongelmia Illun puolesta, tämä tyyppi on niiin itsevarman ja rohkean oloinen jo näin pienenä. Ihan toista maata mitä Minos! Mutta kuten kasvattajakin sanoi, itsevarmuus luultavasti vähän laskee vieroituksen kunnolla alkaessa, kun kaikkea uutta ja jännää tapahtuu. 

Mentiin varsojen kanssa sänkipellolle, minä tietty kamera kourassa. Toiveissa oli jos jonkinnäköistä riemuloikkaa ja kiihdyttelyjä, mutta Isabelle keskittyi piehtaroimiseen muistuttaen olkipukkia, kun taas Illusiaa ei kiinnostanut paljoa, että missä se äiskä huitelee. Välillä piti kiireesti juosta takaisin emän luo, kun välimatka kasvoi liian suureksi. Mikään kiire ei kuitenkaan ollut!

Parit irroittelut tallentuivat kuitenkin kameran muistikortille, kun Illusia näytti miten shettisvarsa lennättää takajalkojaan! Tä on kyllä niiin hurmaava tyyppi, enkä millään jaksaisi odottaa marraskuuta, saati ensi vuotta kun päästään näyttelyihin! Saas nähä mitä Minos meinaa uudesta laumakaverista, pikkusiskostaan! Minos taitaa kyllä näistä kahdesta olla se lampaankarvaan pukeutuva neiti herkkis, Illusia vaikuttaa vähän rämäpäisemmältä!

Kuka muistaa miltä Minos näytti suurin piirtein saman ikäisenä, paria viikkoa vanhempana?! 

Tsiisus, mä en tiedä mitään söpömpää, kuin pörröiset, paksut, pienet shettisvarsat!

Lue lisää