Kenttäformulointia

Ollaan nyt omistajan kanssa/jonkun muun tallilaisen pistetty Liinua ja Onnia kentälle juoksentelemaan, ja voi että, kun varsalla on kivaa! Tammasta on vain tullut ihan älyttömän laiska ja huonokuntoinen, kuten taisin edellisessä postauksessa sanoakin. Muistan vieläkin ensimmäisen Liinun irtojuoksutuksen, se juoksi ja juoksi ja juoksi ja puksutti menemään kuin mikäkin höyryjuna, ei hidastanut millään, hyppi sitten eteen tai yritti saada sitä kulmaan - ei, aina se teki jonkun äkkikäännöksen ja lähti toiseen suuntaan vielä kovempaa vauhtia.
Monta irtojuoksutusta ja maastatyöskentely(-yritystä) jälkeenpäin Liinu rauhoittui kentällä vapaana ollessaankin, kuunteli niin hidastavaa- kuin eteenpäin pyytävää painettakin kivasti. Tosin, eteenpäin pyytävän paineen tämä otti aina kovin tosissaan, hidastavaa painetta piti vähän käyttää enemmän, että menee läpi. Mutta, toimi kuitenkin, hevosen sai tekemään kahdeksikkoja paineen avulla, sai sen nostamaan laukan tai ravin mistä kohtaa haluikaan, ja pysähtymään (melkein) siihen, mihin halusin.

Ja nyt tämä vain lönkyttää menemään korvat sivuilla rentoa ravia, eikä laukasta tietoakaan! Sormet ja varpaat ristiin, että ottaisi yhtä rennosti sitten, kun siellä keikkuu vielä ihminenkin selässä. Tosin ehkä varsa (joka vetää älytöntä rallia ympäri kenttää, käy välillä kyljellään ja jatkaa taas) vaikuttaa myös vähän tuohon rauhallisuuteen, sekä tietysti vähän huonompi kunto, joka on nyt vähän päässyt alaspäin. Kunhan varsa tuosta vähän vielä kasvaa, niin uskallan sitten taas enemmän juoksuttaa Liinuakin vapaana kentällä.
Taas kun keskiviikkona tamman liikkeitä katsoin tämän juostessa hitaasti mutta varmasti ympärilläni, tuli ihan hirveä hinku päästä jo sinne selkään kiikkumaan. Voitontunne on ihan mahtava, kun saa tamman kävelemään rauhassa pelkän äänen ja istunnan avulla. Musta vähän jopa tuntuu, että lännenratsastustuntien takia osaan käyttää istuntaani ehkä vähän paremmin, joten ehkä Liinukin olisi hieman rauhallisempi.. Ei voi tietää.

Onni tosiaan on kasvanut hirmuista vauhtia, poika täytti juuri kuukauden, ja varsakarva on vaihtumassa. Ylläoleva kuva on otettu viime keskiviikkona (29.8). Taluttelua harjoitellaan kovasti, vielä ei oikein tajuta mistään mitään, mutta pikkuhiljaa! Eilen juuri kun pistettiin Liinu ja Onni omistajan kanssa karsinaan, tehtiin siirrot talutten, ja pikkuinen jopa rauhoittui yli puolen matkan ajaksi! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Varsan otsaharja(vai mikä se nyt sitten viralliselta nimeltään onkaan) on vieläkin kovin pörrömäinen. Ehkä sekin siitä, kunhan se vähän kasvaa :-D toivottavasti.