Arkeen paluuta, uusia hevosia..

Viimeiset pari kolme päivää ovat olleet mulle kovin ratsastuspainotteisia, torstaina olin tunnilla (joka meni vähän niin ja näin, laukat eivät meinanneet nousta millään hevosella, joka olisi kokoajan laukkaamassa), ja eilen perjantaina hyppäsin varmaan vuoden tauon jälkeen Liinun selkään.
Itseäni jännitti aika lailla, ja pyysinkin yhtä tallilaista mun puolesta menemään tamman selkään, tosin samalla tiesin, että jos en itse sinne mene, mua kaduttaa ihan törrrkeän paljon huomenna. Ja kun pohjimmiltani kuitenkin sinne halusin. Liinu ja Onni otettiin ensin käytävälle, ja hevoset harjattiin hyvin läpi. Onnin kasvattajan ja yhden tallilaisen (jota yritin Liinun selkäänkin laittaa) kanssa pohdittiin varsan tulevaa väriä, se kun on nyt ruennut vaihtamaan varsakarvaa aika reippaasti, ja varsakarvan alla oleva karva on ihan hirveän tummaa, mustaa oikeastaan.
Musta sinisillä silmillä olisikin aika hieno peli, jolla sitten kehtaisi pyöriä ties missä kouluradoilla! ;-) Herkon isänisä on Samuli, joka on musta, ja Samulin isä on taas Kelmi, jolla on siniset silmät.. Tai toinen silmä on vähän sininen. Mutta kuitenkin! Itse en noista värien periytymisistä tiedä halkaistua sanaakaan, joten nämä jää mun osilta ihan arvailujen piikkiin.

Suomalaiset sai juosta kentällä hetken ensin vapaana, Liinulla oli jo satula selässä ja suitset päässä, joten mun ei tarvinnut kuin hypätä selkään. Ja potkaista Onnia siinä samassa aika reippasti päähän :-D pistetään sitten mun piikkiin, jos tosta kuoriutuu jotenkin tosi urpo varsa, se sai sentään kengästä päähän varsana :-D
Liinuhan lähti siinä sitten heti ravailemaan, ravattiin isoa pääty-ympyrää, ja hetkittäin sain tamman kävelemään puolen askeleen ajaksi. Tosin ratsastin sillaisella tavalla tammaa, jolla en sitä halua ratsastaa, nimittäin keskityin vain pidättämään suurimmaksi osaksi ohjilla, pitämään tasaista painetta suuhun, ja myötäämään kunnolla, kun tamma hidastaa. Itse kun tiedän, että Liinun saa kävelemään pelkällä istunnalla ja äänellä, mutta pistetään nyt sen piikkiin, että tämä oli ensimmäinen ratsastus varmaan vuoteen, ja kumpaakin varmaan vähän jännitti.
Tästä on hyvä jatkaa, ja keskittyä siihen omaankin istuntaan enemmän. Omistaja sitten sanoikin Liinulle, että se on nyt arkeen paluu! Pikkuhiljaa ruetaan tammalla taas ratsastelemaan, ja muistutellaan mieleen niitä jarruja..

Sain taas kyllä hyvän muistutuksen siitä, miksi olen pitänyt Liinun askellajeja niiin täydellisen ihanina. Eilenkin ravattiin kuitenkin ihan menevää ravia, ja siellä on niiiin helppo istua. Jos olisin rikas, niin pistäisin tamman omistajan myymään tämän mulle kyllä heti! Vaan en ole, joten tyydyttävä tähän :-D (terkkuja omistajalle)

Tänään kävin taas ratsastelemassa, kuvassa näkyvällä noin kuusivuotiaalla ranskalais-amerikkalais ravurilla, Ässällä (Sexchasseur). Itseäni jännitti aika lailla uusi hevonen, varsinkin maastossa, johtuen mun pienen pienestä maastokammosta, joka on jäänyt päälle, kun 2011 toukokuussa tipuin Väinöltä, kun se lähti multa lapasista maastossa ihan totaalisesti. Nykyään ajattelen siis automaattisesti, että kaikki uudet hevoset lähtevät ryöstämään heti tilaisuuden tullen.

Mentiin noin tunnin pituinen lenkki, jonka aikana mun sydän hyppäs kerran kurkkuun, kun Ässä pelästy koiraa, joka oli vapaana metsässä ja tuli yhtäkkiä jostain puskasta. Melex löntysteli eteenpäin omistajansa kanssa samalla kun mä tarrasin Ässän harjaan kiinni ja varauduin siihen, että se pomppaa pystyyn. Taisin mä jotain "MELEEEEX" kaltastakin huutaa, että ne oisivat odottaneet, vaikka tosiasiassa Melex ja tämän omistaja olivat ehkä kolmen metrin päässä.
Koirasta selvittiin pienellä tränttäämisellä, ja ratsastajan sydänkohtauksella. En ole kyllä yhtään tottunut tämmöiseen tränttäilyyn, kun kaikki hevoset joilla yleensä menen, ovat niiin varmoja maastossa, että tämmöinen pieni hereilläolo saa mut ihan varpailleen. Jos siihen sitten tottuis, jos(/ja kun) Ässää rupean sillointällöin ratsastelemaan.

Kotiinpäin otettiin parit ravipätkät, ja että tuon(kin) hevosen ravi on mahdottoman hieno! Varsinkin, kun mennään vähän rauhallisempaa tahtia.

Pahoittelen kovin vähäkuvaista postausta, Liinun ratsastuksesta ei otettu kuvia, eikä kamera kyllä ollut mukana maastossakaan tänään, kun Melexin ja Ässän kanssa samoiltiin pitkin metsikköä.