Terroristiperhe esittäytyy

Saan varmaan FBI:n ynnämuut perääni otsikon ansiosta, mutta menkööt!

Ano pyysi jonkun aikaa sitten jotain juttua näistä meitin koirista, joten nyt kun vanhempikin on trimmattu, ja jaksoin istuttaa koirat kameran eteen, niin saamanne pitää! :-)

Kuvassa vasemmalla istuu meidän Mamma (Maga El Aprilmiracle). Mamma (tai Mamse, Bamse, Marmaduke, Manta, Mammutti) on 2005 syntynyt Airedalenterrieri narttu, eli hän on siis 8vuotias vanheneva koiraneitonen. Mammalla on piennenpientä luonnevikaa, mutta sallittakoon tuo, mä itse olen oppinut elämään tuon kanssa, että välillä rähistään ja kovaa vastaantuleville koirille, mutta jotkut sitten taas hyväksytään suht nopeasti. Seefferit on ehdoton ei tälle koiralle, Mamma sekoaa täysin jos näkee jossain kaukanakin kyseistä rotua edustavan koiran. Tiedä sitten mistä tuommoinen rasistisuus, ehkä Mamman esiesiesiesiesiesi-isät ovat kuolleet Hitlerin jossain.. leireillä? Joo, ehkei kuitenkaan. Tuolla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia kokemuksia sakemanneista, se nyt vaan sattuu olemaan tuollainen.
Mamma on helposti motivoitava, kun on ruokaa lähellä niin tämä tarjoaa vuoronperään kaikki osaamansa temput (tai sitten vain sahaa edes takaisin istu ja maahan), ja oppii uutta nopeasti.

Mitään kummallisia me ei olla harrastettu oikein ikinä, viidessä näyttelyssä me ollaan käyty pyörähtämässä, sen kummemmin pärjäämättä (1x ERI, 2x EH, 1x H, 1x T ja yksi vara-sertikin löytyy). Pitkät metsälenkit vapaana ojassa pyörien on tämän koiran ehdotonta lempipuuhaa, nykyään vaan askel vähän painaa jo, eikä oikein jaksa lenkkeillä samallalailla kuin ennen. Siitä syystä Mamma on kerännyt vähän vararavintoa tuohon vatsan seutuville (tätä ei edesauta yhtään isotädit, jotka syöttäisivät tälle mitä vain kuinka paljon vain).... Joo, Mamma kesäkuntoon 2014!

Mamma sai suurensuuren pentueen vuonna 2009 (14 pentua, joista yksi syntyi kuolleena, mutta 13 elävää junnuterroristia). Isänä pentueelle on virolainen Katherinas Land Quite So (elikkä Robin).

Oikealla kuvassa ransuilee meidän Capo (Maga El Heart Full of Fire). Capo on Mamman pentu, ja mun lempipentu pentueesta (syystä että jätkällä on rinnassa liian iso valkoinen merkki, joka on airiksilla värivirhe [Mamman merkki ei ole liian suuri]). Vinguin ja vonguin Capoa (jätkää kyllä kutsuin pentuna Frankieksi) että olisin pennun itselleni saanut, mutta porukat ei silloin suostuneet.
Etsin tuossa aboutiarallaa vuosi sitten Capon omistajan nimen netistä, ja facebookissa sitten lähetin tälle viestiä, kysyin jätkän vointia ja lähetin pentukuvia. Tämän vuoden alussa tuli tilanne, että Capo tarvitsi uuden kodin, ja mulle jätkää tarjottiin. Ja kyllähän minä!

Capo tuli tänne Varsinais-Suomeen Lapista huhtikuun 14. päivä. Aluksi äiti ja poika eivät tulleet mitenkään päin toimeen, joten Capo muutti noin kuukaudeksi kaverini luo väliaikaiskotiin. Kun kaverilleni tuli yo-juhlat ja tämä remuava terroristi piti saada talosta ulos, tuli Capo taas meille, ja minä olin stressistä sekaisin. Aluksi koirat haukkuivat toisilleen hetken, mutta sitten tilanne rauhottui, eikä mitään ongelmaa enää ollutkaan! Olin kyllä melkosen ilonen sillä hetkellä. Nykyään (viimeksi tänään) tulee joitain rähinöitä, mutta ihan ymmärrettävistä syistä, että Capo ottaa Mammalta luun tms.

Capon kanssa käytiin tokopohjainen pentukurssin jatkokurssi, joka kesti viitisen viikkoa, ja tänään alkoi tokokurssi, jossa me ollaan osallisia. Heinäkuussa aloitetaan ehkä ajan salliessa agiliito, saa nyt nährä mihin elämä vie! Kapsu on hirmuisen energinen, joten kaikenlainen energiaa kuluttava on vaan positiivista. Hihnalenkkien lisäksi mä olen nyt suosinut Kaapon uittamista, kun tuo tykkää siitä ihan kamalasti. Heitän palloa veteen ja tuo saa sitä hakea, helppoa ja väsyttävää! ;-)