Miksi juuri Safi?

Kesän varmaan ainut miniloma suoritettu, ja kotiuduttu takaisin maaseudulle Helsingistä (Hööksin kautta tottakai!) veljeni luota, jossa olin lauantaista nyt tiistaihin vahtimassa kahta ihanaa, suloista ja energistä veljenpoikaani. Tänään illalla kävin Capon kanssa tokoilemassa, ja sujui suhteellisen hyvin.

(Otsikko on nyt ehkä surkein ikinä, mutta menkööt, ei nyt oikein kuvaa tekstiä)

Jos sitten vaikka ihan aiheeseen.. Eilen illalla kun kuuntelin veljenpoikien tuhinaa, ajattelin kirjoittavani tänne vähän tarkemmin, että miksi Safi, miksi ostaa ensihevoseksi parivuotias varsa, joka edustaa rotua, josta mulla ei ole oikeastaan mitään kokemusta, eikä minkäänlainen askellajiratsastus kiinnosta sitten yhtään.

Outi lähetti mulle tammikuun 10. päivä kello 9.07 (kyllä, tarkistin) viestin, joka kuului näin:
"Nyt löyty sulonen kimoutuva issikka tamma, vajaa 2v, hyvä sukuinen ja tod näk 5-käyntinen ja mukaan saa varusteitakin, asuu Huittisissa h XXXXe, ostetaanko puokkiin? :) Käy katsomassa www.nettisivut.net ja sieltä Safira."

Ja minähän siinä lumisateessa seistessä(olin tullut just autokoulun ajotunnilta ja odottelin kyytiä pois) olin jo ihan mukana hommassa, mutta kuitenkin varma, että ei muuten tule onnistumaan, koska porukoiden pitäisi mun puoli tammasta maksaa, ja minä sen maksaisin heille sitten myöhemmin.

Lähetin äitille viestin:
"Käy kattoo ku kerkeet ni www.nettisivut.net ja sieltä Safira. Se on myynnissä, h. XXXXe, ja Outi ehdotti, että jos me ostettais se puoliks. XXXXe : 2 = XXXe : 2 = XXXe jonka maksaisin takasin ku menisin töihin!! Outi pyytää tallivuokraa XXXe/kk + vuolut yms. Vuolut n. 6vkon välein, XXe : 2 = XXe."

"Soittelen sitten kun olen kotona."

Mä olin toksi viikonlopuksi menossa kaverin luo vähän tuonne Pohjoisempaan Suomeen, joten kun äiti soitteli, mä istuin tuskissani junassa.
Kaikkien odotusten vastaisesti äiti suostui maksumieheksi ehdolla, että itse maksan tamman kaikki muut kulut. Iskältä en tässä kohtaa ollut vielä kysynyt, mutta kun olin saanut äidin suostuteltua hommaan mukaan, homma oli oikeastaan jo sillä selvä. Iskälle puhuin asiasta vasta muistaakseni sunnuntaina, kun tämä haki mut Turun asemalta pois. Outille olin kuitenkin jo ilmoittanut asiasta, että joo, meille tulee hevonen!

"Apua :D"

Outi sopi myyjän kanssa, että me mennään maanantaina 14.1. klo 17 katsomaan Safia Huittisiin. Kameraa en mukaan ottanut, kun oli sen verran pimeää tuohon vuorokauden aikaan siihen vuodenaikaan, että koin asian turhaksi.

Tarhassa meitä odotti vaaleanpunainen riimu päässä kovin säälittävän pienen ja hoikan näköinen Safira, joka ei vierastellut vieraita ihmisiä yhtään. Meikä oli myyty ihan heti, vaikka en siellä pimeässä mitään nähnytkään! Kokeilin nostaa tamman jalat ylös ja sitten me heitettiin pari kiekkaa tarhaa narun päässä ympäri.
Kaverit sai samalla heiniä, joten parit protestipukit piti heittää, tottakai.

Outin kanssa kuiskuteltiin samalla kun tammaa rapsuteltiin, että holy fucking fuck otetaanko me tää! Ja kyllä, päätettiin me tamma (aijaa?) meidän suojiin ottaa. Käytiin tallin puolella hakemassa parit loimet mukaan sekä riimu. Saatiin myyjältä sadeloimi, fleece- ja vohveliloimi. Ja paperit saatiin mukan myös heti.

Ajeltiin Outin kanssa kotiin ja puhuttiin, että ollaampas me taas kovin fiksuja, päättää ostaa parivuotias varsa 15minuutin pimeässä katsomisen jälkeen. Jota en saanut edes ottaa tarhan ulkopuolelle kävelemään, mutta loisto-ostos tuli silti ostettua!

Maanantaista alkoi ihan kamala melkein kahden viikon odotuspiina, kun tamma haettiin kotiin sunnuntaina 27.1. Ajelemaan me muistaakseni lähdettiin yhdeksän maissa, ja takaisin Huittisista kotiinpäin me lähdettiin 12 maissa. Loppu onkin luettavista täältä blogin puolelta!

Safin osto tuli siis melko yllättäen, ja nopeasti eteen, ja päätös ostosta tehtiin myös vähän.. pikaisesti? Katunut en kuitenkaan ole päivääkään tamman ostoa :-) Parit ihmiset ovat kyselleet, että eikö mua haittaa, kun en voi ratsastaa Safilla vielä vähintään pariin vuoteen. Mulle kuitenkaan ratsastus ei ole ollut pääasia pariin vuoteen hevosharrastuksessa, ja tässä oppii tuntemaan Safin läpikotaisin, kun ei voi edes miettiä että lähteäkö tänään ratsastamaan vai taluttelemaan pitkin metsäpolkuja.

Ps. ja nyt kun olen muistellut Sohvin ostosreissua kaiholla, voin ilokseni iloittaa, että laamalauma oli tänään aamulla lähtenyt laitumelta karkuun. Yksi osa laitumen aidoista oli ihan maassa, joten metsästä on varmaan tullut peura, joka on säikäyttänyt koko muun lauman paitsi Melexin, joka söi laitumella rauhassa, kun muut rallittelivat pitkin kylää.
Oli kauhea säätö aamulla 7 aikaan, että kenet saan sinne pyydystämään varsinkin Safia, joka oli ihan villiponina kun itse tosiaan olin Helsingissä, enkä Outiin saanut aluksi yhteyttä. Kirosin ponit pariin otteeseen, että oli pakko karata juuri tänä aamuna, kun huomen aamulla olisin itse niitä voinut sinne mennä pyydystämään. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kaikki pääsivät onnellisesti takaisin laitumen puolelle! Ja ehjinä vieläpä :-)