Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

13. toukokuuta 2013

Isoja harppauksia eteenpäin...

.. kahdenkin muulilapsonen kanssa!

Aloitetaan Sohvista ensin, vaikka nyt ihan kehumalla, että miten voi yksi hevoslapsi saada ihmisen ylpeäksi!
Käytiin tänään tallilla toisen omistajan kanssa, tarkoituksena ottaa Safin kanssa ajojuttuja pienen lomailun jälkeen. Käytiin ensin taluttamassa Safia ja Selssiä montuilla, Safilla oli piitkästä aikaa kuolaimet suussa, ja tamma rauhoittui melko nopeasti eikä enää pian pihalta poistumisen jälkeen niitä pureskellut.

Olen viimeiset pari viikkoa miettinyt, että koskakohan me törmätään johonkin isompaan kulkuneuvoon, niin eikös se sattunut sitten tänään, kun oli ei aina niin liikennevarma -Selssi mukana? Noo, me käveltiin Safin kanssa edessä, Epe meni ojien pohjia pitkin ja Selssi tuli perästä löntystellen, kun edestä mutkan takaa huristi iiso kuorma-auto/rekka, jolle näytin sitten heti, että pysähtyy.
Kuski oli sitten onneksi niin fiksu, että pysähtyi melkein kokonaan, kun me mentiin ohi. Safi otti parit raviaskeleet, mutta ei ollut ollenkaan poistumiskannalla. Hieno vaava!

Yks tulee taas kauheella tohinalla luo :-) <3
Veteenkin tamma uskalsi mennä ilman, että mun piti seistä siellä puolta säärtä myöten. Vähän kengän kärkiä kastelin, ja Sohvi meni siellä vesi polvia hipoen. Tämä taisi olla kolmas tai neljäs kahlauskerta.
Tallilla sitten laitettiin tammalle valjaat päälle, otettiin suitset pois ja laitettiin riimu tilalle. Minä syöttelin tammalle leipää, ja yhdessä toisen omistajan kanssa laitettiin neitoselle kärryt kiinni valjaisiin. Eikä ollut moksiskaan!

Käveltiin pihan ympäri kerran, ja minua taisi jännittää pieni, loiva käännös tammaakin enemmän (joka oli ihan lunkisti ja tyytyväinen, kun sai syödä leipää). Kääntäminen sujui kuitenkin kivasti, kun toinen omistaja työnsi oikeasta lasvasta, että neitonen tajuaisi ottaa etujaloilla askelia ristiin. Sujui paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, kun silloin oli vähän jännittynyt fiilis. Paljon sai tamma taas kehuja fiksusta käytöksestä!

Sitten toisen laamalapsonen kimppuun, nimittäin Ponin!
Mun pitkäaikainen (= niin kaukainen, kun olen Ponilla enemmän alkanut ajaa) haave taitaa toteutua, nimittäin meillä alkaa Mikkolassa käymään valjakkopuolen kouluvalmentaja meitä vähän koulimassa! Aboutiarallaa kerran viikkoon, puolituntia intensiivistä koulimista olisi tiedossa, enempää tuo otus ei tällä hetkellä jaksaisikaan.

Sporttiponny! Jonka maha näyttää kumman pyöreältä
 Fiilis hipoo kattoa aikalailla, ensin Sohvi oli taaas niin hienoa plikkaa että, ja nyt vielä, kun päästään Ponin kanssa valvovan silmän alle pyörimään hykkyränä ympäri kenttää :-)


Huomenna ois taas tiedossa koiran koulutus, saa nähdä sujuuko vähän paremmin, kuin viikko sitten!

5 kommenttia

  1. Olisipa minunkin shettis noin hoikassa kunnossa! Se taitaa jäädä haaveeksi tuommoisen ponin kanssa, jonka kanssa ei oikein touhuta mitään, kun aika ei riitä (no okei okei, kyllä sitä juoksuttelen joskus ja se tulee aina joskus vapaana maastoilemaan, mutta sekin on todella harvoin...). Pitäisi varmaan alkaa miettimään jotain liikuttajaa? :D Mutta alle metriselle (viime mittauksessa mitattu hokit jalassa 95,4cm ponille en ole oikein löytänyt liikuttaja, joka voisi liikuttaa ponia väh. 3-4 kertaa viikossa ja itsehän voisin juoksuttaa sitä vaikka pari kertaa viikkoon.

    Möisin sen oikeastaan "mielelläni" parempaan kotiin, mutta kun en oikein halua myydä rakasta (ensi)poniani... Se on myöskin jo vanha, mutta ihmeen hyvässä kunnossa pysynyt.

    Jotenkin tuli mieleen tämän oman ponin pulleus verrattuna noin hoikan näköiseen söpöön poniin! Miten olet(te?) saanut Ponin noin hoikkaan kuntoon? Onko siinä kestänyt kuinka kauan?

    Mutta mietin tässä, että kannattaako aloittaa blogi? :) Kun itse en ole vielä aloittanut, vaan tekisi niin kauheasti mieli! Minulla kun olisi sitten jokin paikka, johon aina joskus avautua kaikesta turhasta. :D

    -Jaana

    VastaaPoista
  2. Jaana, kiitos ihanan pitkästä kommentista (<3)! :-)
    Onko sitä sun ponia opetettu ajolle? Ajaminen on ihan loistava liikutusmuoto, en mäkään Ponia muuten kuin ajamalla ja vapaana pitäen liikuta.

    Ei tuo mun toinen hoitoponi Selssi ole minkäänlaisessa hoikassa kunnossa, se on kolme kertaa Ponin kokoinen :-D sillä on kyllä kanssa puhkuri, joka rajoittaa liikuttamista aika paljon.

    Poni on ollut koko Mikkolassa ajan tuollainen hoikka poika, ja se on muutenkin rakenteeltaan vähän kevyempi, kuin muut tuntemani shettikset. Mun mielestä sillä on pidemmät jalat, ja muutenkin se on enemmän sporttisen mallinen, kuin työponia muistuttava. Poni ei myöskään syö tällä hetkellä muuta, kuin pelkkää heinää. Asia toki muuttuu siinä vaiheessa, jos me ruetaan reenaamaan ihan tosissaan ja enemmän.
    Ponihan ei siis tällä hetkellä liiku kuin pari - kolme kertaa viikkoon.

    Tottakai voit aloittaa blogin kirjoittamisen, jos se vaan hyvältä ajatukselta tuntuu. Aina sen kirjoittamisen voi lopettaa, jos ei tunnukaan enää kivalta kirjoittaa tuntemattomille.
    Kannattaa myös muistaa, että kun kirjoittelee nettiin, niin voi helposti tulla reippaastikin negatiivista kommenttia, itse olen onneksi siltä ainakin vielä säästynyt! :-)

    Onnea ponin laihdutukseen, ja mahdolliseen blogin kirjoittamiseen!

    VastaaPoista
  3. olisi kiva kuullaa melexin kuulumisia hiukan enemmän :)

    VastaaPoista
  4. Ano, saamasi pitää, yritän papparaisesta jotain tekstiä saada aikaseksi :-) Safista ja Ponista tällä hetkellä vaan niin helppo kirjoittaa, kun niiden kanssa tällä hetkellä eniten kaikkea tehdään :--)

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia neuvoista! :)

    Poni on opetettu ajoon, mutta vähän liikutuksen takia sillä ei ole ajettu kolmeen vuoteen. Sain onneksi sille yhden ratsastajan, joka ratsastelee ponilla n. 2-3 kertaa viikossa ja jos sitä itse alkaisi ajamaan sillä tai ainakin muistuttelemaan ponille (no, oikeastaan kummallekin, ponille ja minulla) mieleen tuota ajohommaa.

    Möin myös minun parivuotiaan puoliveriorin, kun ei oikein ole aikaa sitä opettaa, enkä ollut siihen kovin paljon edes kiintynytkään. Minulla kun on tapana kiintyä hevoseen niin, että luopuminen onkin sitten vaikeampaa.

    Tällä hetkellä pihasta löytyy kolme hevosta ponin lisäksi, joten ehkä minä sitä saattaisin ehtiä liikuttamaankin. :) Ainakin pari kertaa viikkoon. Kun kuitenkin kaksi hevostani tarvitsee säännöllistä liikutusta (energiaa kertyy aina niin paljon, että yhdenkin vapaapäivän jälkeen ei aina pysy käsissäkään).

    Mutta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa liikuttamaan tuota ponia ahkerasti! :)

    -Jaana

    VastaaPoista