Reilu kaksi viikkoa ilman Safia

Kaksi viikkoa ja yhden päivän verran olen ollut nyt vain kahden ponin omistaja. Hassua sanoa kun kysyttäessä montako hevosta sulla nyt olikaan tulee vastata enää vain kaksi, ei kaksi ja puoli. Se puolikas meinaa sieltä aina livahtaa mukaan!

Fiilikset ovat mennee aikalailla vuoristorataa tässä kahden viimeviikon aikana, parit ensimmäiset päivät menivät suoraan sanottuna vain parkuessa, mutta viimeisen kerran Valpperissa käydessäni sain kiskottua sen verran kovapäisyyttä mukaan, etten parkunut ollenkaan! :-D Tosin kaverin henkinen tuki auttoi tähänkin, kun ei yksin tarvinnut käydä tavaroita läpi. Safillekin sanoin aika nopeasti heipat, eihän se hevonen siitä nyt mitään ymmärrä. Vaikeaa tästä tekee sen, etten halua nähdä tammaa enää. Ikinä ei voi sanoa ei koskaan, mutta puhutaan nyt ainakin ensimmäisestä... kolmesta vuodesta? Ikävä tulee jatkossakin olemaan matkassa mukana, ja jos ja kun haavat tästä joskus vähän umpeutuvat, en halua repiä niitä auki mennessäni katsomaan tammaa, että mimmoinen hevoskansalainen siitä nyt sitten onkaan tullut.

Tämä tuleva syksy piti sisällään niiiin paljon suunnitelmia. Olin ollut Jenni Kurkeen yhteydessä ja alustavasti oltiin sovittu, että Safi lähtee sinne suuntaan koulutukseen elokuussa. Ensimmäinen koulutusjakso olisi kestänyt kuukauden, tamma olisi tullut kotiin miettimään asioita, ja mennyt varsinaiseen askellajikoulutukseen muutaman kuukauden päästä uudestaan. Olin jo niiin innoissani kun tamman kanssa pääsee ratsastamaan.

Olin ollut myös alkukesästä asti yhteydessä Gammur fra Nedra-Selin omistajaan, huippuhieno ensimmäisen pisteen kirjava kantakirjaori, johon rakastuin ihan sukkelaan. Ori on uskomattoman hieno ulkonäöltään, mutta myös luonne kuulostaa mitä mahtavimmalta. Safin oli tarkoitus mennä astutettavaksi ensi kesänä, varsa olisi tullut minun nimiini. Saisin kuulemma edelleen Safin astuttaa, mutten halua enää, asiat ovat nyt jo menneet niin kovin vaikeiksi, niin miksi vaikeuttaa sitä entisestään. Mennään nyt näillä mitä on!

Samaan aikaan kun suren Safin perään, olen äärettömän innoissani siitä, että saan pojat samaan talliin. Kahden tallin loukku on pois syksyllä! Elämä helpottuu kummasti, kun ruunat asustavat samalla tallilla, ei tarvitse laskea joka viikko, että kuinkas monta kertaa tällä viikolla kerkeän käymään tuolla ja montako kertaa tuolla toisella tallilla. Kaikenlisäksi meillä on ihan huippu tallinomistajakin :-) Kesän Poni tosiaan laiduntaa Minoksen adoptiokasvattajien luona, jossa käyn ruunaa silloin tällöin katsomassa, en ole ottanut siitä mitään stressiä.
Minoksen luona onkin tullut nyt rampattua, tosin sielläkään ei kamalasti nyt ole mitään hommaa, kun ponit ovat yötäpäivää pihalla (= ei karsinoiden siivoamista), ja yritän antaa Minoksellekin vähän omistajalomaa. Laitumen reunalla olen käynyt laumaa rapsuttelemassa, tosin Miltsiä ei kamalasti mun seura näytä kiinnostavan - nuoret tammat Penni ja Tintti tulevat heti rapsuteltavaksi, kun Miltsi jää Rosenin kanssa laitumen toiseen päähän syömään.

Onneksi tuleva syksy pitää sisällään myös tosi kivoja suunnitelmia noiden ponienkin kanssa. On rotukehää, Hippoksen kehää, laatuponikisoja ja lokakuussa myös Islanninmatka! KV-näyttelyä unohtamatta. Tylsää ei kerkeä tulla, kun aina on seuraavat näyttelyt, mitä voi hyvissä ajoin alkaa jännittämään ;-)