Keskellä kylmää kesää ei aina muista, ponien ollessa suurinpiirtein kesäkarvassa, miltä nuo poniotukset näyttävät kunnon talvikarvassa! Selailin tässä lapsenvahtina ollessani, lapsien ollessa nukkumassa jo, alkuvuoden kuvia lähinnä Miltsistä. Ponilapsen karvaisuus lähinnä nauratti, miten voi toinen olla noin järjettömän pörröinen?! Ja johonkin kummasti se karva aina ahkeralla harjauksella tippuu, ennemmin tai myöhemmin. Sitten ollaan pari viikkoa niiin kiiltävää mustaa ponia, ja sitten alkaakin jo taas ahkera talvikarvan kasvattaminen. Me mennään varmaan jo aika pörröisenä elokuun Hippoksen kehään, sekä kv-näyttelyyn. Oijoi.
Mutta on toi pikkumusta ollut
pieni tammi- ja maaliskuussa, jolloin nämä kuvat on otettu.
 |
| "Jaa mää karvainen vai, ite olet!" |
 |
Mun on kyllä pakko olla tukijoukkojen kanssa samaa mieltä,
tällä mun mustuaisella on hirveen kaunis pää! |
 |
Tämä kuva onkin otettu ennen pikkumustan viimeistä karkureissua, ällösöpö tyttöriimu nimittäin hajosi
kyseisellä reissulla. Seuraava reissu olikin sitten trailerin kyydissä nykyiseen majapaikkaan. |
 |
| Kattokaa noita POLVIA! Ihan valtavat karvajalat!! |
 |
| Ihan yhtä karvainen Penniponi kuiskuttaa jotain ponisalaisuukisa toisen korvaan! Jestas miten sulosia! |
Kauheaa kun nämä lapset kasvaa, kun näkee toista lähes päivittäin, ei tajua miten paljon joka suuntaan tuo on kerennyt venymään jo puolessa vuodessa! Täytyy muuten varmaan harjoitella tuota mittaamista, se ku on edessä Hippoksen kehässä alle kuukauden kuluttua!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti