Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

1. elokuuta 2013

Valpperin lauma laitumelta kotiin

Kahden kuukauden laidunloma oli hyvä lopettaa tänään, kun laidun oli jo sen verran kuivunut ja ravinneköyhä. Sama kaveri tuli ajamaan Selssin laitumelta kotiin, joka ruunan sinne ajoikin. Outi ajoi Melexiä, ja minä pidin Safia käsihevosena mukana, ja Ässän omistaja ratsasti tai talutti ruunaa parin kilometrin matkan verran. Puhuttiin matkan aikana, että tästä puuttuu enää täysperävaununen rekka, mutta ei sitä onneksi näkynyt!

Oltiin vissiin peräkanaa mentäessämme aikamoinen näky, kun autot hidastivat niiin hyvin, paitsi yksi jonka oli pakko tunkea ohi kapealla hiekkatiellä. Pysähtyi sitten lopulta paikoilleen, kun minä kädellä näytin n. parikymmentä kertaa että pysähdy, mutta ei uppoa sinne päähän millään. Eikä voi tajuta pysähtyä ihan aluksi jo heti :c

Melex hivuttautui Selssin ohi vaivihkaa, kun oltiin tultu aboutiarallaa puolet matkasta. Ei ruuna silti ravaamaan lähtenyt, käveli vain reippaasti. Safi jatkoi Melexin kärryjen syöntiä koko matkan, vissiin otti vähän päähän kun joutui siellä takana kävelemään, eikä saanut tulla ohi. Hienosti tuo silti oli taas koko matkan!

Melex ihan selkeästi ihmetteli viidakonlailla metsittynyttä, kuitenin läpikotaisin tuttua tarhaa tallillepäästyä jonkun aikaa, kun Outi tältä kärryjä pois otti. Vapaaksi päästyä ei ruuna kuitenkaan mitään ruennut hötkyilemään, vaan meni lähimmälle ruohotupsulle syömään. Safi ja Ässä riemastuivatkin sitten tarhasta pikkasen enemmän, aika kauan nuo vetivät kunnon rallia koko hehtaarin kokoista tarhaa ympäri. Melexin siinä tohinassa innostui sitten parit ravipätkät juoksemaan. Mitä sitä turhia!


Törmäsin Melexin vanhaan, 17vuoden takaiseen omistajaan muuten ihan sattumalla tuossa viime viikolla. Olin töissä vanhainkodissa toisella osastolla, ja tämä kyseinen henkilö oli osastolla, missä minä yleensä olen. Kävin sitten kyseisellä osastolla jokaisella tauolla, ja tuli puheeksi hevoset. Tässä kohtaa en sanonut Melexiä vielä nimeltä, mutta lisäsin kyseisen ihmisen Facebookissa kaverikseni tottakai! Outi lähetti seuraavana päivänä (kun olin menossa taas kyseiselle osastolle viettämään kahvitaukoa...) viestin, että mistä tunnen kyseisen henkilön, ja että hän on omistanut Melexin ennen ruunan Outille tuloa.

Hissi oli onneksi jo melkein alakerrassa, josta sitten juoksin osaston pirun pieneen keittiöön, ja ennenkuin tervehdin niin huusin että "OOKSÄ OMISTANU MELEX OON JOSKUS" ja kyllä, positiivinen vastaus sieltä tuli! Kerroin sitten lyhyesti, että olen hoitanut ruunaa nyt 7 vuotta ja pappa on nyt 26vuotias ja edelleen Outilla.

Kyseinen henkilö oli tosi tyytyväinen, kun Melex edelleen Outilla on, ja kertoi, kun oli joskus vuosia sitten kävellyt toisen hevosen kanssa Melexin tarhan ohi, oli tullut tunne että voiskohan tuo olla Melex, ja oli sitten huutanut ruunaa nimeltä. Pappa oli sitten nostanut päänsä ylös heinäkasasta tmv., ja kyseinen entinen omistaja kertoi, että vieläkin menee kylmät väreet. Itse olin siinä kohtaa sitten jo melkeen itkemässä :-D

Puhuttiin koko vartin kahvitauon ajan sitten Melexistä, ja miten se oli kyseiselle ihmiselle tullut.
Kys. ihminen oli etsimässä itselleen hevosta, ja oli kuullut juttua että jollain tutun kaverin kissan lehmällä ois nuori lv myynnissä. Vähän skeptisenä oli mennyt paikalle, kun oli kuullut, että Melex oli tullut jonkun konekaupan päälliskauppana. Melex oli ollut jossain pienessä vajassa, ja kun ovet oltiin avattu, oli nurkassa seissyt pieni ja pelokas lämppärin rutku.

Koeratsastuksessa Melex oli mennyt kiitoravia pää pystyssä, mutta entinen omistaja oli sitten päättänyt ruunan ostaa. Miettien kuitenkin, että mitäköhän tästä tulee. Päätöksen kuitenkin teki sillä ajatuksella, että ei voi jättää niin kilttiä hevosta tuollaiseen paikkaan.

Sovittiin myös, että kyseinen ihminen tulee joskus pappaa katsomaan, vielä ei olla keretty päivää sopimaan.
Uskomattoman pieni maailma (tai paikkakunta?) kun törmää ihan täysin sattumalta Melexin vanhaan omistajaan. Kehui hän myöskin kun kuvia näytin, että on hyvässä kunnossa pysynyt :-)

Koitan taas vähän jatkossa kunnostautua tän blogin päivittämisen suhteen, mä olen ollut viimepäivät niin muuttotohinassa, kun muutan koiran kanssa omilleni, että hyvä jos tallilla on kerennyt kääntymään.. :--)

Näyttelyihin on muuten aikaa enää hirveän vähän, 23 (tai no, 22 koska kello on jo yli kahdentoista muttamutta!) päivää enää. Ai kamala, nehän on ihan pian jo!

Ponikin on saanut lomailla valmennuksien osalta pari viikkoa, nyt on maanantaina seuraava valmennus. On tehnyt pieni loma ponille varmasti vain hyvää!

2 kommenttia

  1. safille on tullut jo ihan aikuisen hepan pää ja muutenkin kasvanut hirveesti :-))

    VastaaPoista
  2. Ano, on joo! (: ollaan outin kanssa pohdittu, että toivottavasti tuo ei ole vielä liian pyöreä ja liian käsitelty issikkapiireissä, hieman jännittää näyttely :-D kiitos kommentista!

    VastaaPoista