Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

14. elokuuta 2013

Espanjalaisii miehii ja valmentautumista

Oho, reilun viikon tauko blogeilusta taas, hupsista! :-D Pistetään vaikka töiden piikkiin tällä kertaa?

Meillä oli Ponnyn kanssa viime viikon maanantaina valmennus kahden viikon tauon jälkeen, oltiin sillä kertaa ihan kahdestaan, kun toinen valmennettava ei päässyt paikalle. Oltiin varmaan viimeistä kertaa pellolla räpeltämässä, nyt ollaan loppuvuosi varmaan kentällä, kun on pellolla taas sen verran pitkää heinää.

Mulla ei ole enää mitään haisua, mitä tehtäviä me tehtiin viime maanantaina, mutta Poni oli/on kipeä oikealta puolelta kaulasta, syystä että aisa on painanut siihen(nyt on lyhennetty). Ruuna ei halunnut milläään mennä oikeaan kierrokseen, joten työskenneltiin lähinnä vasempaan. Leena oli suunnitellut jotain rääkkivalmennusta, mutta se sitten vähän jäi, ja hömpöteltiin ympäri kenttää tehden jotain.


Tänään meillä oli valmennus pitkästä aikaa kentällä, ja herra mun jee, että osasi ruuna olla laiska tai sitten se väsähti ihan supernopeasti. Kun on koko kesä menty pellolla, niin en olettanutkaan ruunan kiitävän samallalailla kentällä, mutta joo. Vois vähän ees yrittää! Ollaan Leenan ja toisen valmennettavan kanssa naureskeltu, että ruunat on semmoisia, että kun korvan taustat vähän hikoaa, niin ne on ihan selkeästi "ei, en mä pysty enää. Hirveetä rääkkäystä!" kun tammat taas lykkää uuden vaihteen silmään ja painaa tehtävät läpi ihan voi venäjä -meiningillä. Sopii ainakin hyvin Poniin!

Tämänpäiväisen valmennuksen aihe oli selkeästi meidän rääkkääminen. Aloitettiin valmennus kaatosateessa tulemalla keskihalkajaisijalle, ottamalla keskellä seis ja takaisin raviin. Pari ensimmäistä kertaa Poni tuli vähän vinossa, mutta parani kerta kerralta, ja raviin lähdettiin muutaman kerran niiin ponnekkaasti, että koko ruuna kasvoi pari senttiä ylöspäin!

Tämän tehtävän jälkeen jatkettiin jo myös tuttua tehtävää, keskihalkaisijalla ensin voltti vasemmalle, suoristus ja sitten voltti oikealle. Ruuna hyytyy ensimmäiseen volttiin ja oli niiiiiiiin eteenpäinpotkittavaa mallia että plaaaah.

Vielä tehtiin yhtä rääkkitehtävää, nimittäin kolmikaarista. En nyt oikein keksi kehuttavaa siinäkään, Poni oli aika väsy jo tässä kohtaa, kuski oikoi minkä kerkesi ja kirosi pienessä päässään housut, jotka kastuivat mukavasti Ponin sadeloimesta huolimatta. Ihana Suomen syksy, miksei koskaan voi olla mieluinen sää? :c muutan johonkin taikalandiaan, missä paistaa aina aurinko, ja on sopivan lämmintä eikä missään näy yhtään ötököitä. Sounds good!

Loppuun otettiin vielä peruutuksia, ja sujui mahtavasti! Poni on hirveän herkkä noissa peruutuksissa, ja vielä ennen peltokautta tämä heitti pään ylös eikä ottanut askeltakaan taaksepäin, mutta nyt sujui hienosti pää alhaalla!

Hieroin Ponin kaulaan vielä valmennuksen jälkeen lämpölinimenttiä ja hierojakin olisi tarkoitus pyytää tässä lähiviikkoina hieromaan Ponny pariin otteeseen läpi :-)
Ponin kuvat on ottanut Anna P., kiitos!

Espanjalaisiin miehiin sitten, oltiin Outin kanssa viikonloppuna pienellä lomareissulla pois kotikonnuilta, nimittäin katsomassa Tähden(sh-tamma jota liikutin vuonna '10-11) toista vanhaa omistajaa! Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa, naurettua tuli kyllä aika reippaasti!

Pieneen lomareissuun tottakai kuului myös talleilu, tällä kyseisellä ihmisellä on 5vuotias PRE ruuna Novillo, jota me ensin lauantaina käytiin katselemassa, kun omistaja oli tämän kanssa tunnilla, ja sunnuntaina sitten me Outin kanssa päästiin selkään. Itse olin ensin sitä mieltä, että mä vaan teen maastatyöskentelyä, mutta kun ruuna oli niin rauhallinen ratsureima, päätin minäkin uskaltaa. Ja oli kyllä mahtava!


Hömpöttelin Novilla käyntiä ja ravia kenttää ympäri, itkin verta kun en osannut ohjata ruunaa ja itkin vielä kovempaa verta, kun näin "ratsastuskuvat". Siis voi jeesus kun ei voi ihminen osata istua! Ponikin näyttää harvinaisen kituvalta :c Outi nappasi kuvan, jossa kökötän Novin selässä, kiitokset!

Tästä viisastuneena, päätin repiä jostain aikaa ratsastustunneille, ennen kuin Safin ratsastus on ajankohtaista. Islanninhevostunneille varmaan suuntaan, vaikkei perinteinen issikkaratsastus oikein nappaa(joo, miksi mulla on issikka :-D tahtoo maastomopon!), mutta pakko se on oppia ratsastamaan sitä tölttiäkin varmaan.

Olin kyllä melkosen ylpiä itestäni, kun uskalsin ruunan selkään kiivetä. Kuvissa ruuna näyttää pienelle, mutta vieressä seistessä ja varsinkin selässä istuessa ei ole tietoakaan, että ruuna olisi pieni! Askeleet ovat niiin erilaiset, kuin vaikka esimerkiksi Melexillä. Hieno ruuna oli kyllä, ja vähän sovittiin ruunan omistajan kanssa, että tämä tulisi mukaan Safin näyttelyynkin :-) Olisi kyllä kiva, mä tarviin jonkun, joka potkii mua persuksille kun stressaan pääni irti.

Meidän kunnan eläinlääkäri kävi eilen rokottamassa Valpperin lauman, ja kehui samalla Safin väriä. Sanoi myös, että tamma on paljon paremmassa kunnossa, kuin talvella. Olivat myös Outin kanssa sopineet alustavasti Selssin lopetuksen lokakuulle, joten nyt kaikki Selssin kymmenen vuoden takaiset hoitajat Turun seudulle ja sanomaan ponille heipat. Kortisoonikuurin tuo vielä ehkä saa, ja jos ei taikoja tapahdu, niin monttu odottaa.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti