Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

9. syyskuuta 2016

Ponia moikkaamassa

Tiistaina kirjaimellisesti kiskoin Ponin kärryt isäni peräkärryn kyytiin (niippal kätevä mä olen!) ja keskiviikkona huristelin navigaattorin varassa ensin katsomaan kaverini islanninhevosta, jonka jälkeen ajoin Ponin uudelle kotitallille. Vähän meinasi silmäkulma siinä ajaessa kostua, liekö johtunut auringonpaisteesta?!

Uusi talli löytyi helposti, ja heti oli tervetullut ja lämmin fiilis. Ihana paikka!
Ruunan uusi omistaja oli hakemassa Ponia tarhasta, ja ihan välittömästi kun ruunan näin, alkoi itkeminen. Olin etukäteen ajatellut, ettei tässä nyt enää mitää hätää, mutta itkureaktio tuli kyllä ihan puskista. Onneksi on ihanat, uudet ymmärtäväiset omistajat kuitenkin! Jo ihan siksi, että olen koska vain tervetullut ruunaa uudestaankin moikkaamaan.



Vietiin Poni karsinaansa, jossa syötiin tietty heti tuliaistomaatit. Omistaja kertoi, että espanjalaiset miniluumutomaatit ei Ponille kelpaa (ruunan nimi on muuten nykyään Basilika, pakko myöntää että tää oli aika kova kolaus!), mutta suomalaiset tomaatit upposivat parempiin suihin ihan alta aikayksikön. Ihme kranttu, MSM-biotiinijauhe ei kuulemma myöskään ruoan seassa kelpaa, kun ei ole siihen tottunut. Herkkä on tämän ponin makuaisti!

Varustin ruunan ja valjastin kärryjen eteen, ja ihanassa auringonlaskussa suunnattiin kentälle pyörimään. Niin ihanan herkkä ja reipas ja kuuliainen se oli ajaa, mitä muistinkin. Pitkään aikaan en ole kentällä ajaen pyörinyt, joten kummempia ei tehty, ympyröitä sinne tänne ja laukkaa hurjana ympäri kenttää.



Itku silmässä sanoin ruunalle taas heipat, ja lähdin uuden haasteen pariin - peräkärryn peruuttamiseen! Olin liikkeellä isäni autolla, enkä ole ikinä peruuttanut yhdistelmää edes kymmentä senttiä. Linkussahan se oli ihan jatkuvasti, mutta nokkelana flikkana hyppäsin aina autosta pois ja käsin siirsin peräkärryä ja taas peruutin vähän matkaa... Hohhoi :-D hätä keinot keksii!

Näillä taidoilla onkin hyvä sunnuntaina lähteä ajamaan ekaa kertaa traileria, kun suunnataan Eliittinäyttelyyn Kangasalle! Ajotaitoa muuten kyllä löytyy, mutta toi yhdistelmän peruuttaminen on aivan hepreaa mulle. Onneksi auttavia käsiä kuitenkin löytyy varmasti!

6 kommenttia

  1. Jos haluat yhdistelmän suoraan niin käännä sinne missä näkyy liikaa :) kannattaa harjoitella peruuttamista, ei se ole niin vaikeaa kun sitä jaksaa vaan treenata :) aluksi pelkäsin ihan perus hlöauto+kärry-yhdistelmän peruuttamista mutta nykyään ajan työkseni ihan täysperärekkaa :Dd ei pelota enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! Kaikki vinkit ovat tervetulleita! :D Eliittireissulla ei onneksi tarvinnut metriäkään peruuttaa :D

      Poista
  2. Aivan ihanan oloinen koti tuolla Ponilla :3

    VastaaPoista
  3. Fiksu poni, kukas sitä nyt ulkolaisia syö, suomalaiset on parhaita!!

    VastaaPoista