Kun harrastus muuttaa luonnettaan

Tässä on menty reilu viikko aikamoista vuoristorataa omien fiiliksien ja tuntemusten kanssa. Ensimmäisenä hetkenä paruttu silmiä päästä mykkyrällä sängyn pohjalla ja toisena hetkenä pohdittu tulevaisuutta melko iloisin mielin.
Ei, en ole menettänyt viimeisiä mielenterveyteni rippeitä, vaan tyrkkäsin maailman parhaan Ponin myyntiin. Ihan oikeasti tällä kertaa.

Kyllä, tämä kaikki sotii mun moraalia vastaan enemmän kuin mikään, mutta niiiin monen tutun kanssa puhuttuani ennen myyntipäätöstä, uskon tekeväni oikein. Harrastukset muuttavat luonnettaan, äärimmäisen vaikeita päätöksiä täytyy tehdä vaikka kirpaisee ja kovaa. Ihan uskomattoman kovaa. Paruin pelkkää myyntipäätöstä kolme päivää putkeen, kun vaikka Melexin lopetusta (hoitohevonen kahdeksan vuoden ajan) paruin yhden illan verran.

Poninäyttelymaailman kärpänen on puraissut tätä poniharrastajaa ja pahasti onkin, ja kun Ponilla ei näyttelyoikeuksia ole niin... En uskonut kaksi vuotta sitten Minosta ostaessani hurahtavani tähän ihan näin pahasti.

Poni on mun ensimmäinen ikioma poni. Sillä tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessä (huh kun tulee diippiä tekstiä!). Voin sanoa valehtelematta yhtään, että minä olen opettanut sille kaiken sen tällä hetkellä osaavan. Okei, paitsi ratsastusjuttuja, mutta ajojuttujen myötä uskon niiden olleen ruunalle äärimmäisen helppoja juttuja oppia.
En uskonut vielä vuosi sitten osaavani opettaa sille pohkeenväistöjä ohjasajaen, mutta niin se vaan menee väistöt ravissa ja käynnissä. Se kulkee hetkittäin peräänannossa, liikkuu mahdottoman hienosti kärryjen edessä, lisää ravia niin, että sen tuntee kärryille asti, kun liike lähtee takaa. En muista ainuttakaan ajolenkkiä, jolta en olisi palannut hymy huulilla. Kevättalven Poni oli parempi ajaa kuin koskaan ennen. Ruunamaisen laiska ehkä hiukan joo, mutta mielettömän hyvä ajaa silti.

Puhumattakaan muutenkaan ruunan luonteesta. Harmiton kaveri ihan kaikin puolin, kaikessa toiminnassa.  Tämän kanssa onnistuu pesemiset, kengitykset, kuskaamiset... mitä mieleen tuleekin, Poni on viilipytty kaikessa :-) ja kun joskus tämä innostuu, on sitä vain hauskaa seurata.

Maailman parhain Poni, jonka myyntipäätös ei ollut helppo, ei lähelläkään. Etsinnässä on Ponille oikea koti, eikä tämän myynnillä ole kiire. Ihan kenelle tahansa tämä ei lähde pihan perälle tarhaan seisomaan, Poni tykkää liikkua ja käydä lenkeillä!