Eliitti-Minos

Saatiin Minoksen ja monen muun kanssa tällä viikolla kutsu syyskuun Eliittinäyttelyyn! Pientä vaatekriisiä on onnistuttu jo hankkimaan kyseiseen näyttelyyn, menin ja tempaisin ostamalla ensimmäisen hameeni sitten lapsuusvuosien. Mitä sitä ei poninäyttelyjen eteen tekisi, hyvän asian eteen sitä pukeutuu vaikka mihin! ;-) Ostoslistalla on vielä kengät ja hattu, jos tuo hame nyt on sellainen, että sen kanssa pystyy kunnolla juoksemaan. We'll see!

Tämän vuoden Eliittinäyttelystä on tulossa iso! Kangasalalle on kutsuttu n. 180 ponia, joten kannattaa lähteä katsomaan näitä näyttelyitä vaikka vähän kauempaakin. Kun esittäjät ja tukijoukot ovat vielä pukeutuneet perinteiseen englantilaistyyliin, on kyseessä varmasti upea näyttely!

Koska Eliittinäyttelyyn ja Turun rotunäyttelyyn (20.8.) on vielä hyvä tovi, ehtii ennen näyttelyhumua tehdä yhtä jos toista. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, on tämä kesä mennyt ihan vaan oleillen, niin Minoksen kuin itsenikin kohdalla. Mitä nyt hulluna juossut pitkin maakuntaa yötä myöden Pokemonien perässä... ;-)

Tänään nappasin ponipojan mukaan laitumelta ja raahasin (nimenomaan raahasin) ruunan talliin, ja kun oltiin tehty hoitotoimenpiteet (harjaus, kavioiden puhdistus ja raspin näyttö etukavioiden kannoille), ajattelin että mäpäs koitan mitä pikkumies meinaa ohjasajosta!
Viimeisestä ohjasajosta on aikaa ikuisuus, mutta pitkä tauko on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä Minoksen pääkopassa. Liikkeelle lähdettiin tallista varmoin ottein, mutta matka pysähtyi (tai hidastui huomattavasti...) pihan nurmikolle.
Autoin pikkumustan pois nurmikolta, ja kohta taas ruuna mennä puksutti reippaasti eteenpäin ensimmäisenä, ilman vetoapua ensimmäistä kertaa!

Yhden kerran oli pakko ottaa pienet säpsyt tutussa paikassa, missä on aina ihan pakollista vähän loikkia. Yksi köyrypukki ja pystyynhyppääminen ja matka jatkui reippaasti eteenpäin - en halua opettaa ruunalle, että perseilemällä pysähdytään, vaan ajatus on aina eteen. Parit pysähdykset ja liikkeellelähdöt sujuivat ihan mallikkaasti myös. Oli siis ihan nappisuoritus näin ekaksi kerraksi ilman vetoapua olla ohjasajettavana, tästä on taas hyvä jatkaa! Mulle tuli siinä ruunaa ohjasajaessa sellainen fiilis, että tästä tulee vielä hieno ajoponi!