Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

5. maaliskuuta 2016

Metsään mennyt maastolenkki

Lähdettiin tänään pitkästä aikaa yhdessä tallinomistajan ja tämän ponin kera maastoilemaan. Mitään tiettyä reittisuunnitelmaa ei ollut, mutta aikamoinen lenkki sitten loppuviimeksi kierrettiin!

Lähdettiin yhden peltotien kautta metsätielle, joka jatkui heinäpellon jälkeen traktoripolkuna metsään. Päätettiin, että lähdetäämpäs katsastamaan toikin polku, ties vaikka sieltä pääsisi jonkun kivan lenkin!
Lenkki kyllä päästiin, kivasta voidaan sitten keskustella ;-)

Alkumatka näytti lupaavalta, mutta kun traktoripolku loppui, oltiin me talsittu lumista polkua jo sen verran pitkä pätkä, että päätettiin olla kääntymättä takaisin. Onneksi oli puhelin mukana, Sports Trackerin kanssa lähdettiin suunnistamaan kohti lähintä tietä!

Tallinomistaja kera poninsa kulkivat edellä, mä pidin Ponin kanssa perää. Pari kertaa meinasi ruunalla tulla kiire kaverin perään, mutta tosi hienosti Poni kääntyi tiukat kurvit ja kuunteli mun ohjeita. Alle puolessa välissä hypättiin kärryiltä pois, kun mitään polkua ei enää ollut, vaan rämmittiin ihan umpimetsässä.
Toisinaan näkyi muutamat ihmisen jalanjäljet, mutta lähinnä mentiin ihan kartan avulla eteenpäin!

Tässä juuri tultu ojan yli ja lyöty kärryt uudemman kerran perään. Matka jatkumassa!
Muutaman kerran meinasi huumori loppua, kun löydettiin yksi pelto, johon suunniteltiin menevämme. Siinä oli kuitenkin edessä tosi leveä oja, joten ei oltaisi mitenkäänpäin turvallisesti pellolle päästy tarpomaan hankeen. Jatkettiin siis kuitenkin vielä matkaa, ja löydettiin kuin löydettiinkin lopulta talo!

Irroitettiin poneilta kärryt ja hypättiin niiden kanssa pieni oja yli, ja lyötiin kärryt takaisin perään. Tässä kohtaa oltiin jo ihan kartalla, että missä päin mennään, ja loppumatka sujuikin sitten mukavasti ihan kunnon tietä pitki! Oli hiki niin poneilla kuin ihmisilläkin, kunnon voimatreeniä!

Molemmat shetlantilaiset käyttäytyivät tosi hienosti keskellä metsää, kuin myös kärryjen uudelleen laitossakin. Mitään ei edes tiputettu metsään, ei mun puhelinta eikä edes Ponin suojia!
Kumpikin poneista oli vielä loppumatkankin ihan reippaita etenemään, ja rennosti hölkkäilivät rinta rinnan.

Tallilla saivat kumpikin takit niskaansa, sekä ämpärillisen melassivettä. Kyllä upposi, kumpaankin!

Matkaa kertyi vähän päälle kahdeksan kilometrin verran, ja aikaa meni vähän vajaa kaksi tuntia. Tietääpähän yhden traktoripolun, mitä ei kannata lähteä seuraamaan! ;-)

Aikamoista koukeroa... Matkaa taisi yhteensä tulla se 9km, en laittanut ST:ä
päälle ihan tallin pihasta lähtiessä. Näköjään tuo metsässä tarpominen
myös laskivat hiukan tuota keskinopeutta, ravipätkät mentiin reippaasti
ravilla tai laukalla!

2 kommenttia

  1. Hih, Poni on kyllä järkyttävän söpönä;) Ihan kunnon lenkin sitten päätitte vetäistä??:)

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poni on harvinaisen söpö! Näyttää siltä aina, että se hymyilisi :) Jep, kunnon lenkki mentiin, vaikka noin kilometrien puolesta on just passelin pituinen, mutta toi metsässä rämpiminen oli varmasti niin poneille kuin ihmisillekin raskasta... :D

      Poista