Rakas Ruuna

Suomen Shetlanninponiyhdistyksellä on jokaisena vuotena jokin teema. Kuluva vuosi on ruunan vuosi, ruunat kun ovat painonsa arvosta kultaa! Ruunat jäävät helposti upeiden tammojen ja oriiden varjoon, joten tänä vuonna yhdistys halusi vähän erityishuomiota näille omistajiensa silmäterille. Kahden ruunan omistajana en voisi olla teemaan yhtään tyytyväisempi!

Yhdistys ilmoitti mm. Facebooksivuillaan, että vuoden ensimmäiseen lehteen tulee muutama artikkeli otsikolla Rakas Ruuna. Innostuin ajatuksesta kovin, ja kirjoitin pienen tekstipätkän tästä toisesta Rakkaasta Ruunastani, Ponista. Postilaatikkoon oli tänään töissä ollessani ilmestynyt kauan kaivattu lehti, josta oli heti pakko etsiä Ponin artikkeli esiin.

Pasi-Poni on nyt siis ihan virallisesti Rakas Ruuna! ;-)

Teksti kuuluu näin;

Jokainen hevosten kanssa touhunnut tietää, että lähes jokaikisen pikkutytön (ja -pojan!) elämään on jossain kohtaa vaikuttanut shetlanninponi(ruuna). Minulla on näitä ruunia elämääni mahtunut nopealla laskutoimituksella aika monta, mutta nyt kirjoitan ponista, joka on saanut kunnian olla ensimmäinen ihan ikioma Rakas Ruuna.

Nimittäin Puutarhan Basilica, eli Poni. Poni, jonka nimi on Poni, mutta poni, jolle nimi Poni sopii kuin turpa päähän! 

Poniin tutustuin vuonna 2012, ruuna oli juuri kääntynyt kolmivuotiaaksi. Sille oltiin opetettu ajokoulutuksen alkeet, se veti kärryjä perässään muutaman kerran viikossa, ja muun ajan viikosta se ihastutti talliväkeä hirmuisen suloisella naamallaan.

17v Raisa oli myyty, kun tämän hiirenharmaan, vähän rumassa kasvuvaiheessa olevan ruunan näki ensimmäistä kertaa! Joskin tuolloin en voinut vielä aavistaa, että silloin Pasi nimeä totellut poni olisi joskus oma. 

Me ollaan Pasi-Ponin kanssa touhuttu yhdessä vaikka ja mitä. Kokeiltu pariin kertaan agilityä, jossa ruuna on aika haka - se tulee vapaana ihmisen perässä vaikka häntä edellä puuhun, kunhan ollaan sovittu etukäteen porkkanoista. Koska Poni on kunnon ponien tapaan porkkanamaaninen, on ruuna oppinut muutamat temputkin - se juoksee jalkapallon perässä porkkanoiden toivossa, ja pyörii paikoillaan itsensä ympäri porkkanat mielessään. 

Mätsärikehissä Poni on pyörähtänyt myös, aiheuttaen katsojille hyvää mieltä nimellään. Pakko kyllä myöntää, että itsekin ensimmäistä kertaa ruunan virallisen nimen kuullessani saatoin vähän naureskella. Nyt vuosien saatossa siihen on jo tottunut, eipähän tule heti vastaavanlaista nimeä vastaan!

Tällä hetkellä Poni toimii itselleni hyvänä harrastuskaverina, arkeen kuuluu reippaat ajolenkit kuin silloin tällöin talutusratsuna toimiminen. Ruuna on tasaisen varma maastossakin, mitä nyt joskus puskissa saattaa väijyä pieniä vihreitä miehiä, joiden ruokavalioon kuuluu sopivasti pyöreät, kimoutuvat Pasi-Ponit!

Ponista tuli ikioma syksyllä 2013, ja toivottavasti yhteistä matkaa on vielä jäljellä monta, monta vuotta!