Kuinka paljon mun shetlantilaiset liikkuu?

Tai no shetlantilainen, Minos on vielä niin juniori, että se liikuttamalla liikkuu erittäin harvoin, oikeastaan ei vielä ollenkaan. Satunnaisia maneesikeikkoja nyt ei lasketa mukaan, ja meidän kävelylenkitkin ovat kestoltaan aika lyhyitä.
Itseasiassa viime talvena käytiin paljon useammin kävelemässä Minoksen kanssa, mitä ollaan tänä talvena käyty. Minoshan oli reippaasti yli puolet talvesta kengässä ja kantahokkien varassa, joten jos ei tullut ihan järkyttävän kokoisia tilsoja, oli ympäröivä maakunta jäätikön peitossa, minne ei ollut pelkkien kantahokkien kanssa mitään asiaa. Lisätään summaan vielä nuori, ilakoiva varsa (voiko parivuotiasta sanoa enää varsaksi?), niin rähmällään oleva omistaja sekä poni on taattu!

Poni sen sijaan liikkuu viikosta riippuen joko sopivasti, vähän tai erittäin vähän. Mähän teen siis kolmivuorotyötä, enkä käy tallilla iltavuoropäivinä ollenkaan (hyvin, hyvin satunnaisia kertoja lukuunottamatta). Keskellä yövuoroputkeakaan en käy yleensä tallilla, ellei ole jotain extrajuttua (kuten esmes näyttelyreissua, kengitystä, eläinlääkäriä.... you name it). Oikeastaan mut löytää tallilta vain aamuvuoro- tai vapaapäivinä, tai kun yövuoroputki on alkamassa tai juuri aamulla loppunut.

Välillä koen ihan järkyttävän huonoa omaatuntoa siitä, miten huonosti pystyn Ponia viikon mittaan liikuttamaan. Se kuitenkin touhuaa tarhassa Pennin (Minoksen ikätoveri) kanssa, ja vaikkei ne nyt mitään rallia välttämättä tarhassa vedäkään, on Ponilla silti jotain touhuamista kokoajan menossa. Ellei se leiki Pennin kanssa, se yrittää komennella Minosta, joka on nyt onneksi oppinut komentamaan vanhempaa ruunaa takaisin. Minoksen onneksi pikkuruuna on vielä johtajatamman suuressa suosiossa, joten Ponilla ei oikeasti ole kauheasti enää sanavaltaa pikkuruunan oleskeluun. Poni on tällä hetkellä muutenkin selkeästi lauman alin.

Kuluva talvi on pitänyt sisällään ihan tolkuttoman määrän ohjasajoa. Ajolenkeillä ollaan käyty aika harvakseen, ehkä kerran viikkoon, jos sitäkään. Silti Poni on tällä hetkellä parhaimmassa kunnossa, mitä se mulla oloaikanaan on ollut. Ruuna on kasvattanut talven aikana kohisten ylälinjaa ja muutenkin tallinomistaja kertoi viime viikolla ruunan hierottuaan, että lihakset tuntuvat siltä, että töitä on tehty ja muskelit kasvaa kohisten!

Summa summarum, jotain on siis tehty oikein, kun lihakset kasvaa. Valpperissa asuessaan keskityin Ponin kanssa lähinnä ajolenkkeihin, jolloin ruuna oli silloinkin sopivassa lihavuuskunnossa, mutta ei sillä kummoisia lihaksia ollut. Mielestäni ruunan kunto on pysynyt samana, mitä Valpperissa asuessaan, mutta lihaskunto on parantunut, kun ollaan oikeasti työskennelty.

Meidän ohjasajokerrat vaihtelee pituudeltaan ihan päivästä riippuen tosi paljon. Oon hirmu huono keksimään ihan ratsainkin mitään tekemistä kentällä, ja sama heijastuu nyt myös ohjasajoon. Tänään meillä oli puomijumppaa, joka kesti ehkä maksimissaan 20minuuttia. Ei siis todellakaan raskasta urheilua! Poni oli koko ohjasajon ajan tosi kivan tuntuinen, joten lopetin siihen, kun sujui vielä hyvin. Jään helposti junnaamaan paikalleni, ja toistan samaa juttua niin kauan, ettei se enää sujukaan, vaikka olisi pitänyt tajuta lopettaa monta kertaa sitten. Lopputulos on, että molemmilla loppuu hermot eikä kummallakaan ole enää kivaa. Ei siis hyvä!
Tähän esimerkkinä voinen heittää nämä pohkeenväistöt, mitä ollaan nyt harjoiteltu koko talvi tosi paljon. Poni toisinaan hermostuu niistä, kun en osaa sille tarpeeksi selkeästi kertoa, mitä haluan sen tekevän. Sille jää tosi helposti vaihde päälle toiseen suuntaan väistettäessä, ja sitten se voikin liikkua suoraan sivuttain parikin metriä, kun vähän nyt ahdistaa. Ja ohjastajaa rupee ottamaan päähän, että miksei tä nyt toimi! Päätinkin eilen, että jätetään väistöt nyt kokonaan hetkeksi aikaa pois kuvioista, ja keskitytään ihan johonkin muuhun.

Tällä viikolla Ponin jumppakalenteri on näyttänyt tältä;
Ma & ti vapaa.
Keskiviikko ohjasajo.
Torstai ajolenkki n. 5-5.5km (eli siis aika lyhyt).
Perjantai (lyhyt) ohjasajo.
Lauantai (taas lyhyt) ohjasajo.
Sunnuntai ohjasajo tai jos oikein reipastun niin ajo!

Aika kevyttä siis! Kyseinen liikuntamalli kuitenkin toimii selkeästi meillä, kun ruuna ei ole enää lihakseton ruikku, mitä syksyllä tälle tallille saapuessaan.
Jos joku pohtii, mitä ruunien ruokakipoista illalla löytyy, niin Poni syö tällä hetkellä;

0,5l (kuivamäärä) Black Horse Greenmixiä
~0,5dl Marstall Force kivennäistä
1mitta biotiinia
1mitta maitohappobakteeria
1/2mittaa suolaa.

Ponin maha oli alkutalvesta jonnin aikaa vähän löysänä, joten laitoin ruokinnan kokonaan uusiksi. Tällä ruokavaliolla maha on pysynyt hyvänä, ja energiaa on sopivasti niin liikumiseen, kuin lihasten kasvattamiseen. Maitohappobakteeri menee myös vatsan hyvinvointiin, tosin purnukka on kohta syötetty, joten sen jälkeen katsotaan, mitä maha tykkää olla ilman kyseistä lisärehua.

Minoksen menu näyttää taas tältä;

3dl Black Horse Breederiä
3dl Black Horse Basiciä
~0,5dl Marstall Forse kivennäistä
1mitta biotiinia
0,5l (turvotettu määrä) Black Horse Greenmixiä.

Minos saa Ponin puurosta oman pienen kauhallisen, koska pikkuruuna himoitsi Ponin puurovatia niin paljon, että pakkohan sen oli oma osansa siitä saada. Minos söi vielä pari viikkoa sitten sinkkiä kavioiden kasvun tueksi. Ruuna söi sitä syksystä asti, kun kaviopaise oli akuutimmillaan. Kaksi purkkia sitä kerkesi mennä tässä kuluvan talven ja viime syksyn aikana. Kauhistelinkin, että musta on tullut aikamoinen purkkisyöttelijä, kun oli ties mitä kaikkia purkkeja ja purnukoita!
Ponilla muuten menee suolalisä siksi, ettei se juuri koske suolakiveensä. Minos taas syö hyvällä halulla suolakiveään, joten en koe sen tarvitsevan suolalisää.
B-vitamiinikuurinkin ruunat söivät tuossa viikko sitten karvanvaihdon takia.

Näillä ruokinnoilla ja liikuntamäärillä siis mennään, molemmat näyttää hyviltä! Kummankaan heinämääriä en osaa sanoa, mutta tarpeeksi saavat kuitenkin heinää, monta kertaa päivässä.

Pahoittelut muuten päämäärättömästä ja lähes kuvattomasta postauksesta, joskus näin (siis kuvien osalta joskus näin...)!