PTGH matkakertomus

Tuomarit tekemässä tarkkaa työtä. Hollannissa orinäyttelyiden tuomarit vaihtuvat kuuden vuoden välein.

PTGH = PoniTädit Goes Hollanti

Nyt on takanapäin loistava pidennetty viikonloppu, tulihan sitäkin odotettua jo monta kuukautta! Lentoliput ostettiin jo kesällä hyvissä ajoin, sekä tietysti hotellihuoneet varattiin.
Meidän matka alkoi siis torstai aamuna kello neljä, kun lähdettiin ajamaan kohti Helsinki-Vantaata. Meillä oli aamulento, ja Hollannissa oltiin hyvissä ajoin ennen puoltapäivää.

Lentokentältä suunnattiin junalla Zwolleen, käytiin kahvilassa ja aloitin stressaamisen - Hollannissa ei toimi Visa Electron (paitsi Starbucksissa!) maksuvälineenä, mutta rahaa sai silti onneksi nostettua. En vieläkään oikein jaksa ymmärtää miksi näin, kuitenkin euroalueella oltiin! Islannissa ja Englannissa ei ole ollut electronin kanssa maksamisessa mitään ongelmaa.

Zwollesta napattiin taksi ja hurautettiin hevostarvikekauppa Divozaan. Suuri kauppa täynnä hevostavaraa! Divozassa vierähtikin pari tuntia, mutta mukaan ei mulla tarttunut kuin Minokselle uusi näyttelynaru, piiitkä turkoosi köysi sekä Ponille Greenspot Removeria. Divozassa shoppailun jälkeen hurskautettiin taas taksilla Raalteen, jossa meidän hotelli oli. Divozassa oli tavaraa ihan jokaiselle hevoselle, hinta-laatusuhde vaikutti aika hyvältä.

Divoza. Kaikkea löytyi!

Näyttelyn expoalue.

Illalla suunnistettiin hotellin ravintolaan syömään, jossa oli muuten hyvät ruoat! Ensimmäinen ilta sujui varsin rennoissa tunnelmissa, vaikka hotellin naapurissa olikin Harley Davidsonin moottoripyöräklubi ;-)

Perjantaina herätys oli ennen seitsemää, käytiin hotellilla hyvällä aamupalalla jonka jälkeen hurskautettiin taas taksilla maneesille. Oli ensimmäinen orinäyttelypäivä! Porukkaa oli valtavasti, ja tunnelma oli täysin erilainen, mitä Ypäjällä! Ypäjällä katsomossa istuu kymmenen surevaa omaista, kun Hollannissa katsomot olivat lähes täynnä ja ihmiset pitivät ääntä.
Tuolla ei myöskään ollut niin nuukaa, jos joku ori pääsi välillä vähän vapaaksi, orin nappasi kiinni se joka ensimmäisenä sai, antoi oriin takaisin esittäjille ja juoksentelu jatkui. Yleisö nauroi ja esittäjät moikkasivat yleisölle. Yleensä sitten kun joku irtipäässyt poni napattiin kiinni, antoi yleisö myös raikuvat aplodit kyseisen oriin jälkeen. Voisitteko kuvitella Suomessa näin käyvän? Minä en! :-D

Hollannissa esittäminen poikkeaa suuresti Suomesta. Jokaisella ponilla on lähes poikkeuksetta kaksi esittäjää, toinen taluttaa ponia, ja toinen kulkee raipan kanssa joko edellä kokonaan itse, tai kuvassa näkyen raippaa edessä pitäen. Ponista riippuen, toinen esittäjä voi kulkea myös takana ja pyytää sieltä ponia eteen. Ravia näyttäessä raippamies tekee kaiken pyytämisen, näin ollen toinen esittäjä, joka pitää oria, saa keskittyä täysin poniin. Varsin toimiva tapa!

Perjantai hujahti nopeasti maneesilla, keräillen omia leukoja katsomon lattialta, kun näki toinen toistaan upeampia poneja. Näyttelypaikalla oli myös aika suuri expo, josta shoppailin Minokselle uuden valkoisen näyttelyriimun sekä ihan professionaalisen tukkaharjan! Hollannissa on poneilla liikettä ja tukkaa, luusto on vähän pientä, varsinkin kun verrataan Suomen poneihin. Myös ponien päät olivat Hollannissa äärimmäisen kauniita!

The Maneesi. Pohja ei mennyt miksikään!

Perjantaina näyttelyiden jälkeen käväistiin kaupassa, josta käveltiin hotellille. Syötiin taas hotellin ravintolassa, ja keskusteltiin paikallisten poni-ihmisten kanssa. Mukavaa porukkaa!

Lauantaina oli taas aikainen herätys, kun näyttelyt alkoivat 8:30. Kevyen aamupalan jälkeen taas taksilla maneesille upeita oreja katsomaan! Lauantaina oltiinkin koko päivä maneesilla, kun illalla oli samaisessa paikassa iltajuhla. Iltajuhla oli vähän pliisumpi, mitä olin itse odottanut, porukka lähti aikaisin kotiin. Tottakai oriinpitäjillä/omistajilla/esittäjillä oli ollut kaksi raskasta päivää esittäen poneja, joten ehkä heillä oli päälimmäisenä ajatuksena suunnata kotiin lepäämään.

Keskellä maneesia oli betonisuora, jossa näytettiin käynti. Kovalla alustalla liikevirheet tulevat varmemmin näkyviin.

Lauantai-ilta sujui hotellilla naurunsekaisissa tunnelmissa, mikäs siinä kun on hyvää matkaseuraa! :-D
Sunnuntaina saatiin nukkua vähän pidempään, kun lähdettiin 9:24 junalla kohti Zwollea, ja sieltä toisella junalla Arnhemiin siittollakäynnille! Käytiin Kuiperij -nimisessä siittolassa. Siittolan väki oli oikein mukavaa, lämminhenkistä porukkaa. Hörpättiin sisällä kahvit ja syötiin herkulliset omenapiirakanpalaset, ennenkuin suunnattiin poneja katsomaan. Toinen toistaan upeampia poneja laidunsi keskellä tammikuuta vihreillä laitumilla! Kotosuomessa samalla hytistiin pakkasissa ja lumituiskuissa, Hollannissa oli mukavan lämmin!

Siittolavisiitin jälkeen ystävällinen toinen omistaja heitti meidät takaisin Arnhemiin juna-asemalle, josta ostettiin liput Amsterdamiin lentokentälle. Siinä kohtaa rupesi menemään matkanteko vähän pieleen, kun yhden vaihdon sijaan vaihdoimmekin kulkuneuvoa kaksi kertaa - kerran junaan ja kerran bussiin. Lentokentälle päästiin kuitenkin kertaakaan eksymättä, ja löydettiin valtavan kokoiselta Amsterdamin lentokentältä vielä oikea check-innikin. Tosin siinä kohtaa matkantekoa ei naurattanut enää - Finnairin lento kotosuomeen oli ylibuukattu, ja saimme joko mennä portille kertomaan, että haluamme lentää tänään takaisin Suomeen, tai olla vapaaehtoisesti pois lennolta, jolloin olisimme saaneet käteistä ja hotelliyön lähistöltä.
Amsterdamin päässä turvatarkastuksessa mun kameralaukku pääsi tarkkaan syyniin - niin tutkittiin kaikki mahdollinen kukkaroa myöten ja otettiin joku pyyhkäisynäyte. En tiedä mitä hakivat, mutta mitään eivät löytäneet, kun mitään löydettävää ei edes ollut. Aina yhtä kuumottava tilanne, vaikka tietää itse sen, ettei siellä mitään laitonta ole!

17v poninpappareinen. Tämä voitti luokkansa ja kruunattiin ajochampioniksi!

Ylimääräinen hotelliyö ei napannut ketään, joten suunnattiin pikaisen ruokailun kautta venailemaan portille. Hyvä onni oli kuitenkin meidän puolella, ja mahduttiin onneksi koneeseen. Lentomatka sujui hyvin, suurempia ilmakuoppia ei onneksi ollut. Helsinki-Vantaalla meidän kotimatka koki vielä pienen iskun, kun vanhan papparaisen ikivanha Range Roveri oli hyytynyt parkkihalliin keskelle kulkuväylää. Ei kun siis työntämään autoa vähän eteenpäin! Loppu kotimatka sujuikin sitten onneksi hyvin, ilman sen suurempia kommelluksia enää.

Mukava reissu siis oli, varsin opettava! Ponit olivat kertakaikkiaan upeita, ihmiset mukavia ja ruoka hyvää! Vaikka torstaina suureen ääneen uhosin, etten enää ikinä tule tänne uudestaan korttistressin takia, tällä hetkellä mulla on sellainen fiilis, että voisi sinne joskus vielä vaikka lähteäkin uudestaan! ;-)

Olihan niillä, kokoa ja näköä!!

Nappasin parit videotkin paikan päällä, ja ne ovat olleet instagramissa jo esillä, laitan tähän nyt vain linkit niistä, niin näette vähän tunnelmaa videon muodossa!

Linkki, linkki, linkki, linkki ja linkki.