Vanhat valmennuskuvat kesältä 2013

Joku varmaan muistaa (musta tuntuu että kerron sen jatkuvasti...) maininneeni, että käytiin kesä 2013 Ponin kanssa Leena Kahisaaren valjakkovalmennuksissa. Lopetettiin ne yhden kesän jälkeen, kun Ponista tuli ihan ikioma, ja se muutti Valpperiin, jossa ei valmentautumismahdollisuutta ollut. Me kuitenkin edistyttiin jo tuossa yhdessä kesässä hirrrmuisen paljon!

Kaivoin iltani ratoksi näitä vanhoja valmennuskuvia blogiin esille ja noh... onhan toi meidän touhu nykyään aika erilaista! Mielenkiintoista olisi kyllä päästä nyt kahden ja puolen vuoden valkkutauon jälkeen valvovan silmän alle! Olisin itse varmaan vaan niin kauhuissani, ettei itse ajamisesta tulisi mitään. Metsäteillä on hyvä pyöriä, ilman uteliaita katseita ;-)

Yllä olevissa kuvissa eletään päivää 30.5. Kuvissa on menossa varmaan toinen valkkukerta, Ponilla on päällään ihan järkyttävät silapehmusteet!! Nykyään en voisi kuvitellakaan ajavani tuommoisilla "raviohjilla", missä on nuo käsilenkit. Tai no, ehkä ne menisivät jollain hölkkälenkillä, mutta jos tarkoituksena on tehdä jotain, pidän mä nykyään ajo-ohjia niin, miten ohjia pidetään ratsain. Aikansa se otti, että ohjasote ei tuntunut ajaessa enää tosi oudolta, mutta nyt en muuten osaakaan ajaa.
Poni on muuten näissä kuvissa siis 4v mukula, rimpula, kakara... ja selvästi myös alkukesästä klipattu!

Näissä kuvissa eletään kesäkuun viidettä päivää. Ponilla on Kanilta ostetut suojat, jotka ovat edelleen käytössä, tosin eivät enää noin uuden näköiset. Edelleen kovasti näissä kuvissa harjoitellaan raipan käyttöä, johon siihenkin meni yllättävän paljon aikaa! Ensimmäisten valmennusten aikana eniten kuultu lause taisi olla "Älä ole orava!!!". Tuli siis maiskuteltua aika reippahasti, ennenkuin oppi käyttämään raippaa.

Näistä kolmesta kuvasta ylimmässä ollaan isolla pääty-ympyrällä, jota vuoroin pienenettiin ja asetettiin Ponia enemmän samalla, kun vauhti väkisin hidastui. Vuoroin taas suurennettiin ympyrää, ei asetettu niin paljoa ja vauhti reipastui. Tosi hyvä harjoitus!
Alimmassa kuvassa kokeillaan varmaan ekoja kertoja ravinpidennystä. On tuo ruuna ollut vaan pieni vielä kaksi vuotta sitten!

Kesäkuun 13. Kuskilta lähtenyt tukka ja hauskaa näyttää olevan! Odotin näitä valmennuksia kuin kuuta nousevaa, viikon kohokohta ehdottomasti! Poni ei varmasti ollut samaa mieltä, kun joutui oikeasti töihin, tässäkin mennään mukavan etupainoisena ;-) ja edelleen mukana roikkuivat järkyttävät punaiset pehmusteet, mä en huolinut niitä mukaani, kun ruuna muutti Valpperiin.... :-D

20.6. ja Viljarin postipaketti vihdoin saapunut kotiin! Paketista löytyi kuvassakin näkyvät uudet (ihanat!) nahkaiset ajo-ohjat sekä 115cm ajopiiska. Olin aluksi noiden uusien ajo-ohjien kanssa ihan hukassa, ja näissäkin kuvissa ohjasote ei ole vielä samanmoinen, mitä nykyään. En suoraan sanottuna ymmärrä, miten olen joskus voinut ajaa noin, ja vielä tehdäkin kentällä jotain. En ummarra!
Uuden raipan myötä merkkien anto helpottui huomattavasti, ja lisäksi ajopiiskat ovat tosi kevyitä.

Pysähdyskuvassa ollaan tekemässä ravi - seis - ravi siirtymisiä. Poni oli ja on niissä aika haka! Aluksi se ei meinannut tietenkään lähteä heti pysähdyksestä raviin, mutta kun voimaa tuli takapäähän, ja se oikeasti ymmärsi, mitä siltä halutaan, rupesi tämäkin tehtävä sujumaan helposti. Tälläkin hetkellä riittää yksi tietty maiskautus (mulla on tietyt maiskautukset raviin ja laukkaan, käyntiin ei ole muodostunut mitään tiettyä) ja ehkä pieni raipankosketus, kun lähdetään pysähdyksestä raviin. Käynnistä raviin siirryttäessä ei tarvita edes raippaa, yksi maiskutus riittää.
Mä olenkin ehdottoman tarkka nykyään siitä, että mun pyytämät asiat tapahtuu tänään, eikä huomenna. Poni kehittyi valmennusten välillä hirmuista vauhtia, ja koko kesän aikana ruunan ajettavuus koki tosi ison muutoksen. Kani joskus sanoikin, että sehän kehittyy kuin syöpä!

Tallin naapurissa oli tuona kesänä suuri heinäpelto, ja kun se oltiin puitu, saatiin me käyttää sitä meidän kenttänä. Ponille se kävi paremmin kuin hyvin, pelto oli nimittäin monta kertaa köykäisempi, mitä raskas kenttä. Tässä elellään heinäkuun 17. päivää.
Poni oli pellolla muutenkin paljon energisempi, mitä kentällä, ja ruunaa saikin välillä hissutella ihan reippaasti, ettei se vaan kiihdyttele alta pois, vaan keskittyy siihen tekemiseenkin.

Syyskuun toinen päivä meidän meno näytti tältä. Muistan tästä valmennuskerrasta, ettei se mennyt kovin hyvin, mutta tämä Ponin ajokuva on yksi lemppareitani, missä itse ruunaa ajan. On se ryhdikkään näköinen! Ja kuskikin on jo vähän oppinut oikeanlaista ohjasotetta!

Kani kävi pari kertaa ruunan kärryjen kyydissä, "läpiajon" merkeissä. Mä en muista ovatko nämä kuvat ensimmäiseltä vai toiselta kerralta, mutta otettu kuitenkin 20.9. On se vaan pirun kivan näkönen poni, kun kyydissä on oikeasti osaava kuski! Ja aika erilaista menoa, mitä noissa alkukesän kuvissa, eikö?

Poni painuu edelleen helposti kuolaimen taa, varsinkin käynnissä. Käynti on muutenkin ruunan kanssa vaikein askellaji ajaa, ruuna rupeaa nyppimään lisää ohjaa ja alkaa matelemaan. Ohjasajaessa käynti on kuitenkin ihan kiva!
Mä olen nyt innostunut ruunan ohjasajossa ihan reippaasti, ja se kuuluukin nyt meidän jokaviikkoiseen liikuntaohjelmaan. Ollaan ruettu harjoittelemaan "pohkeenväistöä", jonka Poni tajusi tosi nopeasti. Itse olin niiiin ylpeä niin ruunasta, kuin itsestänikin, että sain sen sille opetettua.
Nyt harjoitellaan samalla sitä eteenpäinpyrkivyyttä, Poni rupeaa helposti jumittamaan edestä, ja ottaa suoraan sivulle ristiaskelia. Ollaan kyllä saatu tosi hyvin onnistuneita pätkiä molempiin suuntiin, kyllä se siitä!