Tallitontun blogihaaste

Vuokon aloittama tallitontun blogihaaste löysi tiensä tänne meikäläisenkin blogiin Jessin haastamana, kiitokset siis sinne päin Suomea!

Tallitontun blogihaasteen säännöt ovat melko yksinkertaiset;

1. Aloita haaste ainakin yhdellä jouluisella kuvalla.

2. Kerro vapaamuotoisesti siitä, mitä joulu sinulle merkitsee ja miten sitä vietät.

3. Miten hevoset näkuvat joulussasi? Vietätkö perinteisen tallijoulun rakkaimpien karvakamujen seurassa tai suuntaatko kenties tapaninpäivänä rekiajelulle?

4. Mikä on ikimuistoisin talvinen hevoskokemuksesi?

5. Valitse mielestäsi paras talvinen tai jouluinen hevoskuvasi ja kerro miksi juuri se kuva viehättää.

6. Haasta valitsemasi määrä muita hevosbloggaajia, joiden luona tallitontut eivät ole haasteen kanssa vielä vierailleet. Haastettu kopioi nämä ohjeet blogiinsa ja toteuttaa annetut tehtävät. Haasteen on aloittanut Vuokko, Tyyli kaukana -blogista.

Poni ja Safi lähes päivälleen kaksi vuotta sitten.

Joulu ei enää näin vanhemmiten merkitse minulle kauheasti mitään. Päivä muiden joukossa, jolloin kaupat ei ole auki (en pärjää päivääkään, jos kaupat ovat kiinni. Ihan hirveetä! Jokasessa kyläpahasessa pitäis olla jokasena pyhänä ainakin yksi pieni Valintalato, joka on auki). Toisaalta tämä mun tekemä kolmivuorotyö on ehkä tehnyt osansa tähän mun ajattelumalliin, kun viettää niin pääsiäisen, joulun, uudenvuoden, juhannuksen ja ties mitkä pyhät töissä, ei ne sitten kohta enää tunnukaan niin erilaisilta. 

Tänäkin vuonna joulu sujuu töissä, yövuoroissa vahtien toisten unta. En tosin valita, halusin olla tämänkin joulun töissä, tuolla vanhainkodilla on joulunaikaan ihan omanlainen tunnelmansa!

Landseer uros Epe sekä Poni, maaliskuussa 2014, pari päivää ennen Islantiin lähtöä ensimmäistä kertaa..

Osittain johtuen varmasti vuorotyöstä, sekä mun antijouluisesta mielestä, mulle ei ole oikein muodostunut jouluperinteitä. En usko tänäkään jouluna käyväni tallilla, poneilla kun joulu on samanlainen päivä, kuin mikä tahansa muukin. Toisaalta on pakko vähän sukuloida, ja saada vielä nukuttuakin yövuorojen jälkeen, joten omenien, porkkanoiden ja piparien syöttämiset taitavat jäädä johonkin muuhun päivään, kuin itse jouluaattoon ;-) ehkä sitten tapanina, kun yövuorot on valvottu?!

Ikimuistoisin talvinen hevoskokemus... pakko myöntää, että mulla ei tule kyllä mitään mieleen! Ehkä se on siis vielä tulossa...? Yhden jouluaaton muistan kun olin vielä varmasti alle 10-vuotias, kun joulupukiksi pukeutunut mies oli menossa joko poron tai hevosen vetämällä reellä naapuriin jakamaan joululahjoja. Mies pysähtyi lapsuudenkotini kohdalle, ja kysyi ajo-ohjeita naapuriin. Olin ehkä ihan lievästi kateellinen, että miksei meille voi tulla joulupukki tommosella kyydillä! 

Mä en osannut valita mieleisintä talvista hevoskuvaa, nämä kaksi kuitenkin tulivat mieleeni, kun sellaista rupesin pohtimaan. Ylemässä kuvassa on shettisruuna Selssi, kaksi vuotta sitten lopetettu ruuna. Selssin vei hautaan erittäin pahaksi päässyt puhkuri. Sairaudesta huolimatta ruunalla oli tietynlaista pilkettä silmäkulmassa vielä ihan loppuun asti. Ruunan kanssa ei tullut ikinä tylsää, tämä osasi kaikki mahdolliset velmuilut. 

Ylläoleva kuva on tärkeä siksi, kun tuon talven Selssi oli äärettömän reipas. Pari kuukautta aikaisemmin oltiin aloitettu Marstallin Sinfonie ruoka, ja poni oli suoraan sanottuna kuin tikittävä aikapommi, jos ei päässyt liikkumaan kunnolla. 

Alemmassa kuvassa on suokkitamma Liinu, jonka Selssin tapaan blogin pidempiaikaiset lukijat ehkä muistavat. Liinussa on sitä jotain. Äärimmäisen herkkä tamma selästä käsin, mutta samalla ihan äärettömän lempeä eläin. Mä en osaa pukea sanoiksi, mitä Liinu mulle merkitsee, en oikein itsekään tiedä. Kuitenkin Ponin ja Minoksen (sekä myös Safin) rinnalla yksi merkittävimmistä hevosista, mitä mulle on matkan varrelle sattunut. 

Löytyisiköhän enemmän joulumieltä SD-teamiltä sekä Pienten kavioiden blogeista?