Anteeksi hiljaisuuteni (kuulumisia)

Olen ollut blogin puolella ihan turhankin hiljainen, syynä se, että oma elämä koki pieniä muutoksia, joten en ole blogiin jaksanut panostaa kyllä yhtään. Nyt viikon jälkeen rupeaa fiilikset muutoksista vähän tasaantumaan, joten ehkä tännekin jaksaa taas rueta kirjoittelemaan.

Varsinais-Suomessa kevät on jo hyvällä mallillaan - leskenlehdet kukkivat ja joitain sinivuokkojen kaltaisia kukkasia (joiden nimiä en saanut tänään tietooni :--D) rupeaa kohta kukkimaan! Käy minulle, musta kevät on toisaalta niiin plaaaa aikaa, kun kaikkialla on vaan ruskeeta ja harmaata, mutta sittenkun hiirenkorvat puhkeavat puihin, niin sitten on kiva!

Poni ja Mikkolan kaksi muuta asukkia pääsivät torstaina klipperin alle. Popin klippailin puoliksi välillä ruunan yllåpitäjän kanssa konetta vaihdellen, mutta minä taiteilin ruunan persuksiin F1. Tai siis, tarkoitus oli tehdä niin, mutta ykkönen ei oikein onnistunut, joten Popin persuksissa on nyt sitten pelkkä F... Joo, kuvaa saatte tässä ehkä pian, kun vain jaksan kuvata :-D

Ponin klippaus ei sitten sujunutkaan ihan kuin oppikirjoissa. Klipperi leikkasi hetken aikaa Ponin karvaa oikein mallikkaasti, mutta sitten se stoppasi täysin. Ruuna pääsikin takaisin tarhaan sitten mukavan laikukkaana, ja mä lupasin tulla seuraavana päivänä kokeilemaan uudestaan. Perjantaina ajelin Mikkolaan ja kokeilin klippailla Ponia, mutta tulos oli sama. Tai siis, klipperi taas hetken aikaa leikkasi koko terällä, mutta sitten vaan sivuilla ja sitten lopulta ei niilläkään. Luovutin, ja Poni pääsi takaisin ulos vielä vähän enemmän laikukkaana!
Tänään ruunan omistaja lähetti viestin, että olivat saaneet melkein koko otuksen klipattua tehokkaammalla koneella, vain mahan alle oli jäänyt karvoja, ja sitten söpöt säärystimet. Joten huomenna mulla on vielä kerran tiedossa Ponin klippaus - reippaan ajolenkin jälkeen, kun otus ei olisi kuulemma millään jaksanut tänään seistä paikoillaan. Jos tuo sitten pääsisi kevättukkaansa! Selssin omistajan kanssa ollaan myös suunniteltu ruunan klippaamista.

Safi 22.4.2013

Melex on saanut viettää pienimuotoista kevätlomaa, vanhus on lenkkeillyt vähän tavallista vähemmän. Ja kun lenkille on menty, ovat ne pääsääntöisesti olleet vain käyntilenkkejä, syystä että Safi on ollut mukana. Viime tiistaina käytiin hevosten (Melex ja Ässä) kanssa lenkillä niin, että minä ohjasajoin Safia takana, kun Melex ja Ässä menivät ratsastajiensa kanssa edellä. Ja hyvin sujui! Vaava kuunteli mua hienosti, pysähtymiset, käyntiin ja raviin siirtyminen (molemmin päin) onnistuivat kuin vanhalta tekijältä, ainut mikä oli aluksi vähän hukassa, oli ratti, mutta sekin löytyi matkan varrelta. Safilla oli tuossa ööh en nyt äkkiseltään muista mikä päivä, ensimmäistä kertaa Melexin kärryt perässä. Käveltiin pihassa pieni lenkkikin, suoraan mennessä varsassa ei huomannut mitään muutosta, mutta kun tehtiin loiva käännös takaisin tallia kohti, oli varsalla vähän jännät paikat (nosti vain päätään ylös ja oli vähän "hui" meiningillä menossa, kuunteli silti hyvin), kun aisat ottivat kiinni. Ihmisiä taisi silti hevosta enemmän jännittää!

Tänään käytiin Safin kanssa kahdestaan kävelemässä hiekkamontuilla. Tai no, ei me nyt ihan kaksistaan oltu, kun tallikoira Epe tuli mukaan, niinkuin yleensä aina. Safi melkein nukkui paikoilleen, kun harjasin sen perusteellisesti läpi, mutta kun päästiin hiekkamontuille, niin rupesi varsastakin näkymään elämisen merkkejä. Tamma nosti päätään ylös ja meni korvat tötteröllä ja oli muutenkin ihan hereillä. Ihmeteltiin hetken aikaan sorsia jotka uivat montuissa, Epeä joka hyppi suoraan monttuihin sorsien perään, ja kaikkia ihmeellisiä rakennuskasoja, joita montuilla yhdessä kohtaa oli.
Kiikutin Sohvin sitten yhden lammen/montun/mikälie ääreen, jossa me yleensä hevosia kesällä uitetaan. Ihmeteltiin veden määrää hetki, ja Safi sai syödä kuivaa heinää, kun sitä rannalla kasvoi. Epeä ihmetytti (niin kuin minuakin) kuolleet kalat vedessä, joita sitten olikin ihan reilusti. Koira otti ne rannalle, ja rupesi pyörimään niissä ihan onnessaan. Mukavan hajuinen koira ollut kotona varmaan illalla!

Itse olin pukeutunut kumppareihin, joten olin itse myös vedessä, ja houkuttelin Sohvia sinne kanssani, ja tammahan tuli, aluksi vähän epäröiden, mutta sitten kun kaikki jalat olivat vedessä, ei ollutkaan enää mitään pelottavaa! Tamma rupesi kuopimaan etusillaan vettä, ja näytti olevan asian kanssa ihan sinut, että me seistiin polvia myöten vedessä. Tai siis, hevonen seisoi, en minä. Ensimmäinen kahlailukerta meni siis paremmin kuin hyvin!


Kiva nähdä teitäkin

Valpperin hevoslauma pieneni kuukaudeksi, kun Ässä muutti naapurikylään (kaupunkiin?) vähän treenailemaan. Valpperissa kun ei ole kenttää, ja Ässä kera tämän omistajan ovat suunnitelleet, että voisivat mennä kiertelemään vähän kisoja. Ranskalainen palailee Valpperiin sitten kesäkuussa, kun lauma muuttaa laitumelle. Ollaan vähän suunniteltu, että lauma menisi laitumelle heti kesäkuun alussa, mutta saapi nyt nähdä, miten laidun lähtee kasvamaan, kun on ollut sen verran pitkä talvi.
Mynämäessä järjestetään ensi viikon lauantaina mätsärit (4.5) jonne Safi oli aluksi menossa, mutta koska päätettiin toisen omistajan kanssa olla hysteerisiä, ei me nyt viedäkään Sohvia sinne, syystä että herpes. Kerkiihän noita mätsäreitä ja näyttelyitä (ollaan kiikuttamassa Safia alkusyksystä issikoiden viralliseen näyttelyyn) kiertämään, joten ei nyt yhden poisjääminen hirveästi haittaa.

Sohvi on muuten ollut meillä tänään tasan 3kk. Hirmu nopeasti on aika mennyt! Meidän pitäisi nyt tässä lähiaikoina ottaa varsasta rakennekuvat, kun niitä on nyt melkein tasaisin kuukauden välein otettu. On tuolle vähän mahaa jo kasvanut, ja ainakin väri on muuttunut!