Vanha, viisas Melex

Meille kävi kaverin kanssa viime tiistaina vähän hassusti Melexin kanssa, kun oltiin ajamassa sitä.

Tultiin kotiapäin, juuri oltiin tultu asfalttitieltä takaisin hiekkatielle, joten annoin Melexin lähteä reippaaseen raviin. Ohjat oli mulla juuri ja juuri käsissä, itse kun ajan Melexiä todella rennoilla ohjilla, koska silloin koko hevonen on rennompi ja kun tämä toimii ajaessakin aika kivasti äänellä. Ainakin silloin tällöin ja sunnuntaisin.

Nojoo, tultiin kotiin päin melko reippaassa ravissa, Melexillä oli päässä LG't ja yhden pykälän verran vipua niissä (huomasin muuten, että Melex ei selkeästi tykkää niiden vipuvaikutuksesta, se repi kokoajan ohjia vaikka mentiin pitkillä ohjilla - nykyään siis ajellaan ilman vipua LG'eillä, sidepulleilla tai riimulla), kaverilla ja mulla Melexin sisätoppis kiedottuna ympärillemme kylmän ilman takia. Kaverilla tosin vielä enemmän kuin mulla. Niin ja, eikä kypärää kummallakaan.

Itelläni on sillainen tapa ajessa, että kun eteen tulee vähän isompi monttu, otan jaloilla kärryjen jalkatilasta/pohjasta kiinni, kun Melexin ja Selssin kärryt eivät kummatkaan ole jousitetut, joten tällä tavoin pääsee vähän... kivuttomammin.

Edessä oli siis monttu, huudahdin ääneen "töyssy!" ja otin jaloilla vastaan. Kaveri oli siinä vieressä oikealla puolella kyyryssä, syystä ettei kivet lentäisi silmiin. Tosin mä väitän, ettei siellä kivä lennellyt, vaan Melexin karvoja.

Seuraavaksi sitten tapahtuikin jotain vähän odottamatonta, nimittäin Melexin kärryjen pohja lähti irti. Se jäi roikkumaan etureunasta aiheuttaen ihan järjetöntä meteliä hiekkatiellä, jossa on aika paljon irtokiviä. Mulla oli jalat pohjan päällä, istuin vähän penkillä ja nojasin etupleksiin, joka estää (vähän) kivien lentämistä ihmisten silmiin. Kaveri oli polvillaan pohjan päällä roikkuen jotenkuten mukana kyydissä.

Itse olin vähän pysähtynyt koko tilanteessa, havahduin vasta, kun kaveri rupesi vieressä hokemaan "pidätä pidätä pidätä pidätä pidätä" ja silloinkin mulla kesti ikuisuus tajuta, etten pysty lyhentämään ohjia että saisin hevosta pidätetyksi. Kaveri sai oikeasta ohjasta kiinni, ja mä sain pidätettyä vasemmasta ohjasta.

Melex pysähtyi oikeastaan heti kun pidättäminen alkoi. Kuolaimetta. Ravurinraakile reippaasta ravista kotiinpäin mennessä perässä kärryt, jotka pitävät hirveää meteliä, ja kaksi ihmistä, joista varmasti hevonen tunsi, etteivät ne ole kyllä nyt mitenkään luotettavassa tilassa.
Silti, se pysähtyi ja seisoi paikoillaan kuin tatti, kun me kerättiin itsemme pois kärryistä, hoettiin jalat ja kädet täristen, että mitä piiip oikein kävi, ja irroitettiin kärryt pojan perästä. Ja kiakki tämä tapahtui ehkä 10metrissä, vaikka tapahtumahetkellä tuntui että oltaisiin ravattu kilometri kolisevien kärryjen kanssa roikkuen mukana.

Hevonen, joka ei yleensä, normaalitilanteessa seisoisi hetkeään kärryt perässä.
Mulla on ollut ihan järjetön ylpeyden tunne tosta hevosesta tiistaisesta välikohtauksesta saakka. Koko kävelimatkan tallille puhuttiin kaverin kanssa, että jos kärryjen edessä olisi ollut ihan kuka muu tahansa hevonen, olisi se saanut järjettömän pakoreaktion. Melex ei hermostunut yhtään. Enemmän se vaikutti pettyneeltä, kun ei saanutkaan enään päästellä kotiinpäin oikein kunnon ravilla.



Melex sai talutusmatkan ajaksi sen tallitoppiksen selkäänsä, ja kerrankin kunnolliset loppukäynnit. Tämä kun ei tosiaan kärryjen edessä viitsisi kauheasti kävellä.

Melexistä sanottiin silloin, kun tämä ruunan omistaja sen osti joskus yli 15 vuotta sitten, että älä ikinä pistä sille kärryjä perään. Syytä ei kerrottu miksi, mutta varmasti silloin 15 vuotta sitten jos tämä olisi tapahtunut, ei hevonen olisi pysähtynyt hermostumatta yhtään.

Eilen puhuttiin yhden tallilaisen kanssa, että hevoset varmasti jotenkin vaistoavat tilanteen, jossa ne tietävät että nyt on oikeasti kuunneltava ihmistä. Melex ei varmasti olisi pysähtynyt pidättämättä, mutta tuskin se olisi saanut mitään pakoreaktiotakaan, sen se olisi varmasti saanut jo siinä kohtaa, kun se pohja lähti irti.
Tallilla ruuna tsekattiin läpi, ettei tullut mitään vammoja, kylmättiin jalat huolella ja hierottiin vähän jumissa olevaa takajalkaa (niinkuin aina ennenkin). Ruuna sai myös aika monta ylimääräistä omenaa, porkkanaa ja leipää, sekä ihan järjettömästi kehuja.

Varmasti vähän epälooginen selitys, itselle kun ovat nuo tapahtumat kuitenkin vähän hämärän peitossa :-D

Tänään kävin Melexin kanssa kävelemässä riimulla pienen metsälenkin, ja voi että tuo ruuna on vaan ihan täydellisen ihana! Niiiin luotettava eläin, ettette voikaan uskoa.

Selssin kanssa harjoiteltiin pihalla cordeota, ja paksu poni toimi ihan moitteettomasti. Pitäisi saada joku pikkuratsastaja kokeilemaan selästäkäsin cordeota tuolla, itse en Selssin selässä kauaa viitsi istua.



Sininen Selssi!



Hevosille heitin vielä ennen kotiinlähtöä väkirehut, sekä tarvoin mudassa ja vein parit paalit heinää mahdollisimman kuivalle alueelle ruunien tarhaa. Ässäkin osui kameran eteen!