Poninpalleron kuulumisia

 Kävin maanantaina normaalista poiketen ajelemassa (okei, ohjasajamassa) Ponin, kun mä en huomenna pääse Mikkolaan syystä että koulussa on avoimet ovet, jossa olen sitten 10-18 ja siitä seitsemän tuntia mittaan verensokeria. Jee?

Sovittiin sitten Ponin omistajan kanssa, että mä käyn maanantaina liikuttamassa Ponin ja tekemässä iltatallin, kun muuten olisi tullut yli viikon (herrajumala) tauko Mikkolatalleilussa, ja sehän ei käy! 

Ponilla oli varmaan viikonloppuna ratsastettu, asian päättelin siitä, että kuolaimissa oli ohjat kiinni, joten en odottanut Ponin olevan mitenkään turhan reipas, joten otin tuon minun ylipitkän ajoraipan mukaan ja painuin otuksen kanssa kentälle, joka oli kivasti sumun peitossa. Oli kyllä kiva ilma ohjasajaa, pysyi itse lämpimänä ku tallusteli ravaavan ponin perässä, lämmintä kun oli ehkä puolitoista astetta, oli kauhea sumu ja kuu paistoi kivasti! Tuommoiset syysillat on kivoja, tosin vaan silloin, kun ei tule itelle kylmä eikä mieleen mitään kauhujuttuja.

Nykyään tuo ei enää rullaile niiin pahasti käynnissäkään alas, hetkittäin pitää päätään ihan kivasti. Maanantaina raipan mukana olo edesauttoi varmasti tahdin ylläpitämistä, joten pontus oli käynnissä kivempi kuin pitkään aikaan.

Raipalla en siis Poniin koske, vaan "viuhdon" sitä Ponin vieressä tai takana, joskus sitä saa oikein kunnolla viuhtoa, kun tämä ei välitä raipasta useimmiten yhtään mitään. Toisaalta hyvä, ettei se sitä pelkää, mutta toisaalta olisi mun heikoille habalihaksille kivempi, jos ei tarvitsisi aiheuttaa niiin suurta painetta raipan narua tai normaalia köyttä heiluttaen. Meidän tuo agilitytreenaja kyllä puhui, että tämä on hirmu herkkä ihmisen mielelle, jonka huomasin kyllä ensimmäisissä harjotuksissa itsekin, meinaan kun ajattelin itse oikein iloisesti että "jes, nyt mennään!" niin Poni lähti tuhatkertaa reippaammin liikkeelle, ja raviin. Toki oma kehonkieleni oli silloin kanssa parempi muttamutta.

 

Hirmu herkkä tämä ei kyllä paineelle ole, kun ei väistä edes korvat luimussa tulevaa tonnikeijua (Liinu) kohti. Urpo?

Joo, takaisin aiheeseen.
Ravissa tehtiin paljon ympyröitä ja voltteja ja mahdollisimman pientä kasikkoa. Tuota kasikkoa ollaan tehty nyt viimeaikoina kanssa paljon länkkäritunneilla, joten olen sitä kanssa siirtänyt Ponin harjoituksiin. Ravi ei hirmu hyvin pysy yllä, joten kahdeksikot pysyvät vielä suhtkoht isoina. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Puolet ohjasajosta meni tosi kivasti, Poni oli vastoin odotuksiani tosi reipas, mutta sitten kun tehtiin porttipäätyyn volttia, rupesi tämä tunkemaan lavallaan ulos niiiin paljon, että voi video. Itse kun olen tossa kohtaa niin peukalo keskellä kämmentä, että mitä pitäisi tehdä, niin siirsin raipan ulkokäteen ja sen kanssa yritin viuhtoa lapaa sisälle, vaihtelevalla menestyksellä. Toimisi varmasti paremmin, jos tuo väistäisi painetta vähän paremmin. Musta tuntuu muutenkin, että toi tunkee ja kaatuilee oikeaan suuntaan aika helposti, joten se jää helposti sitten siksi kierrokseksi, jota ei niiin paljoa mennä, vasempaan kun tuo liikkuu kivasti eikä tunge tai kaatuile. 

Joo, täytyy ryhdistäytyä ja rueta menemään paljon tuota oikeata suuntaa kanssa, joku valjakkovalmentajakin olis aika jees! ;-) meillä on muuten taas 3.11. agilitytreenit, Poni, Liinu, Melex ja Ässä menee tällä kertaa (+ Mikkolan muita yksityisiä). Saa nähdä miten nyt sujuu tällä kertaa!

Huomaa Ponin uudet suojat!