Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

7. lokakuuta 2012

Hevosagilityä!

Pitkään odotettu päivä tuli vihdoin, nimittäin pienellä talliporukalla ja yhden vetäjän voimin sählättiin Mikkolassa tänään ensimmäistä kertaa hevosagilityä! Vetäjä toi esteet, joten meidän osallistujien ei tarvinnut siitä huolehtia.
Aluksi puhuttiin vähän teoriaa, ja tehtiin yksi asia varsin selväksi; hevosagilityssä lähtökohtana ja tavoitteena on se, että hevosella ja ohjastajalla on hauskaa. Agilityä tehdään hevoslähtöisesti, sitä ei pakoteta mihinkään, sillä on lupa pelätä ja olla menemättä jostain esteestä. Aika erilaista siis, kuin "poniagilityssä", jossa poneja vedetään suitsista raipat kädessä pitkin rataa. Hevosagilityssä yhtenä tavoitteena on myös se, että rata pystytään menemään vapaana.

Itse heiluin radalla Ponin ja 20vuotiaan sh-ruuna Popin kanssa. Ekaksi otin tarhassa nuokkuvan Ponin radalle, jossa ensin käveltiin kenttää ympäri, haisteltiin ja ihmeteltiin esteitä.



Poni ei pelännyt tai suuremmin kyttäillyt mitään, joten me lähdettiin suoraan vaan kävelemään esteiden läpi. Vetäjä veti sitten yhdessä kohtaa yllänäkyvän suihkuverhon niskaansa, ja käveli yhtä pitkää sivua edestakaisin, että Poni vähän heräilee, se kun on vähän aina kuplansa sisällä. Tämä jelppasi aika paljon, ja Poni rupesi pysymään sivulla, lähti mukaani reippaampaan vauhtiin, ja hidasti, kun minä hidastin.


Poni sai imartelevan kampauksen.. :--D

Poni sai olla tarhassa reilun tunnin, ja pääsi sitten toisen kierroksen viimeisenä otuksena taas radalle. Tällä kertaa huomasin mukulassa ihan huomattavan muutoksen, se käveli vieressäni, lähti mukaani reippaasti heti kuin minäkin ja hidasti myös heti kuin minäkin. Mahtava pienisuuri hevoinen!

Poni pääsi sitten siinä kanssa vapaaksi, ja lähdettiin kiertämään rataa vapaana. Ponin perso puoli tuli kyllä hyvin esiin, se teki mitä tahansa, kun tiesi, että esteiden jälkeen saa sen porkkanan palasen. Välillä toki palkitsin pelkällä kehulla ja rapsutuksilla, toki kehut ja rapsutukset olivat palkkion mukana myös silloin, kun otus sai porkkanan palasen.


Ravailtiin rataa läpi, ja Poni tuttuun tapaansa tunki aika iholle, varsinkin nyt, kun tiesi että mun taskut on täynnä porkkanoita. Täytyypi siis harjoitella tuota mun oman tilan kunnioittamista.
Vaikeutettiin "tunnelia" lisäämällä siihen päälle pressu, josta myös pienten alkuvaikeuksien jälkeen mentiin tosi hienosti läpi lähettämällä.



Aluksi piti tottakai vähän kierrellä ja kaarella, vaikkei pressu missään kohtaa Ponia pelottanutkaan. Kerran myös mentiin rata läpi niin, että "ohjaisajoin" Ponia tuolla mun pitkällä koulutusköydellä, ja palkkasin pelkällä kehumisella. Meni kanssa ihan kivasti silloin, mitänyt vähän seikkailtiin, mutta yleensä käännökset sujuivat kivasti näinkin.

Sitten oli vanhan ja viisaan Popin vuoro!
Poppikaan ei pelännyt esteitä yhtään, joten me kanssa lähdettiin oikeastaan heti kiertämään esteitä. Poppi on kovin kutisevainen, joten rapsutukset sopivat ruunalle paremmin kuin hyvin palkinnoksi esteiden menemisistä. Pari kertaa kierettiin rata narussa kunnon palkkauksilla, jonka jälkeen irrotin narun, ja mentiin rataa ilman narua.



Poppi oli kyllä mahti! Vetäjä sanoi, että mulla on vahva intuitio, kun ehdotin hälle, että "musta tuntuu, että Poppi vois tulla tän vapaana, saanks mä päästä sen irti?" juuri, kun vetäjäkin oli tätä ehdottamassa.



Poppikin sai lepäillä reilun tunnin syöden päiväheiniä, jonka jälkeen ruuna pääsi taas radalle. Lähdettiin heti kiertämään ilman naurua, ja toimi taas niiiiiin kivasti! Ihana ruuna <3 Poppi  meni kanssa kerran tuon tunnelin (tuo joka on kiinni estetolpissa) ilman mitään lähettämistä, itse seisoin paikoillani ja Poppi käveli sen läpi.



Poppin kanssa suurin haaste oli ehdottomasti vauhdin lisääminen. Kun ruunan sain ravaamaan ihan muutamaksi askeleeksi, niin lopeteltiin sitten siihen.




Aivan ihana tapa harrastaa hevosten kanssa, tätä haluan ehdottomasti oppia lisää! :--) Onneksi muukin mukana ollut porukka oli yhtä innoissaan, joten suunnitelmissa on jo omat agilityesteet! ;-)

Kaikkien kuvien © Kirsti Helminen, kopiointi ehdottomasti kielletty!

ps. meistä tulee pieni esittely uudelle, blogeja esittelevälle sivuille huomenissa (9.10) käykääpä katsomassa sivut läpi! klik

10 kommenttia

  1. voi että, ihana postaus ja näyttää mukavalta touhulta :)

    VastaaPoista
  2. pitäspä taas pitkästä aikaa itsekkin kokeilla tuota(: mukavalta näyttää ja kiva postaus!

    VastaaPoista
  3. voi että kun kivoja kuvia! Ku itellä vaan olis tuomoisia esteitä sun muita niin poni hyppelis varmaan joka päivä :D

    VastaaPoista
  4. Lotta, kiittelen! (:
    Jenni, oli kyllä tosi mukavaa, en voi kun suositella.
    Katii, kiitos :--) se vaan, että hevosille tämä oli (ainakin näin esimmäisenä kertana) henkisesti tosi väsyttävää, kun piti käyttää niitä (pieniä) aivoja siellä pääkopassa :D vetäjä sanoikin, että nämä kaikki mukana olleet hevoset on varmaan huomenna (= tänään) aika väsyneitä.

    Kiitos kommenteista!

    VastaaPoista
  5. Höh, kateus! Miksei meillä voi olla kenttää :<

    VastaaPoista
  6. Onko toi siis sitä sen jonkun Kalev Tyllisen kehittämään juttua vai joku muu juttu? Meillä kävi puolvuotta sitten joku pitämäs tämmöst kurssia kans, mut olin ite just sillo kielimatkalla niin en päässyt:(

    VastaaPoista
  7. Emili, poni koppiin ja mukaan harjoittelemaan! ;-)
    Anonyymi, juuri sitä. Harmi kun et päässyt! :c meillä kävi, tai no mulla, hyvä tuuri, kun tää siirty viikolla eteenpäin, mä en ois muuten päässyt, mut nyt onneks pääsin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Onks toi harmaa poni onni???

    VastaaPoista
  10. Anonyymi, eips, kun harmaa poni on Poni. Onni on suokkivarsa.

    VastaaPoista