Peltoauto-Poni

Vihdoin ja viimein pääsin käsittelemään viime keskiviikkoiset kuvat sekä tämänpäiväiset kuvat Varsasta ja kissanpennuista!

 

Suostuttelin kaverin tosiaan viime keskiviikkona kamerani kanssa ison heinäpellon keskelle kuvaamaan peltoformulointiani Ponin kanssa. Meno oli aluksi aika formulointia, ponilla kun oli astetta isompi vaihde silmässä. Otus kiisi taas simmoista vauhtia niin ravissa kuin laukassakin, että olisi heikommilta päät tippuneet pois! 

 

 Hetkittäin tuo jaksoi rauhoittua ja mennä rauhallistakin ravia, tosin rauhalliseen raviin tarvittiin aluksi monet reippaammat ravi- ja laukkapätkät. Poni oli kyllä monta monituista kertaa kivempi näin että tarvii vähän pidätellä, kuin että laiskana paksuna, jota tarvitsee vain pyytää kokoajan eteenpäin.

Turkin lähteminen vaikuttaa varmaan myös nykyään Ponin energisyyteen, joten taisi olla kaikinpuolin hyvä idea tuon klippaus. Ja kun Poni on niin helppo klipattava, joten ei siinäkään ole ongelmaa, etteikö tuota jaksaisi joka kevät klipata. 

Ensiviikon sunnuntaina (26.8) suuntana on taas mätsärit, ja sama maneesi, kuin silloin viimeksi mätsäreissä ja ohjasajoluokassa. Jos vaikka tälläkertaa niin Poni kuin Melexikin hurmaisivat tuomarit ja veisivät potin kotiin ;-) Poni vaikka söpöimpänä ponina, ja Melex taas parhaana seniorina.. Toivotaan!

 Poni on nykyään aika näppärä peli ajaa, vauhtia löytyy tarpeeksi, jarrut löytyy, tosin ratti vaan välillä vähän jumii paikoillaan, eikä oikein tahdo mennä läpi.. Kyljetkin vähän tunkevat vähän sinne sun tänne, ja itse olen ihan hukassa että mitenkäs saan ponin kulkemaan suorana, kun ei ole niitä pohkeita siinä ympärillä. Ylempää kuvaa katsoessani pähkäilen, että olisikohan ostamani 180cm ajoraippa liian pitkä ajoon tolle otukselle, sillä kun saisi vähän huomautella pohkeiden paikalle tämän tunkiessa, että pidetään se masu vaan ihan siellä aisojen sisäpuolella. Täytyypi kokeilla, jos ei vaikka tarvitsisi myydä tuota(raippaa), vaan ostaa sitten sille kaveriksi 130cm ajoraipan, joka toimii sitten ohjasajossa.

 

Varsa on (harmikseni) pistetty nyt myyntiin, ja tuosta heppavauvasta kuoriutuu päivä päivältä hellyyttävämpi hevosen alku. Tutut ihmiset ovat nykyään ok jo tarhassa, varsaa saa silitellä ihan rauhassa, nostaa jalkoja ja väännellä korvia, orille tämä kaikki käy. Ihka uudet hampaat sen sijaan haluaisivat maistella ihmisen paitaa tai housuja, siitä tälle saa kyllä kokoajan olla huomauttelemassa. Pari kertaa kun olen varsaa pistänyt peruuttamaan kunnolla, on maistelut siltä osin jääneet pois.

Varsulin kutsumanimen voin täälläkin jo paljastaa, heppavauvaa kutsutaan siis Onniksi. Kiharatukkainen Onni on nyt jo aika isoa poikaa, varmaan n. 110 - 120cm korkea jo. Huomioikaa karkea arvio ihmiseltä, joka ei hallitse yhtään näitä arvioita :-D iso poika, jolle on hirmuinen ongelma, kun ei mahdu enää Liinun mahan alitse! Rankkaa tämä varsan elämä.

 

"Äiskä mä en yltä!"

Liinu ja Onni tarhailevat nyt koko päivän, ainoastaan jos rankkasade yllättää, otetaan pieni perhe sisään, varsa kun kylmistyy kovin helposti. Ensiviikolla olisi Liinun ja Onnin tarkoitus päästä laitumelle, katsotaan jos sieltä sitten eksyisi kuvia tännekin!