Viikko sitten Minoksen ajokoulutus otti iiison harppauksen eteenpäin, kun pikkuruuna valjastettiin ensimmäistä kertaa kärryjen eteen. Olin varautunut kahdella taluttajalla, itse kävelin kärryjen takana ohjien perässä, ja puhelin jatkuvasti rauhoittelen Minosta (siis itseäni).
Kahden taluttajan lisäksi mukana oli tietty potkuremmi - Minoksen tuntien herra Herkkis olisi voinut sanoa kärryistä oikeastaan ihan mitä vain, mutta ruuna yllätti kaikki ihan totaalisesti!
Heti ensiaskeleesta lähtien Minos oli ihan rento, loivat käännökset onnistuivat nekin täysin rauhassa, vaikka maha otti aisaan kiinni. Tuli ihan mielettömän hyvä fiilis, kun ruuna käveli pää alhaalla, korvat hörössä ihan rauhassa. Ja rattikin pelasi, jarrun ja kaasun lisäksi!
Minos oli ennen tätä kärryjen perään asentamista käynyt kahdesti seisomassa aisojen välissä. Ekalla kerralla ruuna vähän kauhisteli aisoja, mutta jo toisella kerralla aisat eivät tuottaneet enää mitään reaktiota. Nytkin ekan valjastuskerran jälkeen käytin kärryt ihan irti ollessaan ruunan kyljissä kunnolla kiinni, eikä tuo ollut moksiskaan. Ajokoulutus on siis ihan mielettömän hyvällä mallilla!
Pari päivää ajokoulutuspäivän jälkeen vein Minoksen sänkipellolle liinan päähän juoksemaan ylimääräisiä syysenergioitaan pihalle. En suosi liinajuoksutusta kauheasti muutenkaan, mutta vielä vähemmän näiden nuorien kanssa. En ole kuitenkaan kokenut, että tästä meidän "liinailusta" olisi mitään haittaa - Minos kun on liinan päässä ehkä kerran kahdessa tai kolmessa viikossa, ja saa juosta oikeasti isolla ympyrällä. Itsekin kävelen kokoajan pientä ympyrää, joten mistään pienestä ympyrästä ei ole kyse. Lisäksi "juoksutus" kestää alle 10 minuuttia, tasan sen verran, mitä Minos itse viitsii juosta. Rauhalliseen ravipätkään kuitenkin aina lopetetaan :-)
Meidän sänkkäriralli muistutti lähinnä ylläolevaa "meen täysillä tai en ollenkaan" säntäilyä. Minos innostui sänkkärille menosta sen verran, että nahkapuku meinasi ratketa, sillä tuloksella, että pikkumies osui takasillaan meikäläistä lonkkaan ja puhelimen näyttöön. Ruuna siis juuri kun pellolle päästiin loikkasi ensin kevyesti pystyyn, jonka jälkeen pukitti heti perään. Yhtään ei sattunut, enkä voinut muuta kuin nauraa - tuli taas niiin puskista tämänkaltainen reagointi! Onneksi on pieni poni, jolla ei ole kenkiä takasissa! Ison hevosen kanssa ei ehkä olisi naurattanut ;-)
Eilen tallilla vieraili kengittäjä, viime kengityksestä olikin aikaa sen kahdeksan viikkoa, ja Minos oli onnistunut polkaisemaan oikean etukengänkin pois. Mua taas vähän jännitti, että mitenköhän sujuu, mutta turhaa taas jännitin! Minos hyppäsi ihan minimaalisen vähän pystyyn oikeaa etujalkaa kengittäessä, mutta vasemman etujalan kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tyyppi seistä tönötti paikoillaan jalkaa yhtään repimättä ja veti napaansa lahjusruokia. Ihan mielettömän hyvä juttu! Nyt on hienot, uudet kengät alla, joilla on hyvä juosta lauantaina Loimaan rotunäyttelyissä, viimeisen kerran tälle vuodelle!
Illusian vieroitus on alkanut erittäin hyvin. Varsa viettää nyt ensin yönsä omassa yksiössään, ja on päivät vielä emänsä kanssa. Varsa oli heti ekasta yöstä sinut asian kanssa, että tästä lähin karsinassa ollaan yksin. Mielettömän hieno ja ihana juttu tämäkin! Kuvat Illusiasta nappasi kasvattaja-Seija, kiitos!
Hihii, hienoa, että teilläkin sujui ensimmäinen kärrykerta hyvin! Meillä oltiin samoissa puuhissa eilen sunnuntaina tuon "pikkuneidin" kanssa :)
VastaaPoistaTulee aina niiin mielettömän hieno fiilis, kun joku suunniteltu juttu sujuu paremmin kuin osasi toivoakaan! :D
PoistaIhana Illusia, niin suloinen! Innolla odottelen, että pääsen jossain vaiheessa lukemaan sitten ihan senkin kuulumisia sinun omana ponina samassa paikassa Minoksen kanssa :3! Hienosti se Minos siinä liinan päässä menee ;)
VastaaPoistaInnolla odotan myös, että Illusia on konkreettisesti oma :) paperilla sehän on ollut oma jo lokakuun puolivälistä!
Poista