Tallinomistaja tuli tänään jelppimään kun kävin yhdellä metsätiellä nappaamassa Minoksesta parit syksyiset kuvat. Tyyppi olikin ihan äärettömän helppo kuvattava - suurinpiirtein oikeaan kohtaan seisomaan, youtubesta hevosen hirnuntaa ja suljin laulamaan! Minos seistä tönötti korvat tötteröllä, eikä edes yrittänyt syödä kuin pari kertaa.
Maailman rasittavinta, jos talutettava eläin yrittää jatkuvasti kiskoa johonkin syömään, joten Minokselle olenkin yrittänyt alusta asti opettaa, että "kun ollaan töissä, ei syödä". Työnteko oli siis tällä kertaa paikallaan seisomista korvat höröllä.
Oppi oli joko mennyt perille (epäilen...) tai youtubessa huutavalla hevosella oli jotain kovin tärkeää asiaa.
Fatty Minis joksi ruunaa yhä useammin ja useammin kutsun on näissä kuvissa vähän metsäläisen näköinen. Partakarvat leikkaamatta, turkissa vähän purua ja harja vähän sojottaa. Lisätään soppaan vielä turpaan jäänyt riimun jälki ja niin löysällä oleva turparemmi, joka ei ota edes tyypin naamaan kiinni, niin edustavat kuvat näyttelyeläimestä on taattu!
Lokakuun lopulla pitäisi vielä kaivaa oikeasti edustava näyttelyeläin esiin, kun suunnataan viimeisiin tämän vuoden rotunäyttelyihin Loimaalle. Hetken aikaa suunnittelin osallistuvani senior handler luokkaan ruunan kanssa pukemalla trendien mukaisesti Minoksesta Pokemonpallon, mutta päädyinkin lopulta vain ihan rotukehiin :-D allekirjoittanut ei myönnä juosseensa yötä myöten lähikuntia ympäri Pokemonien perässä tai tulleensa oikeasti iloiseksi Pikachusta, heh!
Minoksen ajokoulutus on ottanut tässä viikon sisällä hirmuisen harppauksen eteenpäin, kun viime viikolla ruuna käväisi ekaa kertaa kunnolla aisojen välissä, ilman valjaita kuitenkin. Tänään kuvien räpsimisten jälkeen tallinomistajan avulla käytettiin Fattya taas aisojen välissä seisomassa, eikä ruuna ollut niistä oikeastaan moksiskaan! Edelleen ihmeteltiin aisoja ilman valjaita.
Edelleen ilme oli vähän simmonen että mitä tässä nyt tapahtuu, mutta yhtään niin jännittynyt Minos ei ollut, kuin ekalla kerralla. Ei ollu kaikki lihakset ihan kivikovina! Yhtään ei pikkuruuna säpsynyt, kun aisoilla taas koskettiin joka paikka läpi, ihan huippua!
Sanoinkin tallinomistajalle, että ehkä tä ei sittenkään oo niin toivoton tapaus ajokouluttaa itse. Minos on herkkä, ihan tosi tosi herkkä, joten tietyt asiat sen kanssa tulee tehdä hitaasti ja useilla toistoilla. Nopeasti silti oppii tämänkin jutun, kunhan saadaan hyviä kokemuksia alle :-)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti