On se niin mielettömän rakas, ettei sanat riitä. Kolme vuotta ikiomana Ponina, neljä ja puoli vuotta yhteistä matkaa takana.
Monta, monta asiaa yhdessä opittu ja opeteltu, ihan alusta alkaen.
Onneksi matka Ponin luo ei ole mahdoton ja uusi koti on mitä parhain. Ikävä tulee olemaan valtava vielä pitkän ajan päästä. Huominen tuntuu absurdilta ajatukselta enkä oikein ole vielä sisäistänyt tätä. Silti tänäänkin ruunaa viimeistä kertaa laitumelta hakiessa, viimeistä kertaa ajaessa, viimeistä kertaa pestessä piti kyyneileitä pidättää monta kertaa.
Voihan Poni <3
Voi ei, tuo Poni on vaan liian ylisuloinen, tuntuu varmasti ihan superpahalta luopua tuosta suloisuudesta :3 Ootte kyllä olleet ihan uskomattomia tuon kanssa, ja olette vieläkin, vaikka omistaja ja etäisyys vaihtuisi...! :3
VastaaPoistaPörheää Menoa