Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

7. lokakuuta 2015

Samppa-sambaa

Olin tänään Marjutin seurana klinikalla, kun iloinen ponipoika Duke kävi kuulemassa karman sanoja. Mieltä alentavan klinikkareissun jälkeen suunnattiin takaisin kotiin, suunnitelmissä oli touhuta kahden muun iloisen (poni)pojan kanssa. Vaikkei oma poni tällä kertaa ollutkaan kuulemassa klinikalla sanoja tulevaisuudestaan, oli omakin mieli aika maassa.
Ponillahan välillä takapolvet vaivaavat, mutta seurailen sitä nyt vielä, ja jos ruuna jatkossa menee huonommaksi, suunnataan me kimon kanssa sitten klinikalle. Se on nyt kuitenkin ok, välillä liikutustauon jälkeen jos liikutuksen aloittaa liian rankasti, on se ollut päivän pari vähän könkkä takaa, mutta lepo ja kylmäys ovat tähän auttaneet. Uskon (ja toivon hartaasti), että Ponilla on vain löysä(hkö)t takapolvet jotka reagoivat välillä. Mutta klinikalle suunnataan sitten kuitenkin, jos ruuna tosiaan huonommaksi menee!



Duken polviongelmat siis liippasivat vähän läheltä, ja saivat miettimään, mitä itse tekisin samassa tilanteessa. Leikkaukseen me ei lähdettäisi kummankaan ruunan kanssa, konservatiivisellä hoidolla mentäisiin täälläkin. Toivon todella koko sydämestäni, että Dukella tämä hoito auttaa, ja ponipoika voisi jatkaa seuraponin elämää!

Klinikkareissun jälkeen tosiaan touhuttiin Salaman ja Sampan kanssa. Jälkimmäinen valjastettiin meikäpoikaa varten, ja ohjat lykättiin käteen. Hetken (10-15min?) aikaa ohjasajoin Samppaa kentällä, ja vähän vaihtelevalla menestyksellä mentiin... :-D Mä olen aika arka käskemään vieraita hevosia/poneja tarpeeksi, pelkään niiden vetäisevän herneen nenään/kupin nurin. Omia uskallan pyytää ja käskeä eri tavalla, koska tiedän miten ne reagoivat mihinkin ja mikä käskeminen/pyytäminen on tarpeeksi tilanteesta riippuen.



Vähän kiemurtelua ja ylimääräisiä pysähdyksiä, mutta Sampan hermot taisivat kuitenkin jaksaa meikäläisen kanssa! Loppuakohden parani kuitenkin ihan kivasti, ja lopetettiin hommat siihen, kun sain oripojan ravilla porttikohdan ohi. Okei, Marjut vähän avusti mutta haittaneeko tuo ;-)
Käveltiin pihalla kierros vielä ympäri, ja lopuksi saatiinkin ponilta tyytyväiset pärskähtelyt, siihen olikin sitten hyvä lopettaa! Positiivinen mieli jäi kyllä Sampasta, hirmu kiva nuori ori!


4 kommenttia

  1. Marjut, haha joo! :D sitkun oman säätämisen sais minimiin ni vielä paremmin ;)

    VastaaPoista
  2. Hei meilläkin on Reetalla takapolvissa häikkää, ne hakautuu. Siis menevät lukkoon, mutta se osaa ne itse kiskaista paikalleen. Tätä ilmeni usein juuri aamuisin kun oli seisonut yön karsinassa. Pahimmillaan silloin jos oli keväällä sohjoa tarhassa, eli oli joutunut nostelemaan jalkojaan.
    Nyt kun ponit on olleet 24/7 ulkona, en ole tuota lukittumista nähnyt kertaakaan! Eli tuo että ei joudu seisomaan karsinassa yötäkään, on selkeästi hyväksi sille.

    VastaaPoista
  3. Ponitäti, Ponilla ei oo kertaakaan polvet hakautuneet (kop kop), mutta oon kuullut että sen isällä on ollut samaa ongelmaa kuin sun Reetalla. kulkee siis selkeästi ainakin Ponilla suvussa tämä löysäpolvisuus :D joo, eihän näihin löysiin takapolviin mikään muu oikein autakkaan, kuin liikutus, liikutus ja liikutus, jotta lihaksia muodostuisi polvia tukemaan :)

    VastaaPoista