Heräsin aamulla yhdeksän pintaan ilman herätyskelloa, jota ei normaalisti tapahdu ikinä, koskaan, milloinkaan. Unenpäästä oli vaikeaa saada uudestaan kiinni - jännitys Ponin muuttoa kohtaan oli aikamoinen!
Ruunanrupukka muutti siis tänään Miltsin kanssa saman katon alle asustelemaan. Iltapäivällä Minoksen adoptiokasvattaja kurvasi Ponin kanssa tallin pihaan, ja "väärän värinen" pääsi mustuaisten (Rosen, Penni ja Tintti) kanssa laitumelle aluksi tutustumaan. Tämä ison alueen vuoksi. Miltsi ei päässyt laitumelle kirmailemaan, ettei jätä kenkäänsä sinne.
Mustuaiset vetivät keskenään aikamoista rallia, kun herra Poni jäi laitumen toiseen päähän yksin hengaamaan ja syömään ruohoa. Kuis muutenkaan?! Kunhan ruokaa löytyy niin Ponilla on kaikki ok!
Pari kertaa Penni uteliaana kävi Ponia haistelemassa, mutta Rosen laumanjohtajana piti kakarat väärän värisestä aika hyvin erossa.
Ponin klippausraja näkyy nyt tosi selkeästi, toisaalta sitä se on kokoajan tehnyt. Miltsin adoptiokasvattaja on naureskellut, että Ponilla on karvalakki selässään, paksu turkki on meinaan lähes jatkuvasti ihan pystyssä johtuen puihin rapsutteluista. Osuva kuvaus kyllä! Harmiteltiin myös sitä, ettei ajeltu ruunalta kaikkia karvoja pois, olisi meinaan nyt aika hyvässä karvassa! Toisaalta Ponin lanne-/ristiselkä on herkästi jumiutuvaa aluetta, joten jos sinne olisi klippaamattoman alueen jättänyt, olisi ruunalla oikeasti ollutkin karvalakki selässään ;-) No, mennään nyt tällä klippauksella mitä on, ja klippaillaan talvella uudestaan jos tilanne vaatii!
Hetken laitumella juoksentelun jälkeen vietiin lauma tarhaan, jossa odottivat siis Miltsi ja lauman toinen melkein yhtä väärän värinen poni, mitä Poni on. Tämän toisen melkein kimon kanssa Ponilla mätsäsi aika hyvin jo yks yhteen, jäivät meinaan syömään samalle heinäkasallekin.
Poni ei nyt vain alkuun oikein puhu tammaa, oltuaan koko kesän kunnon äijälaumassa. Eiköhän se tästä! Tai kyllähän se, tilanne ei näytä ollenkaan toivottomalta :-) sain äsken tallinomistajalta terveisiä, että rauhallista on ollut. Poni pääsee yöksi karsinaan lepäilemään, ja saa muutenkin rauhassa nyt kotiutua. Jos ennen Islantiin lähtöä (10 päivää!!) valjastaisin tuon muutaman kerran ja käytäisiin vähän hölkkäilemässä.
Katsotaan nyt, mitä nuo polvetkin sanovat, vai sanovatko mitään!
Voihan vitsit, mä olen niiin tyytyväinen tähän tallipaikkajärjestelyyn just nyt!! Ponikriisi on siis nyt virallisesti haudattu ja taputeltu, me otetaan ponipoikien kanssa katse tulevaisuuteen ja unohdetaan Safit sun muut juttundeerukset ja keskitytään pitämään hauskaa!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti