Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

22. lokakuuta 2015

Hestheimar, Islanti 13.-20.10.

Elämäni ehdottomasti parhain reissu on takanapäin. Puolen vuoden odottaminen, odottaminen ja vielä kerran odottaminen. En ole eläissäni nauranut viikon aikana niin paljoa, mitä nauroin Hestheimarissa. Seura oli loistavaa, hevoset olivat tuttuun tapaan ihania, ruoka oli hyvää, mitä muuta voi "crazy finnish lady" kaivata?!
Luvassa paljon kuvia epämääräisessä järjestyksessä ;-)

Ekana iltana näkyi upeita revontulia. Lilluin kylpytynnyrissä ja katsoin näitä,
en olisi voinut olla onnellisempi :-)




Tavattiin toisen suomalaisen matkustajan, Ninan, kanssa lentokentällä Suomen päässä, matkustettiin peräkkäisissä riveissä. Keflavikista päästiin Hestheimariin kurssilla olleen Sveitsiläisen miehen kyydissä, joka on siis Lean ja Marteinin (Hestheimarin omistajat) ystävä. Ajettiin eri reittiä Hestheimariin, kuin viimeksi ja nähtiin aikast komeita maisemia! Kunnon maisemareitti siis :-) ajettiin merenrannalla, ja aika kova merenkäynti oli. Illalla seitsemän pintaan taidettiin olla Hestheimarissa, ja sanoin Ninalle heti, että tuntuu kuin olisi tullut kotiin. Vastaanotto oli niiiin lämmin ja tervetullut. Syötiin päivällistä ja naurettiin jo ensimmäisenä iltana vedet silmissä suurinpiirtein koko porukka. Meitä oli me kaksi suomalaista, minä ja Nina, kaksi grönlantilaista ja neljä sveitsiläistä. Sveitsiläisistä yksi oli 10vuotias lapsi.

Verdandi


Mä en muista että minä päivinä tehtiin mitä ja missä järjestyksessä, mutta alkuviikon tunneilla (meillä oli päivässä 2h ratsastusta, aamulla ratsastustunti mahtavan Babsyn pitämänä, iltapäivällä maastoiltiin) ratsastin Verdandi tammalla. Loppuviikon tunneilla ratsastin Hlediksellä. Maastoreissuilla ratsastin viime vuodelta tutulla Fjödurilla, sekä uusilla tuttavuuksilla Vakalla ja Gunnalla. Tammoja kaikki!

Ihastuin Verdandiin heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Tamma oli herkkä, ja selkeästi hommansa osaava. Olisiko kolmannella ratsastuskerralla laitettiin tammalle painoputsit eteen ja mun käteen lykättiin raippa. Ja jestas mitä tölttiä me painettiin menemään! Seuraavana päivänä vastassa olikin lihaksistostaan vähän kipeä tamma, kun en saanut vasempaan suuntaan tölttiä nousemaan sitten millään. Pyysin Babsyn selkään, ja hänkin sai tehdä kunnolla töitä että töltti tuli pyynnöstä. Kokoajan tamma oli sen näköinen, että vetäisee loputkin herneet nenään ja ottaa ja poistuu paikalta. Loppukurssin ajan tamma saikin ottaa vapaata, laitumella syöden. Hirmu kiva tamma silti, mulle jäi niin hyvä maku tästä! Ensi vuonna pyydän ehdottomasti tätä, jos tamma silloin suinkin sisällä tallissa on, eikä esimerkiksi laitumilla jossain vähän kauempana.

Toisella breeding farmilla oli tämmöinen tamma, sillä oli syntyessään ollut
selvä kysymysmerkki päässään, jonka mukaan se oli myös nimetty. Mikä
se kysymysmerkki nyt taas olikaan, en muista ;-)
Etualalalla oleva nuori tamma, voi että rakastuin tähänkin!
Loppuviikon tunneilla ratsastin tosiaan tammalla nimeltä Hledis. Kerjäsi jatkuvasti herkkuja enemmän kuin mitä mun ponit ja koira yhteensä, mutta silti, tosi kiva! Selästä käsin herkkä kuin mikä (niinkuin kaikki nämä hevoset siellä), ja aika erilainen, mitä Verdandi. Marteinin sanoin, Hlediksen kanssa on aina hauskaa ratsastaa!

Ratsastustunnit olivat kaikki ehdottomasti mun mieleeni, Babsy opetti tosi hyvin. Meitä oli aina tunneilla kaksi tai kolme, joko oltiin Ninan kanssa kahdestaan, tai sitten meidän kanssa ratsasti samainen sveitsiläinen mies, jonka kyydissä päästiin Hestheimariin.

Fakaselin ratsastusesityksessä kerrottiin mm. Islannin taruista ja sagoista.

<3

Maastossa käytiin siis päivittäin, ja jaksoin kerran vain teipata GoPron kiinni kypärään. Laittelen videoita ja kännykkäkuvia joskus myöhemmin esille. Sveitsiläisen miehen sanoin "memories are here" osoittaen päätään, ja sitä hetken pohdittuani olin aika samaa mieltä, enkä sitten jaksanut enää rueta kameraa teippaamaan kiinni.
Viimeisenä ratsastuspäivänä käytiin Marteinin kanssa kahdestaan maastossa, mulla oli ratsuna kirjava tamma Gunna. Käytiin ylälaitumilla, töltättiin järjettömän suurella heinäpellolla, kun aurinko paistoi tulivuori Heklalle. Järjettömän kaunista, mutta mistä mulla ei ole ainuttakaan kuvaa. Mikä ei haittaa yhtään, en unohda sitä ikinä, tuulessa hulmuava kirjava harja, erittäin pehmeästi tölttäävä Gunna ja aurinko joka teki maisemasta henkeäsalpaavan.
Viimeisenä Hestheimar-päivänä aamuaurinko nousi samaisen tulivuoren takaa. Näky oli taas aivan uskomattoman hieno, mutta en siitäkään ottanut yhtään kuvaa - edes kännykällä. Muistot tosiaan säilyvät mielessä, ja olen etuoikeutettu, että mulla on nyt mielessä roppakaupalla toinen toistaan upeampia muistoja. Tapasin ääreishienoja ihmisiä, ja valtavan suuri ikävä valtaa mielen lähes jatkuvasti.

Crazy finnish ladies! ;-)

Mitäs muuta me tehtiin?! Käytiin Fakaselissa katsomassa upeaa ratsastusesitystä, ja syömässä törkeän hyvää ruokaa saman katon alla. Meille pidettiin kengityskurssia paikallisen erinomaisen kengittäjän toimesta, ja löin kavioon kiinni elämäni ensimmäiset naulat!
Parilla "breeding farm"illa käytiin myös, toisessa oli tallillinen pelkkiä ykkösen jalostoreja, ja ihan hipihiljaista. Kukaan oreista ei puhunut mitään! Toinen toistaan hienompia nuoria islanninhevosia, upeita talleja ja maneeseja... Vau!!
Perjantai-iltana oli Hestheimarin kuuluisa kansainvälinen laulukilpailu. Oltiin koko alkuviikko mietitty Ninan kanssa sopivaa laulua ja koreografiaa. Lauluksi päätyi matkalla ympäri maailman, sopivalla koreografialla tietenkin! Jälkikäteen ajateltuna oltaisiin voitu tehdä yksi asia toisin - käydä laulun sanat läpi.

Minä nimittäin kohdassa "ja jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan" lauloin hyvinkin iloisesti kaksi kertaa "ja jos mua hiukkasen ahdistaa niin uuden ystävän saan". Eihän tietenkään muut mitään huomanneet, kun eivät kieltä tai sanoja tunne, mutta tajusin virheeni vasta laulettuani kahdesti väärin. Nina vähän katsoi ja meinasi rueta nauramaan, enkä yhtään ihmettele! :-D Tätä sitten naurettiin koko ilta, ja koko loppukurssin ajan.

Käveltiin Ninan kanssa tammojen ja varsojen luo yksi päivä. Allaolevat kuvat siis sieltä!

Näissä kimoissa on vaan sitä jotain...

Tuomaristo oli kahden hengen kokoinen, Martein ja ruotsista kotoisin oleva työntekijä Linnea. Tuomaristo kertoi valinnan olleen vaikea (kuten aina!), mutta voitto tuli meille!! Toinen laulukilpailun voitto mulle! :-D Saatiin suklaata, shampanjaa ja Hestheimar "puffit" (= tuubihuivit). Oltiin niiiin iloisia ja saatiin muutkin hyvälle tuulelle, naurettiin ihan valtavan paljon tuona(kin) iltana. Voi että.

Me lähdettiin Ninan kanssa tiistaina Reykjavikiin yhdeksi yöksi. Koko tiistai aamupäivä meni lähinnä parkuessa tai yrittäen olla parkumatta. Mä en halunnut lähteä kotiin, en sitten yhtään. Olisin voinut olla samalla porukalla toisenkin viikon tuolla. Täytin myös tiistaina 21vuotta, ja kun Lea toi mulle synttärilahjan, oli itku taattu. Tätä kirjoittaessakin tulee tasaisin väliajoin vähän paruttua, ette usko miten valtava ikävä mulla on noita ihmisiä ja sitä paikkaa! Ensi vuonna on pakko päästä uudestaan, mieluiten vielä samalla porukalla!



Automatkalla Reykjavikiin sain itseni koottua aika hyvin, ja kun sanottiin Lealle heipat, en edes ruennut parkumaan keskellä Reykjavikin pieniä katuja. Yövyttiin yksi yö hotellissa nimeltä Fron, joka olikin aikast kiva! Käytiin 66 northin outletissa, Astundissa ja jossain suuressa kauppakeskuksessa. Keskiviikkoaamuna kello soitti 2:30 ja lento Keflavikista lähti 7:30. Vähän meinasi pelottaa lentomatkalla, kun ilmakuoppia oli ihan törkeän paljon. Tosin kokeneen lentäjän mielestä ne eivät varmasti olleet mitään valtavia, mutta jo valmiiksi lentämistä pelkäävän persuksiin ne tuntuivat ihan varmalta kuolemalta. No, hengissä ollaan! Eilen heti kotiinpäästyä oli pakko vielä päästä tallilla käymään poikia moikkaamaan. Ruunat eivät paljoa viitsineet päätään nostaa heinäkasalta kun tarhaan menin.

Tämä islantilainen hevoslapsi oli niiiiin <3


Kuten alussa sanoin, elämäni parhain viikko on takanapäin, ja parhain lomareissu myös. En olisi parempaa lomaseuraa voinut toivoa. Meillä oli iltaisin niiiiiin hauskaa, kun istuttiin Ninan ja tämän sveitsiläisen miehen kanssa ruokasalissa ja naurettiin vedet silmissä. Päivisinkin huumoria heitettiin joka suuntaan, ja naurettiin suurella porukalla. Lisävuosia tuli montakymmentä lisää!
Hienoja muistoja on mieli täynnä, ja isohko haikeus valtaa mielen kun muistoja hymyissä suin mietin. Tiedän kuitenkin että Hestheimariin pääsee luultavasti ensi vuonna uudestaan, ja toivon kovasti että saadaan samainen porukka kasaan! Nauru olisi taattu ;-)


Nuorilla oreilla oli menossa oripainit kun lähdettiin laitumilta takaisin alas :-)
Jos joku miettii Hestheimaria matkakohteenaan, en voi kun suositella. Mä olen menettänyt sydämeni ihan kokonaan tuolle paikalle :-) valloittava paikka, kertakaikkiaan!
Mun instagramissa on paljon kuvia ja videopätkiä ratsastuksista, kannattaa tsekata sieltä jos kiinnostaa! Hlediksestä mulla ei ole yhtään oikealla kameralla otettua kuvaa, kaikki Hlediskuvat siis kännykkälaatua. Babsy otti meistä ratsastuspätkääkin :)

Martein juoksutti osaa hevosista 2kilometrin baanalla, oli pojilla kova hiki 6km lenkin jälkeen!

Kiitos Lea ja Martein, kiitos Hestheimar, nähdään taas pian <3

2 kommenttia

  1. Ihania kuvia, etenkin nuo tammoista ja varsoista otetut, hevosenelämää parhaimmillaan. :)

    Sulle on haaste täällä!

    VastaaPoista
  2. Jessi, mustakin <3 on noilla jalostustammoilla aika lokosat oltavat tuolla. Turistikäytössä olevilla hevosilla sitten ei niinkään :D nyt toisella kerralla ei kulttuurishokki ollut niin suuri, mitä ensimmäisellä.
    Mä en jaksanut panostaa kuviin tällä reissulla yhtään, räpsin menemään ja tuijotin kaikkea ihan paljain silmin - en kameran etsimen läpi :D

    voi että <3

    VastaaPoista