Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

16. toukokuuta 2014

Rentoa fiilistelyä

Olin kolme iltaa putkeen iltavuorossa töissä, joina en minään päivänä käynyt tallilla ollenkaan. Nukuin, ja myös valvoin pitkään - käyn hieman kierroksilla kun pääsen töistä klo 21 (tai 21.30), ja parhaimpana iltana kello oli yli kolmen yöllä, kun vihdoin sain unen päästä kiinni. Onneksi töihin piti raahautua seuraavana päivänä vasta klo 13, joten kello herätti vasta aamupäivällä - monen torkutuksen kautta tottakai! ;-)

Tänään oli vihdoin aamuvuoro, joten töiden jälkene kurvasin RalliRellun nokan kohti tallia, ja vastassa olikin pari paksua harmaata, ja kaksi rennosti nuokkuvaa keski-ikäistä lämppäriä. Tai yksi keski-ikäinen ja yksi seniori?
Poni asutti taas parhaan kaverinsa, herra Heinäpaalin, asuinympäristöä, ja ihmetteli minua ja kameraani sieltä käsin. Suunnitelmissa oli ruuna liikuttaa, mutta laiskuus ja mukavan lämmin ilma ottivat luovutusvoiton. Poni liikkui viimeksi maanantaina kärryjen edessä, mutta pari päivää sitten olivat nuorukaiset (mukaan luettuna Aada) juosseet itsensä hikeen tarhassa, kun Papparainen oli päässyt pihalle syömään vihreää. Yrittiköhän muu lauma kertoa Outille, että "KATO, ME KULUTETAAN NI PÄÄSTÄ MEIÄTKIN SYÖMÄÄN JOOOOOOKO"? ken tietää!

"Lenkkeile keskenäs!"
Poni on vieläkin harmittavan pitkällä talvikarvalla, ja muutamat ovatkin ehkä huomanneet, että olen ilmoittanut Ponin 7.6. oleviin harjoitusvaljakkokisoihin. Jos ei siihen mennessä rueta olemaan kesäpinnalla, pääsee ruuna klipperin terän alle kynittäväksi. Ponilla on vielä kunnon partakin, josta tuo ei oikein näytä nyt haluavan luopua! Äijä mikä äijä.

Safi oli tänään harvinaisen rapsutettavalla tuulella. Heti, kun lähetyin tammaa, tuli otus luokse. Itse olin maassa kyykyssä tamman edessä ja rapsuttelin tamman leukaa/otsaa/korvia. Issiponi nuokkui silmät kiinni edessäni, samalla kun Aada tuhisi pääni takana. Aadan takana Poni taas imuroi vihreää alati kasvavaan mahaansa. Aika pitkän tovin rapsuttelin Safia maassa kyykkien, ja kun nousin ylös oli käveleminen hieman hankalaa! Vanhuus ei tule yksin(mulle pyöritellään töissä silmiä, kun kauhistelen syksyä kun mittariin pamahtaa 20v. Hyi hirmuista)! Täytyy ottaa rollaattori lainaan töistä :-D

Voi elintasomakkara!
Käytiin maanantaina kolmen kuukauden ajotauon jälkeen ajolenkillä Safin kanssa. Matkaa tuli rapiat 3km, ja kaverina oli Outi ja Melex. Lenkki meni parhaiten ikinä tähän mennessä, ravit ja laukat(Safi on oppinut laukkakäskyt ollessa Ponin kärryjen perässä jolkottelemassa, molemmat nostavat laukat samasta käskystä) nousivat pyynnöstä heti, ja jarru pelitti myös yhtä hyvin pelkällä äänellä. Fiilikset olivat aika lailla loistavat! Safi on vaan niiiiiiiiin täydellisyyttä hipova (sittekun se on taas vähän hoikempi niin sitten hän on itse täydellisyys!) kavioeläin, että en voi tarpeeksi kehua. Valtavan hieno varsa <3

En muistakkaan, koska viimeksi olisin ottanut kuvan, jossa koko lauma on näkyvissä!
Tarhan viimeinen "lohko" (näiden hehtaarin kokoinen tarha koostuu kolmesta lohkosta) on lähes kokonaan
tuommoista nuorta koivua täynnä. Ja lauma tietää, mistä portilta saa lähes aina leipää!
Mulla on vaan maailman rakkaimmat rakkausponit <3

2 kommenttia

  1. Voi eikä! Poni on ihan ylisöpö! jestas :3

    VastaaPoista
  2. ois kiva, jos voisit vaihtaa bannerin keväisempään

    VastaaPoista