Islanti, Hestheimar 20.-25.3.

Varoitus! Sisältää järjettömän määrän kuvia ;-)

Viime viikon torstaina kauan odotettu matka vihdoin alkoi, kun n. klo 2.20 yöllä Outi ja tämän mies tulivat hakemaan meikää kotoa, suuntana oli Turun bussiasema, josta lähti kolmen aikaan bussi Helsinki-Vantaan lentokenttää kohti. 7.10 lähti kone Osloon, ja siellä odoteltiin pari tuntia, että kone Reykjavikiin lähtee.
Päivällä oltiin aurinkoisessa, mutta tuulisessa Islannissa! Meitä vastassa oli kurssin kaksi muuta suomalaista, sekä Hestheimarin toinen omistaja, Marteinn.
Meille kerrottiin, että odotellaan lentokentän lähellä neljää muuta kurssilaista pari tuntia, elikkä kahta sveitsiläistä ja kahta saksalaista. Ensimmäinen Hestheimarin kansainvälinen porukka!

Lähdettiin Keflavikin lentokentältä läheiselle tallille katsomaan Marteinnin hevosia, jotka olivat kys. tallilla treenissä. Meille oli tarkoitus näyttää 5 hevosta, mutta näytettiin sitten vain 4, kun piti lähteä lentsikalle odottelemaan kurssilaisia.

Amatööri issikkaihmisen silmään näiden kisahevosten ravi oli jotain mieletöntä!

Tällä meitä kuskattiin pitkin Islannin maita ja mantuja!

Muut 3 treenattavaa hevosta meille näytettiin ulkona niin, että me kuljettiin ylläolevan auton kanssa vieressä, joten niistä ei ole yhtään kuvaa. Hienoja olivat kyllä kaikki!

Käytiin hakemassa muut kurssilaiset, ja lähdettiin kohti Hestheimaria, matka kesti n. 2 tuntia. Marteinn näytti meille vähän lähialueen talleja, jotka olivat aivan valtavia. Islannissa menee myös melkein joka paikassa "riding tracks" reittejä, joita saavat ratsukot käyttää. Niitä meni myös kansallispuistoissa, mitä ei Suomessa voisi ihan kuvitella. Nähtiinkin monta ratsukkoa, kun ajeltiin ympäriinsä.

Torstaina oltiin niin myöhään Hestheimarissa, että ei katsottu enää kurssihevosia meille valmiiksi. Toinen omistaja Lea oli meitä vastassa, ja voin sanoa että missään ei ole ikinä ollut noin ystävällistä ja iloista vastaanottoa. Tunsin oloni heti tosi kotoisaksi! Meille näytettiin huoneet, ja sitten mentiinkin melkein heti ruokapöytään. Naureskelinkin, että matka oli minulle myös melkoinen ruokashokkimatka - ekana iltana oli alkuruuaksi salaattia, jossa oli katkarapuja ja simpukoita. Voin sanoa, että normaalioloissa en todellakaan niitä olisi syönyt, mutta tuolla oli pakko. Ei kiitos uusiksi! :-D tuli siellä syötyä myös kuivattua merilevää, joka ei ollut yhtään hyvää. Mitäköhän muuta "outoa" tuli syötyä? En muista yhtään, paitsi torstaina illalla kun kauhistelin Outille simpukoita, tuli puheeksi etanat, ja toivoinkin että kurssilla ei  niitä meille syötettäisiin, ne ei kyllä uppoisi! Joo ja kampelaa tuli myös syötyä, sitäkään en normioloissa olisi maistanut.

Uusi rakkauspaikka! Vasemmalla oleva vuori on tulivuori Hekla.
Maneesi on rakennuksista vasen, kaarevakattoinen on tallia, sekä myös sen viereinen, "normikattoinen" rakennus
oikealla. Tallissa oli tilat n. 40 hevoselle.

Perjantaina oli aamusta heti ratsastustunti. Kahdeksan aikaan aamusta oli aamupala, ja yhdeksän maissa piti olla tallilla. Mentiin Outin kanssa sinne seuraamaan muiden tunteja, meidän tunti kun oli ryhmästä viimeisenä. Marteinn katsoi meille valmiiksi hevoset, minä sain kurssihevoseksi vähän vanhemman tamman nimeltään Fjödur. Tammalla oli kyömukuono, joten sanoinkin otusta Kyömyksi. Mahottoman kiltti ja herkkä viisikäyntinen tamma oli, ulkonäöltään ei mikään kaunein, mutta ihastuin tähän silti heti <3 Fjödur tarkoittaa suomeksi höyhentä, ja tammaa sanottiin myös "B og S" kun tällä oli selässä B/S polttomerkki.

Ensimmäisellä ratsastustunnilla tutustuttiin hevosiin. Opettajamme Anna kehui, että näytetään rennoilta - oma jännitys häipyi melkein heti, kun tamman selkään pääsin. Taivuttelin tammaa pyöröaitauksen ympärillä ja nostin ravia ja tölttiä. Islannissa jokaisella tallilla jossa käytiin, oli oma pyöröaitaus. Olispa täälläkin!
Anna myös sanoi Fjödurin olevan liian helppo hevonen mulle, tamma teki kaiken mitä pyysin ja liikkui eteen kiltisti. Onneksi mulla kuitenkin oli noin pomminvarma hevonen kurssihevosena, pientä ratsastuspelkoa uusia hevosia kohtaan kun kuitenkin nykyään on.
Ensimmäisestä ratsastustunnista jäi siis supermahtavat fiilikset! Käytiin lounaalla, jonka jälkeen lähdettiinkin maastoon.

Marteinn antoi mulle maastoon uuden hevosen, ja jännitys nousi heti taas pilviin, kun olin ajatellut pääseväni jo tutulla ja turvallisella Fjödurilla. Sainkin alleni hiukan vauhdikkaamman ja isomman tamman, Vanjan. Kyselin yhdeltä ryhmämme suomalaiselta Vanjasta, joka tiesi tamman aikaisemmalta vaellusreissulta. Kehui tammaa kiltiksi, jonka selässä tuntui, kun olisi päässyt taivaaseen. Marteinn sanoi mulle vain, että älä jää suuhun kiinni. Hui!

Vanja muistutti ulkonäöltään ja reippaudeltaan tosi paljon Väinöä(entinen hoitohevonen, jolta tipuin maastossa, ja josta ratsastuspelko sai alkunsa), joka lisäsi jännitystä.
Lähdettiin katsomaan tilan orivarsalaumaa, sekä tammoja varsoineen. Vanja tuntui alusta asti heti tosi reippaalta, mutta rauhoituin itse melko nopeasti. Vanjalla oli kyllä  mahtava töltti, kun sen rauhassa sain menemään! Kotiin päin tullessa oli vain kerran olo, että nyt mennään ja kovaa, mutta onneksi tuli kaverin peräpää vastaan, ja vauhti hidastui :-)

Vanjalla maastossa, ihmettelemässä tammoja ja varsoja.

Olin itseeni supertyytyväinen, kun selässä pysyin koko reissun, eikä tamma lähtenyt minua kiikuttamaan mihinkään suuntaan. Ryhmäläisemme joka tunsi Vanjan entuudestaan, sanoi maaston jälkeen, että kun tämä oli Vanjalla ratsastanut, oli Marteinn hälle sanonut, että saatko otettua ohjat yhteen käteen, ja vilkutettua muille, kun laukkaatte ohi? ;-) Hyvä, etten saanut tietää sitä ennen maastoreissua!

Perjantaina oli vielä illalla päivällinen, ja suunniteltiin viikonloppua. Ennen päivällistä käytiin läheisessä kaupungissa nimeltä Sellfoss, jossa mentiin ratsastustavarakauppaan. Outi osti Safille uudet hienot suitset, ja minä siihen ihanat kuminäppyläohjat <3

Lauantai aamulla oli ratsastustunti, tällä kertaa oltiin Outin kanssa ensimmäisiä. Menin Fjödurilla, ja Anna sitä naureskelikin, kun menin edelleen liian helpolla hevosella. Pujoteltiin tunnilla ravissa ja töltissä tötsiä, opetettiin Annaa sanomaan suunnanvaihto ja fiilisteltiin hyviä hevosia.

Anna - Outi ja Flauta - minä ja Fjödur

Syötiin lounas, jonka jälkeen lähdettiin katsomaan Islannin nähtävyyksiä! Illalla oli myös ohjelmassa ratsastus show sekä ruokailu tallin ravintolassa (jep).

Suht lähellä Hestheimaria oli tämmöinen vesiputous, jossa kuulemma käy
suhteellisen vähän katsojia. Oli hieno!

Ensimmäisen vesiputouksen jälkeen suunnattiin ylemmäs vuoristoon, ajettiin lähemmäs tunti, ja päädyttiin lopulta suurelle vesiputoukselle, Gullfossille!

Gullfossin jälkeen suunnattiin vuoristosta alaspäin, ja mentiin katsomaan Geysireitä, mitäs muitakaan! Islannissa lämmin ja kuuma vesi haisi ihan järkyttävän pahalle, tuli mieleen ihan kotosuomen viemärit. Geysireillä oli mukava haju siis, ihanan rikkipitoinen!

Nähtävyyksien jälkeen lähdettiin tallille, jossa show oli. Show oli kuin pienennetty Apassionata, joka sisälsi vain issikoita ja tietoa Islanninhevosen historiasta. Show oli tosi hieno, ja saatiinkin melkein oma esitys, meidän ryhmä kun oli melkein ainut, joka esitystä oli seuraamassa.

Tosiaan shown jälkeen mentiin tallin ravintolaan syömään tosi hyvää ruokaa, seura oli mahtavaa ja sai oikeasti nauraa ja nauttia seurasta :-)
Takaisin Hestheimarissa oltiin n. 22.30 josta menin kylpytynnyriin lillumaan kera yhden suomalaisen ja kahden sveitsiläisen. Tähyiltiin tähtikirkasta taivasta revontulien toivossa, mutta niitä ei ikäväkyllä näkynyt yhtään.

Sunnuntaina päätin tarttua härkää, eli toisinsanoen Vanjaa sarvista, ja pyysin tammaa tunnille. Olinkinn jo tunnilla tosi tyytyväinen päätökseen, että tamman tunnille otin. Meno oli hiukan erilaista, mitä maastossa! Töltti oli vieläkin mahtavaa, ja fiilis oli tosi korkealla tunnin jälkeen. Ihana Vanja <3

Ekana kierrettiin taas pyöröä ympäri, asetettiin hevosia ja siirrettiin takapäätä ulos. Vaati keskittymistä oikeasti tehdä jotain, eikä vain posottaa töltillä ympäri maneesia tai maita ja mantuja! Sanoinko jo, että Vanja oli mahti? Ihanan herkkä otus niin suusta kuin pohkeestakin. Maneesissa vauhtia oli juuri sopivasti, Anna vain oli vieläkin sitä mieltä, että tämäkin hevonen oli mulle liian helppo ;-)

Ensimmäisen tehtävän jälkeen ruettiin menemään pientä rataa katrillina. Meidän katrilliin kuului siis minä ja Vanja, sekä Outi ja Flauta.

Hyvät naurut sai, onnistui tehtävä tai ei! Hauskaa oli!

Ylläolevassa kuvassa on vasemmalla Hestheimarin toinen omistaja Lea, sekä kurssin kaksi sveitsiläistä. Lea oli sveitsiläisten kanssa tunneilla, ja tällä katrillitunnilla vauhtia sitten olikin hiukan enemmän, ja meno näytti pikkasen paremmalta, mitä mun ja Outin säätäminen! ;-)

Tuntien jälkeen syötiin taas hyvin, ja sitten lähdettiin maastoon Lean ja Marteinnin ystävien luo, josta minä ja Outi oltiin tilattu islantilaiset villapaidat. Tällä kertaa menin maastossa Fjödurilla, ja pikkutamma oli taas täydellisen ihana <3 Perillä Klaran ja Hallin luona juotiin rommilla vahvistettua kaakaota ja nähtiin täydellisen ihanat villapaidat. Klara ja Halli ratsasti meidän kanssa takaisin Hestheimariin, ja tulivat myöhemmin takaisin päivälliselle, jolloin saatiin villapaidat. Omani oli, kuten jo sanoin, täydellisen täydellinen! Laitan siitä teille joskus kuvaa :-)

Maanantaina Anna ei pitänyt meille enää tuntia, joten sovittiin, että Marteinn pitää meille tunnit. Tällä kertaa poikkeuksellisesti tunnilla oli 4 ja 4 ihmistä, joten saatiin pidettyä normimittaiset tunnit, ja sen jälkeen lähdettyä vielä lyhyelle maastoreissulle. Pyysin tunnille Fjöduria maaston takia.

Väistätettiin hevosia ensin maastakäsin pyöröä kiertäen. Fjödur oli maastakäsin herkkä, ja kun käteeni tyrkättiin raippa, otti tamma siitä vähän kierroksia ja hyppäsi pari kertaa pystyyn, vaikka koitin parhaani mukaan olla käyttämättä liikaa painetta. Fjödur olikin aluksi kun selkään päästiin aikalailla jännittynyt, mutta rauhoittui suht nopeasti.

Marteinnin tunnilla väistätettiin hevosia painolla, joka oli itselleni vasempaan suuntaan mahdottoman vaikeaa, varsinkin, kun Fjödur lähti reippaasti eteenpäin, kun vähänkin istuin väärin ja käytin pohjetta. Kierrettiin myös ratsain pyöröä siirtäen takapäätä ulos molempiin kierroksiin, sekä myös Marteinnia, jotta saatiin takajalat hyvin alle, ja hevonen kantamaan ratsastajat hyvin selällä. Sain pari ahaa -elämystä. Marteinn piti kyllä tosi hyvän tunnin, ja sanottiinkin, että hän voi seuraavalla kurssilla pitää kaikki ratsastustunnit.
Mentiin tunnilla myös temmonvaihteluja töltissä. Fjödur oli viisikäyntinen, joten ei aina mennyt ihan puhdasta tölttiä, mutta saatiin me mukvasti kyllä kehujakin!

Tunnin jälkeen lähdettiin vielä viimeisen kerran maastoon. Tulin Fjödurin kanssa viimeisenä, kun tamma oli kuitenkin suhteellisen hidastempoinen muihin verrattuna. Myöhemmin kiitinkin onneani, että tultiin viimeisenä. Töltättiin nimittäin yhtä pätkää, ja Fjödur kompastui johonkin, ja kaatui sitten ihan kunnolla vasemmalle kyljelleen. Minä menin siinä tietenkin mukana, ja vasen jalkani jäi tamman alle hetkeksi aikaa. Vasen olkavarteni sai myös hyvän iskun maahan osuessaan, ja polvi jotenkin muljahti sivuttain, hiukan on nyt kipeä ja kävely vähän könkkäävää.

Lea onneksi huomasi etten tullutkaan enää tämän läheisyydessä, huusi porukan seis ja otti Fjödurin kiinni kun itse kömmin maasta ylös. Marteinn ja Lea tulivat heti kysymään mitä kävi, enkä siinä heti osannut selittää että tamma kaatui, joten nyt meikää ärsyttää että jäikö niille kuva, että lensin sieltä alas vain siksi että tamma kompuroi :-D no, takaisin selkään ja matka jatkui kera kipeän polven.
Kauaa en kerennyt Fjödurin selässä olla, kun tuli käsky että kaikki alas selästä - tien yli meni vettä aika reippaasti ja siinä oli myös sähköjohto > sähköistä vettä! Oma uljas pikkuratsuni kuitenkin tuli hötkyilemättä veden yli, ja matka jatkui taas. Töltättiin vielä hyvä matka kotiinpäin, eikä minua yhtään jännittänyt olla tamman selässä, joten en usko tästä tulevan mitään uutta pelkoa.
Marteinn ja Lea varmistelivat monta kertaa illan mittaan, että miten polvi voi, ja käytiin me apteekissakin hakemassa siihen tukiside.

Syötiin lounas, ja lähdettiin siitä sitten katsomaan kahta lähialueen kasvatustallia, ihan mahdottoman hienoja hevosia ja paikkoja! Ennen talleja käytiin katsastamassa hevosten uima-allas, jolla oli pituutta 40m, ja oli ainut laatuaan Islannissa ja pisin laatuaan Euroopassa, muistaakseni.

Uimatreenari kertoi meille hevosten treenaamisesta uittamalla, hevoset pysyivät paikassa n. 10 päivää, ensimmäisellä kerralla hevoset uivat 2 kertaa altaan päästä toiseen päähän, ja kierroksia lisättiin kierros per päivä. Hevonen myös kuulemma käyttää uidessaan ensimmäistä kertaa lihasta, joka lähtee kaulasta ja jatkuu aina häntään asti. Parin ensimmäisen uimapäivän jälkeen hevosen lihakset voivat olla hyvin kipeät, joten on tärkeää, että hevonen pysyy siellä treenattavana 10 päivää, koska jos se lähtisi sieltä pois vaikka 5 päivän jälkeen, olisi sillä lihakset vielä liian kipeät ratsastajan kantamiseen.
Meinattiin minutkin altaaseen viskata kiepeän polven kanssa ;-)

Uima-altaaseen tutustumisen jälkeen lähdettiin katsomaan kasvatustalleja. Meille kerrottiin niiden toiminnasta, nähtiin taas valtavan hienoja hevosia liikkeessä, ja nähtiin me karsinassa olevia myöskin valtavan hienoja hevosia!

Ensimmäisen tallin kävelytysvesimattojuttu.

Tähän oriin rakastuin syvästi <3

Ja tämän(kin) 4v tamman olisin voinu viedä mukanani kotiin!

Hulppeet oli tilat!

Maanantaina syötiin vielä hyvää ruokaa illalla, ja pakattiin valmiiksi tiistain kotiinlähtöä varten. Oltiin Outin kanssa reissussa tiistaina vähän vajaa 24h, jouduttiin olemaan Keflavikissa 7 tuntia, kun sveitsiäisten ja saksalaisten lennot lähtivät niin aikasin, ja meidän lento Osloon vasta 12.35. Suhteellisen nopeasti aika kuitenkin meni :-)

Käteen jäi valtava määrä valtavan hyviä muistoja, kuten mm. voitettu laulukilpailu suomalaisten kesken! Laulettiin hepokatti maantiellä poikittain biisi ja tehtiin me hieno koreografiakin! Hyvin vaativa, koukistettiin polvia samalla kun laulettiin. Saatiin nauraa muiden kanssa vedet silmissä, ja saatiin palkinnoksi Islannin pienet liput, sekä pieneen puuhevoseen kaiverretaan Suomi, ja jos laulukilpailun voittaa kolmena vuotena peräkkäin, saa sen hevosen itselleen. Täytyy siis mennä puolustamaan Suomea laulukilpailussa ensi vuonna!

Hestheimarissa on 2km pitkä baana, jossa juoksutettiin hevosia vapaana.
Tässä yksi törkeän hieno ori!

Mahtavat ihmiset ja hevoset, törkeän hienot tilat ja iso ikävä takaisin! Pakko päästä Hestheimariin uusiksi, sen verran unohtumaton reissu oli. En voi muuta kuin suositella Hestheimaria muille, Lea ja Marteinn ovat oikeasti kiinnostuneita asiakkaistaan, oikeasti ystävällisiä ja siellä on vielä kaiken lisäksi törkeän hyvää ruokaa! Ja mahtavat maisemat!