Ennenkuin aloitettiin mitään hevosten kanssa, tehtiin satulahuoneessa rentoutumisharjoitus. Ekaa kertaa ikinä voin sanoa, että kyllä toimi! Teki mieli mennä nukkumaan, ja jatkaa maastakäsittelyturinoita sitten ehkä puolentoistatunnin päästä.
Liinun kanssa me taidettiin aloittaa ihan peruuttamisesta. Meidän kullanarvoinen opettaja näytti myös tavan, millä saan tamman peruuttaman "oikeinpäin", ilman, että pää nousee korkeuksiin, kuten usein käy, kun peruutetaan vain narua heiluttamalla. Tämän jälkeen harjoiteltiin miten opetan hevoselle pään alaspäin laskemisen paineesta. Liinu tunnin lopulla kun käytiin läpi opitut asiat, näytti siltä, että se tajusi, miten paineesta pääsee pois. Tämän meinaan kyllä opettaa Safillekin, ihan näppärä taito hevosen osata, huomaa kyllä noilla länkkäritunneilla, kun siellä niille hevosille ainakin on opetettu tämä.
Liinu oli koko tunnin ajan paljon paremmin läsnä, kuin ensimmäisellä kerralla. Tuli kyllä ihan mahtava fiilis, kun sain pidettyä tammaa ympyrälläkin ilman, että Liinu menee siihen suoritusmoodiinsa. Opettaja näytti kerran, miten yksi tehtävä tehdään, jolloin Liinu meni ainakin osittain heti suoritusmoodiinsa, vieras ihminen taisi olla liikaa, vaikka muuten Liinu on niiin kovin kiinnostunut tästä meidän opettajasta, ja seuraamassa ihan joka paikkaan :-)
Opettaja antoi mulle tehtäväksi ajatella asiaa niin, että mä olen joku ihan ensimmäinen alkuasukas, ja olen kouluttamassa ensimmäistä hevosta, joten mun pitää keskustella Liinun kanssa. "Jos teen narun kanssa näin, miten sä toimit?" harjoiteltiin tätäkin tunnilla, pari kertaa onnistui kyseinen tehtävä (kävelen Liinun vieressä niin, että pidän narua molemmissa käsissä, ohjaan hevosta siitä viemällä kättä sivulle yms., vaikea selittää :-D) oikein mallikkaasti. Keskusteltiin myös, että siitä on hyvä lähteä opettamaan hevoselle väistöjä.
Tunnin lopulla kun kerrattiin asioita, pistin Liinun vielä kävelemään ympyrälle, annoin kävellä hetken jonka jälkeen kutsuin luokse. Ja tamma tuli heti luo, joten siihen oli ihan mahtavaa lopettaa tunti! Tehtiin me varmaan paljon muutakin, mutta en jaksa muistaa :-D Liinu oli kuitenkin paljon enemmän läsnä, teki mun kanssa asioita, ja oli selkeästi erilainen hevonen, kun pari viikkoa sitten.
Puhuttiin opettajan kanssa, että ei haittaa, vaikkei joku tehtävä onnistuisikaan, tärkeintä on, että ajattelen "tehdään yhdessä" enkä "pyydän nyt tän hevosen tekemään näin". Vaikka kyseessä olisi vain kentän aitatolppien putsaus, me tehdään se yhdessä, ja tutkitaan maata yhdessä. Niin, että Liinu on siinä mukana mun kanssa. Puheltiin tuntien jälkeen satulahuoneessa teekupposten äärellä siitä, millainen hevonen Liinu on. Tamma on ehkä vähän sulkeutunut, mutta ajan ja "tehdään yhdessä" -ajatuksen kanssa uskotaan molemmat opettajan kanssa, että tammasta saa oikein uskollisen ystävän.
Liinu on ehkä vähän sen tyyppinen hevonen, että se ei ehkä tule ihmisen luo, ehkä sen takia, ettei sillä ole ollut oikeaa omaa ihmistä, joka ymmärtää? En tiedä, musta vaan tuntuu, että ajattelen aina noiden tuntien jälkeen hirmu syvällisesti kaikkea. Halu on kova oppia ymmärtämään Liinun sielunelämää, ja saada se luottamaan muhun, ja kun ero eilisessä Liinussa ja parinviikon takaisessa Liinussa oli jo niin huomattava, en koe sen olevan mitenkään mahdoton tehtävä.
Tästä on hyvä taas jatkaa kotitehtävien parissa! Sovittiin opettajan (ja Nasun omistajan) kanssa, että Safi saa tässä jossain kohtaa kuluvaa vuotta oikein mieluisen vieraan, ainakin mun mielestä mieluisan :-D varsan kanssa kuitenkin on tarkoitus elää pitkä yhteinen elämä, joten senkin sielunelämä olisi tosi mielekästä oppia tuntemaan.
 |
| Ylimmässä kuvassa Liinu on suoritusmoodissa ja kutsun sitä luokse (asento + syvään hengittäminen) - keskimmäisessä Liinu on tullut luo - alimmassa oon kääntymässä kiittämään tammaa |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti