Liinun maastakäsittelytunti

Tai siis, Liinun ja minun.
Sovittiin parisen viikkoa sitten tuon meidän agilityvetäjän kanssa, että hän tulee pitämään mulle ja Liinulle maastakäsittelytuntia tänään. Yksi toinenkin tallilainen sitten innostui, ja tuli hänkin mukaan, oltiin kentällä toki eri aikaan. Tämä toinen meni ensin, mun vuoro alkoi siinä ehkä kolmen maissa.

Aloitettiin sillä, että mä näytin mitä teen yleensä kun pidän Liinua vapaana. Tämä meidän ohjeistaja sitten katsoi mun painepistettä, ja muutenkin seuraili Liinua. Otin käyntiä pari kierrosta, ja pyysin raviin, jonka jälkeen vetäjä sanoi, että "pysähdy". Mähän luulin, että piti pysäyttää Liinu, mutta hän tarkoittikin mua. Sanoin vaan sitten että "en tiiä saanko sitä pysähtymään....." ja joo, en saanut vaan suunta vain vaihtui.

Siinä sitten hengittelin hetken ja rauhoitin mieltä, Liinu tuli meiän luokse ja pidettiin alkuun pieni kokous, että mitä tehdään ymsyms.

Vetäjä sanoi, että Liinu on suorittaja, se toimii kuin kone, ja kun olen tuota koko päivän miettinyt, voin todeta, että se on kyllä ihan totta. Se juoksee ympärilläni vapaana, koska tietää että kun kiltisti niin tekee, pääsee siitä pois. Se on läsnä, mutta sen sielu on jossain muualla. Se katselee muualle, eikä oikeasti ole siinä tilassa, minun kanssani.

Oli vähän kova kolaus, ei itselle sen takia, että joo se ei halua olla mun kanssa koska olen tehnyt asioita väärin, jotka ei sovi tälle hevoselle (ainakin osittain) vaan siksi, että minkä takia Liinu on siinä mielentilassa, miksi se haluaa toimia kuin kone ja vaan suorittaa ja suorittaa ja suorittaa. Miksi se ei halua olla ihmisen kanssa.



Vetäjä kyllä sanoi, että olen tehnyt tamman kanssa jo suurimman työn, syystä että ensimmäisen kerran kun pidin Liinua kentällä vapaana, se vain juoksi ja juoksi ympäri kenttää, eikä antanut millään kiinni. Ei yhtään millään, se juoksi itsensä ihan hikeen varmaan puolen tunnin verran. Voin vain jälkeenpäin kuvitella kuinka stressaava tilanne on ollut tuolloin hevoselle, kun kentällä häärää kolme ihmistä yrittäen ottaa sitä kiinni, ja tamma äärettömän herkkänä vaan juoksee karkuun. Nykyään tämän saa hidastamaan itse rauhoittumalla ja hengittelemällä syvään, tulemaan luokse ja antamaan kiinni.

Paitsi että hevonen ei kuitenkaan ole läsnä.
Kuulemma tilanne ei ole toivoton, tosin tie on pitkä, muttei toivoton. Ja sen huomasi jo tänään.. :--)

Mitäköhän me sitten tehtiin? Mä lähdin kävelemään kenttää ympäri, yrittäen olla sydämeltäni avoin ja lämmin, kutsumaan koko sydämelläni hevosta luokseni, kuitenkaan keräämällä suorituspaineita itselleni siitä, että tuleeko se luokseni vai ei. Ihan jumalattoman vaikea tehtävä.

Liinu oli kovin kiinni meidän vetäjässä, seurasi tätä joka paikkaan, ja kun puhuttiin tästä yhdessä kohtaa, vetäjä sanoi, että vieraat hevoset ovat yleensä kuin magneettaja häntä kohtaan, kun hevosten ei oikeasti tarvitse tulla luokse. Kun osataan luopua ajatuksesta "pakko tulla luokse", hevoset yleensä tulevatkin luokse, seuraavat perässä..

Mulla on se ongelma, että mä kerään suorituspaineita siitä, tuleeko hevonen luokseni vai ei, lähteekö se seuraamaan mua vapaana. Pitäisi osata luopua tästä ajatustavasta, se on ihan yhtä ok, että tuleeko se hevonen luokse, vai ei. Mun pitää oppia olemaan sydämeltäni avoin ja lämmin ja pyytämään sitä mun luokse, ei ajatella että pakko sen on tulla kun kutsun sitä näin ja mun kehonkieli sanoo tätä.

Puhuttiin myös, että mun kehonkielellä ei ole mitään väliä, kunhan pääsen tuosta mun suorituspaineesta eroon.

Kuvaajat ei tietenkään silloin olleet paikalla, kun sain hevosen olemaan kanssani. Ehkä juuri siksi Liinu silloin oli kanssani, kun multa oli tietynlaiset kuvauspaineet alta pois. En tiedä.

Kuljeskelin siis ensin kenttää ympäri kuvissa näkyvä lyhyt raippa mukanani, kyykistyin maahan ja olin löytävänäni jotain oikein kiinnostavaa. Jossain kohtaa Liinun mielenkiinto heräsi, ja se rupesi kulkemaan kanssani paikasta toiseen tutkiskellen maasta asioita, joita löysin. Ravattiinkin :-) sitä onnistumisen tunnetta! Ihan mahtavaa. Liinu myös näytti mulle lumikasaansa jonka löysi, ja sitten munkin piti mennä sitä kaivelemaan tyylillä että "sieltä voi tulla vaikka viiden euron seteli!".

Yhtenä tehtävänä oli ympyrätyöskentely, jossa kävelin Liinun kanssa samassa linjassa. Ne jotka tietävät miten ympyrällä kävellään, ehkä myös ymmärtävät mitä haen takaa :-D kävelin siis kylki Liinua kohti, ja käytin raippaa vain merkkinä, en paineen luojana. Hevonen oli täysin erilainen kuin aloittaessamme! Kulki rentoa käyntiä, haisteli kulmassa olevaa kuvaaja-ihmistä, joka oli kuulemma täysin ok ja hyväksyttävää, että Liinu lähtee pois "suoritustilanteesta". Pari kertaa Liinu meni "suoritusmoodiin", jolloin kutsuin sitä luokse, ja sain vetäjältä kehuja, että taidan itsekin olla niin herkkä kuin Liinu, vetäjä oli meinaan juuri sanomassa, että pyydä Liinu luokse, kun olin jo tekemässä. Jee!
Tämänlaista ympyrätyöskentelyä tehtiin molempiin suuntiin käynnissä. Tätä meinaan kyllä jatkaa, taidan jättää tuon entisen ympyrätyöskentelyn vain liikutusmuodoksi, koska hevosesta näki tunnin alussa, että se oikeasti oli jossain muualla kuin läsnä.

Yllä vielä pienisuuri kuvasarja Liinun peruuttamisesta. En tykkää noista pienemmistä kuvista, joten koittakeehan kestää monta samanlaista kuvaa allekain, vaikka ovatkin vain yhtenä kuvana mutta joo.

Saatiin myös kotitehtävä, mun pitää joko oikeasti heittää, tai leikisti heittää kentälle jotain asioita, joita sitten käydään keräämässä Liinun kanssa, yhdessä, pois. Joko vapaana tai narun päässä. Lisäksi saatiin kotiläksyksi harjoitella pujottelemista, jossa kun kutsun hevosta luokseni harjoittelen olemaan avoin ja lämmin, ja kun pyydän hevosta kiertämään tötsän/minkä lie, pyydän lisää tilaa itselleni. Näitä harjoitellaan muutama viikko, helmikuun 2. päivä on sitten uusi maastakäsittelytunti!

Oli kyllä taas antoisa tallipäivä, ihan mahtava! :-) näitä lisää!