Koiramaisuuksia

Mä kärsin pahanlaatuisesta koiranpentukuumeesta, eikä asiaa auta se, että tuo minun karvajalka täyttää huhtikuussa jo kahdeksan vuotta. Okei, olen sanonut "jo" siitälähin, kun Mamse täytti kolme muttamutta, onhan se kahdeksan jo aika "jo"! Vai onko? En tiedä.

Mulle ei kyllä ole tulossa toista koiraa, kuin vasta sitten kun kotoa pois muutan ensi kesänä, sittenkun olen saanut koulun päätökseen ja lähihoitajan paperit (toivottavasti) komeilevat mun käsissä. Sitten vaan äkkiä joku työpaikka jostain, sitten oma kämppä ja muutan sinne tuon koirulin kanssa, ja sitten sen jälkeen voi rueta ihmettelemään, että mitäköhän sitten.

Iltalenkille lähdössä 5.10.2012

Meidän Mammahan (= tämä minun koira, kyllä, se on Mamma) sai vuonna 2009 13 pentua (+ 1 joka syntyi kuolleena), joista olisin halunnut yhden penikan itselleni. Porukat ei silloin suostuneet mun vinkunoihini, mutta kasvattajan kanssa päätettiin, että jos joku pennuista joskus saa pentueen, on mulla etuosto-oikeus yhteen. Pennuthan ovat nyt jo 3 vuotta, joten ei tässä ole enää aikaa kuin se kaksi vuotta, että olisi vielä mahdollista (tai sanotaan niin, että suositeltavaa) ne pennut hankkia. Mööh, kiire tulee, enkä ole edes kuullut huhuja! Airisyhdistyksen sivuja kyllä selailen monta kertaa viikossa, siinä toivossa, että joskus siellä joku Mamman sukulainen olisi pentuja odottamassa.

Tein varmaan joskus pentujen aikaan päätöksen, että haluan että mun seuraava airis on jotain sukua tälle nykyiselle vuhvelle. Jos ei pennun pentu, niin ehkä siskon/veljen pennun pentu? Tai pennun pennun pentu. Tai jotenkin nyt vain sukua tälle vuhvelle.
Miksikö? Mamse on ollut niiin suuri persoona mun elämässä, kaikkine suurine ja pienine vikoineen, että vaikka luonteenpiirteet eivät periytyisikään, voisin ainakin aina kuvitella, että "Mamsekin olis tehny ton asian just noin!"

13.9.2008

Toisaalta vaikka se tuleva airis ei olisi mitään sukua Mamselle, näkisin tuon koiran varmaan jokaisessa samanrotuisessa. Englannissa törmäsin yhteen airisurokseen, ja näin näissä kahdessa koirassa heti jotain samaa. Ja eivät varmasti olleet mitään sukua keskenään.

Ja jos seuraava vuhve ei ole airis, on se ehdottomasti Irlanninterrieri. Sen pienempää terrieriä  mä en kyllä itselleni huolisi, koen ne niin ärsyttävinä pikkuräksyttäjinä :D irski onkin melkein pienin koira mitä itselleni voisin kuvitella, Corgi on matalin otus, jonka voisin nähdä tallustelemassa kotini nurkissa. Sen pienempää ei kiitos minulle! Corgistakaan en ole varma, johtuen niiden mahdollisista selkäongelmista. Airiksilla ei ainakaan ole mitään hirmuisia perussairauksia, perus terve rotu on, ja niin on käsittääkseni irskikin.

Skotlanninterrieri Tatu ja Mamma 27.9.2009

Mitä ihmiset tekee näin jouluna ja uutenavuotena? Itse olen töissä vanhainkodissa tienaamassa rahaa autokouluun, sekä kotona yksikseni vietän aikaa tuon terroristivuhven kanssa :--)