Hevosagilityä ||

3.11. oli Mikkolassa tallin historian toiset agilityharjoitukset. Itse lähdin aamulla aikaisin hakemaan Valpperista Melexiä ja Ässää mukaan touhuilemaan. Oli pieniä ongelmia lastauksen suhteen Melexin kanssa, kun ruuna ei kävellytkään tuttuun tapaan suoraan traileriin, vaan jumitti. Ajan ja rauhallisuuden kanssa siitäkin selvittiin, ja molemmat ruunat saatiin koppiin.

 

Mä näytin ensin Popin kanssa "miten homma sujuu", kun mukana oli ensikertalaisiakin. Meidän vetäjä huomasi heti, että mua jännittää, joka oli ihan totta, kun mua rupes jännittämään se, kun kaikki katsoo ja pitää näyttää kaikille että miten homma toimii ja apua! Hirmuset paineet.
No homma sujui kuitenkin tosi mallikkaasti, Poppi kun on ihan vanha tekiä tossa jo. Ruuna tallusteli esteiden läpi ihan ilman mitään ongelmia. Vapaaksikin ruuna pääsi melkein heti kun tultiin kentälle.

Sitten oli pari hevosta välissä, jonka jälkeen mä menin Melexin kanssa kentälle, ja voi jestas sitä jännityksen ja paineen määrää, kun Melex on hevonen, jonka kanssa haluaisin onnistua tämmöisissä, niin eikö se hevonen lue mun kehonkieltä kun avointa kirjaa, ja tekee kaiken muun, kun mitä pyydän. On muuten pitkä virke!

       

Melexin kanssa ei onnistunut muutakuin pujottelu, ja päästin herran vapaaksikin, jolloin se vain silloin tällöin vilkaisi, että missä menen, ja muuten katseli Ässää joka oli tarhassa (joka oli muuten ihan loistava kentällä!) tai kuljeskeli itsekseen.

Vetäjän kanssa puhuttiin, niin hän sanoi, että toisaalta Melex muistutti mulle, että mikä tässä touhussa on tärkeintä. Jollain tapaa kun halusin onnistua niiin täysillä ja näyttää kaikille ja jotain. Väärä lähtötilanne ihan alkujaankin. No mutta, olipahan Melex ainakin rauhallinen ja rento kentällä!

 

 

 

Meidän ihana vetäjä ja Poni

 

Ponin omistaja meni Ponin kanssa rataa ympäri, ruuna oli taas kovin porkkanamaaninen, ja juoksi korvat luimussa omistajan perässä porkkanoiden toivossa.. Paksu mikä paksu! Ruuna meni kuitenkin taas ilman mitään ongelmia rataa läpi, ei pelottanut tai jännittänyt mikään. Hieno junioriponi :-)

 

 

Viimeisenä porukasta oltiin vuorossa minä ja Liinu, sekä Onni joka sai juoksennella kenttää vapaana ja kauhistella kaikenmaailman vempeleitä ja traktorinrenkaita.

Ja tottakai mua jännitti Liinunkin kanssa, että miten me onnistutaan, ei tosin niin paljon kuin Popin ja Melexin kanssa.

Onni pelaa palloa ;-)

Liinun kanssa meni kuitenkin loppujenlopuksi tosi kivasti, tamma oli rauhallinen ja rento koko touhuamisen ajan, eikä ollut yhtään Onnin perään, joka mennä viipotti ympäri kenttää, ja hurmasi samalla meidän vetäjän ihan täysin. Joka oli aluksi varsan mielestä hirmuisen pelottava, mutta uskalsi ori lopulta mennä tämän luo.

 

Liinu ei aluksi uskaltanut tulla portin ali/läpi, ja kuten meidän vetäjä sanoi, "viisas johtaja helpottaisi tehtävää nyt, ja avaisi verhoja vähän". Avasin aluksi vaan kuvassa näkyvän verran, muttakun este oli vieläkin liian vaikea, niin avasin niitä lopulta vielä enemmän.

Sitten tamma uskalsikin jo tulla! Voi että, oli kyllä taas niin mahtava tunne tuon eläimen kanssa. Mahtava otus :-) (Joululahjalista: Liinu)

Liinukin sai olla kentällä vapaana, vapaana tosin ei onnistunut muutakuin pujottelu, mutta hyvä niinkin! Ihmeteltiin pressua ja käytiin myös vapaana ihmettelemässä jumppapalloa ja haistelemassa muita esteitä.

 

 On se ihana! :-)

Kuvien © Anna T. kopiointi kielletty!