Sisko ja sen veli

Minos ja Isla pääsivät eilen lauantaina ensimmäistä kertaa yhdessä laitumelle pörheltämän. Sain siskoni lähtemään tallille mukaan, joten kun apukäsiä oli tarjolla, suunnattiin pienen matkan päähän laitumelle. Yksin en ole lähtenyt viemään molempia ponejani samanaikaisesti tuonne, kun molemmat tuntien voi matkanteko olla aika... ilmavaa?
Lykkäsin Islan narun siskoni käteen siinä uskossa, että pikkuneiti tulee kauniisti ja kiltisti Minoksen perässä vieraaseen paikkaan, ja Minos ehkä vähän saattaisi intoutua lumesta. Vielä mitä, Minos oli kuin enkeli ja Isla sikaili huolella! Tai lähinnä teki tasajalkaloikkia ilmana ja olisi halunnut mennä paljon kovempaa mitä meidän matkavauhti oli. Tasajalkaloikat ovatkin mulle tuttuja, Isla tekee niitä ja Minoskin vielä toisinaan.. :-D

Islan ensihetket vapaana laitumella. Tasajalkaaloikkaa, tietty!

Meillä oli perjantaina kengitys ja vuolu. Minos jatkoi tutulla kaavalla, eli etukaviot kengässä ja takana vielä ilman. Kengitys sujui hyvin, parit naulat lyötiin kiinni ilman jatkuvaa ruokatarjoilua nenän edessä, mutta muuten syötiin vielä nauloja hakattaessa rehua. Pikkuhiljaa opetellaan pois ruokatarjoilusta kengityksen yhteydessä, niin hienosti se jo sujuu. Tietenkin sitten, kun takakaviot on tarkoitus kengittää ensi kerran, otetaan ruokapalkka varmasti mukaan. 

Islankin kavioita meidän iki-ihana kengittäjä vilkaisi ja vähän raspaili. Isla seisoi kuin tatti paikoillaan käytävällä ja antoi vieraan ihmisen tosi kauniisti katsoa kaviot. Paljon sai tammavarsa kehuja niin käytökseltään kuin rakenteestakin! 

Ei ole ainakaan etupainoinen tämä varsa! Minos on taustalla lähdössä lentoon, yllätys!

Helmikuussa olisi näyttelyt tunnin ajomatkan päässä, jonne mun tekisi ihan hirveästi mieli lähteä. Kesään ja muihin näyttelyihin on vielä niiiin pitkä aika! Onneksi on vielä aikaa viimeiseen ilmoittamispäivään, joten kerkeää tässä vielä sitä miettiä että lähteekö vaiko eikö :-)