Näyttelyyn valmistautuminen

Shetlanninponien kansainvälinen näyttely 2015, tamma Junibackens Madickenin hampaiden näyttäminen tuomarille.
Madicken lähti keväällä paremmille laidunmaille, vaikean varsomisen takia.

Jokin aika sitten sain kommenttikenttään postausidean, jossa kertoisin miten valmistelen Minoksen näyttelyyn, miten esittäminen sujuu ja minkälaiset vaatteet olisivat hyvät esittäjälle. Toivotaan, että tämä postaus vähän avaa omaa näyttelyrutiiniani, toki saa kysyä jos jotain jäi epäselväksi!

Vaikka aloitin näyttelyurani ponien kanssa vasta viime vuonna, on tässä reilun vuoden aikana kerennyt muotoutumaan tietty rutiini, miten valmistelen Minoksen näyttelyyn. Tätä kaavaa en orjallisesti noudata joka kerralla, vaan tilanteen mukaan mennään. Tietyt hommat tehdään kuitenkin aina samalla tavalla ;-)

Rotunäyttelyt ovat yleensä lauantaisin, joten vähän riippuen montako ponia tallilta lähtee mukaan, pesen Minoksen joko torstaina tai perjantaina. Shampoona on nyt tämän vuoden ajan toiminut Absorbine Super Poo -shampoo, jota tosin nyt parin viimeisen pesun aikana on jatkettu ihmisten Head & Shoulders hilseshampoolla. Tämä siksi, kun Minos alkoi karvanvaihdon alettua kutisemaan kovin ja iho hilseili aika runsaasti paikka paikoin. Hilseshampoo ja ruokintaan lisätty rypsiöljy auttoivat asiaan, ja pikkuruunan hilseily loppui nopeasti.

Viime vuosina kovaa huutoa pitänyt Magic Brush on ihan ehdoton pesuharja. Sillä on hyvä hangata kaikki lika ja hiekka pois iholta, olematta kuitenkaan liian kova harja tähän touhuun. Jouhet pesen kuin oman tukan - shampoota käsiin ja eikun vaahdottamaan! Huolellinen huuhtelu on erittäin tärkeää hevosten pesussa - iholle jäänyt saippua saattaa rueta ärsyttämään ihoa siinä määrin, että hevonen rupeaa sitä hankaamaan. Ei toivottu juttu ollenkaan!
Pää kannattaa pestä näyttelyihin myös. Meillä ei ole tallilla juoksevaa lämmintä vettä, ja Minos ei välitä kylmästä vedestä ollenkaan, joten olen totuttanut ruunaa pään pesuun kastamalla pyyhkeen veteen, ja sillä pyyhkimällä pään. Tyhjäksi tullut sinkkikeppu on myös oiva apu pään pesuun, sillä on hyvä kaataa vettä varovasti päähän! Pysyy herkempikin kaveri paikoillaan kun rauhassa totuttaa pään pesuun.

Shetlanninponeilla harja saa olla joko yhdellä puolella kaulaa, tai molemmilla. Parhaiten näet kokeilemalla, kumpi tapa sopii sinun ponillesi. Tärkeää taivutuslettien teossa on, että jaat harjan tarpeeksi moneen osaan, jolloin taivutus pysyy paremmin. Jouhien tulisi olla myös märät lettien teossa, jolloin taivutus myös pysyy paremmin, eikä harja lähde ennen aikojaan taipumaan toiselle, ei toivotulle puolelle.
Jos Minos käy pesulla kaksi päivää ennen näyttelyä, saa se pitää taivutusletit aina näyttelyaamuun asti, eli siis yhden kokonaisen päivän myös. Jos pesen ruunan näyttelyä edeltävänä iltana, ovat taivutusletit vain yön yli harjassa kiinni, mutta silti taivutus kestää näyttelypäivän ongelmitta.

Pesu ja tukka check!

Pesun jälkeen ruuna pukeutuu Horsewaren Amigo Jersey cooleriin, joka onkin ihan huippuhyvä kuivatusloimi. Ruuna sekä loimi kuivuvat nopeasti, ja yleensä Minoksen päällä on kuljetuksessakin sama takki päällänsä pitämässä lihakset lämpimänä. Pesun jälkeen Minos jää aina lähes poikkeuksetta karsinaan. Aikataulutankin pesun alkuiltaan, ettei ruuna joudu koko päivää sisällä seisomaan. Pieni extra energia on kuitenkin toivottu lisä Minokselle näyttelyissä, joten "kopittaminen" ei ole lainkaan paha juttu. Minos myös jää karsinaan mielellään pienen heinätupon kanssa :-)

Jos taas pesen Minoksen pari päivää ennen näyttelyä, tarhaa se seuraavan päivän suht normaalisti tullen kuitenkin illalla vähän aikaisemmin karsinaan. Tarhassa ruunalla on myös kevyt talliloimi päällä, ettei se likastaisi itseään.

Shetlanninponien karvoja ei saa leikata. Parta- ja korvakarvojen siistiminen on ok, mutta muihin karvoihin ei saa koskea. Pesupäivänä siistin partakarvat ohennussaksilla, ja leikkaan sojottavat korvakarvat siistiksi. Korvakarvat on helppo siistiä, kun painat korvan reunat yhteen, ja varovasti leikkaat yli tulevat karvat pois. Älä leikkaa liikaa kerralla!
Partakarvojen siistiminen on edelleen mulle aika vaikeaa, tuntuu ettei ohennussaksilla tapahdu mitään muutosta, mutten tavallisilla saksilla uskalla niihin koskea, etten saa aikaiseksi kauheaa lovea. Ohennussakset ovat siis tässä jutussa aika hyvät, kun kerralla ei saa liikaa otettua, vaikka haluaisi!

Partakarvat kannattaa leikata karvansuuntaisesti, eli sakset siis osottavat lattiaa kohti, kun niillä leikkaat. Kannattaa pitää mielessä näyttelyn ajankohta - jos keskellä talvea olevaan näyttelyyn siistit kaikki partakarvat lyhyeksi, saattaa lopputulos olla hassun näköinen, kun muu poni on niin karvainen. Taas, maltti on valttia ja vähän kerrallaan! Muista tarkastella lopputulosta vähän kauempaakin, ja kysy tarvittaessa muidenkin mielipidettä. Mä ainakin olen kokoajan partakarvoja leikkellessäni kysymässä tallinomistajan mielipidettä :-) Minoksella taitaakin aika usein olla vähän liikaa partaa näyttelyissä mukana, koska olen vielä aika arka siihen koskemaan.

Näyttelyaamuna harjaan ruunan kevyesti läpi, irroitan taivutusletit harjasta, ja harjaan jouhet selväksi.
Häntään pujotan pitkän sukan suojaksi, se on tosi kätevä napata näyttelypaikalla pois. Varmasti myös tähän asiaan suunnitellut tuotteet ajavat asian hännän suojauksessa, mutta meillä tämä on varsin toimiva tapa!
Kuljetuksessa tosiaan Minoksella on yleensä päällään HW:n cooleri, kun yleensä näyttelyaamut alkavat ihan liian aikaisin, jolloin saattaa kesälläkin olla aika koleaa.

Ihanan kiiltävä ja puhdas poni! Oikealla sukkahäntä Minos melkein valmiina lähtöön!

Mulla on Minoksen näyttelykassina Hippomedin kangaskassi. Sinne mahtuu kaikki tarpeellinen hyvin; lampaankarvahanska kiilloitukseen, babyoilia turpaan ja silmien ympärille, showsheen loppusilaukseen, pyyhe, näyttelyriimu ja -naru, pari harjaa sekä tietysti harjaharja.

Ennen kehää harjaan ruunan läpi jouhia myöten, laitan turpaan ja silmien ympärille kevyesti öljyä ja suihkautan viimeiset kiillot pintaan, esimerkiksi Absorbinen Showsheenilla. Vähän lämmittelyä ravissa ja käynnissä, ja eikun kehään!
Kannattaa olla tarkkana varsinkin nuorempien ponien kanssa, ettei liialla lämmittelyllä väsytä ponia ihan täysin. Näyttelytilanne on monille (nuorille) poneille uusi tilanne, kun ympärillä pyörii monta vierasta ponia, kuuluu kuulutuksia ja on paljon jännittävää katsottavaa. Vaikkei näyttelyt fyysisesti rankka harrastus olekaan, on se henkisesti rankkaa niin ponille kuin taustajoukoillekin.
Shetlanninponeilla kuuluisi olla "presenceä" kehässä, tietynlainen esiintyminen on siis ihan haluttu juttu.

Kehässä kannattaa olla skarppina kokoajan sekä kuunnella miten kehäsihteeri neuvoo näyttämään liikkeet (esimerkiksi edes takaisin käynnissä, jonka jälkeen sama juttu ravissa jatkaen ravissa kehän ympäri jonon hännille).

Siirry sitä mukaa tuomarin edestä pois, mitä hän haluaa katsoa. Tässä ollaan Minoksen kanssa kehässä 20.8. Turussa,
tuomarina hollantilainen G.J. Jasperson. © Marjut Myller

Liikkeiden näyttäminen onkin vähän niinkuin taiteenlaji - vain kokeilemalla selviää, mikä tapa sopii kullekin ponille. Toinen tarvitsee enemmän tukea päästään kuin toinen, toinen juoskee paremmin löysällä narulla, kuin toinen. Kaiken a ja o on kuitenkin tarpeeksi lujaa juokseminen, usein näkee esittäjiä, jotka hipsuttavat menemään. Rohkeasti tossua toisen eteen! Käynnissä muista rauhoittua, ettei käynti ole kiireistä oman kiirehtimisen vuoksi. Harjoitusta tämäkin vaatii, vaikkei heti uskoisi :-) mun oma esittäminen on kehittynyt valtavasti tämän vuoden aikana, ja siitä suurin kiitos kuuluu tallinomistajalle sekä Minoksen adoptiokasvattajille - kullanarvoisia vinkkejä ja valtavan hienoja poneja olen heiltä saanut.
Mieli siis avoimeksi ja vastaanottavaksi, kuunnelkaa kokeneempien vinkkejä! Kehän laidalta esittämisen näkee kuitenkin aina eritavalla, kuin mitä sitä itse huomaa kun siinä ponin vieressä pistää pinkoen.

Parhaimmillaan näyttelyissä käyminen on tätä - Minoksen varamutsi Skärgårdens New Rose BIS ja Eliittien Eliitti 2016!