Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

25. heinäkuuta 2016

Ihana Illusia

Vasemmalla Canna's Isabelle ja oikealla Canna's Illusia
Minoksen puolipikkusisko (e. Furunäs Menuette, i. Junibackens Martini, ei. Furunäs Sahib) on pyörinyt mielessä jo monen, monen kuukauden ajan. Ponilapsen näkeminen ei helpota ollenkaan orastavaa Illusiakuumetta, ja kun pikkutirpan luonne on kaiken muun lisäksi ihan priimaa, täytyy tässä oikeasti pohtia vakavasti seuraavaa liikettä.


Minoksella ja Illusialla on sama syntymäpäivä, tosin kahden vuoden erotuksella. Luonteeltaan nämä ovat nyt jo selkeästi ihan kuin yö ja päivä, Minos singahtelee kuuhun ja takaisin toisinaan vieläkin ties mistä syystä, kun tämä ponilapsi hengaa rennosti vierellä rapsutettavana. Ihana, rohkea varsa :-) tuntuu hurjalta ajatella, että pari vuotta sitten kun näin Minoksen ensimmäistä kertaa, oli se melkein yhtä pieni kuin mitä Illusia nyt. Aika juoksee ihan tolkutonta vauhtia!

Illusia ja Junibackens Martini, pikkutirpan isä.

Mulla lyö pää ihan tyhjää, vielä normaali enemmän yövuorojen jäljiltä, mutta sanotaanko nyt niin, että tämä ponilapsi on sekoittanut allekirjoittaneen pään ihan totaalisesti. Tässä täytyy tehdä päätöksiä, että mitä tältä harrastukselta haluaa, ja sopiiko nykyinen oma ponitarjonta siihen. 

Sanoin eilenkin tämän saman noin tuhat kertaa, mutta sanon sen vieläkin, voihan Illusia.

5 kommenttia

  1. Poni sulle, kertahan me vaan eletään!

    VastaaPoista
  2. Ponivarsat on kaikkein koukuttavimpia koko maailmassa ;)

    VastaaPoista
  3. Ihana pikkuneiti:)Meinaatko myydä Ponin kesätyöpaikkaansa ja ostaa varsan sen "tilalle"?Ponivarsoja on vaikea vastustaa ja Ponillekin olisi varmasti hyvä kun saisi monipuolisesti säännöllistä liikuntaa.Ja sithän sulla olis mainio parivaljakko tulevaisuudessa,kaksi tummaa:)
    Oma mielipiteeni on,että eläimiä ei myydä vaan niistä huolehditaan sitten niiden elämän loppuun,mutta meitä on moneksi ja koskaan ei tiedä,mitä elämässä tulee tapahtumaan..

    VastaaPoista
  4. Tavoitteellinen harrastaminen vaatii joskus kipeitä päätöksiä. Oma mielipiteeni on, että hevoset ja ponit eivät koskaan muodostu samanlaisiksi perheenjäseniksi kuin esimerkiksi koirat, jotka "pahimmassa" tapauksessa nukkuvat jopa omistajiensa vuoteessa:-, vaikka niitä kuinka paljon tahansa rakastaisikin. Suurinta eläimestä välittämistä on kuitenkin osata luopua siitä silloin kun sen aika on, kaikilla tavoin. Uskon, että jos myyt ponin, niin etsit ja löydät sille parhaan mahdollisen kodin❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta, tsemppaavasta kommentista :)

      Mun fiilikset ovat tässä parin viikon aikana menneet aikamoista vuoristorataa, välillä on paruttu silmiä päästä sängyssä mykkyrällä, ja välillä haaveiltu Illusiasta. Mä olen niiiin monen pitkän linjan hevosihmisen kanssa puhunut, että tässä(kin) harrastuksessa täytyy tietää ja päättää, mitä tältä haluaa, ja hevosten/ponien sitten kuuluu olla sellaisia, että ne siihen käyttöön soveltuvat. Näyttelymaailma on imaissut mut huolella mukaansa, ja vaikka mun sydän särkyy Ponin myynnin takia (tai siis, eihän sitä vielä ole myyty, mutta myynnissä se on..), mä toivon (ja jollain tasolla tiedän) tekeväni oikein.
      Ehdottomasti hyvä, oikea koti on etsinnässä, ihan kelle tahansa tuo maailman parhain Poni ei lähde <3

      Poista