The klinikkapäivä

Perjantai 13. päivä ei alkanut kovin lupaavasti, kun kauan odotettu ja jännitetty klinikka-aika peruuntui meistä riippumattomista syistä. Tallinomistajan sanoin, meni hyvä stressi hukkaan!

Saatiin sovittua sopiva päivä klinikan, oman aikataulun ja ihanan Marjutin kanssa, joka lupautui meidän kuskiksi täksi päiväksi. Pari lisäpäivää ei tuntunut enää stressin kannalta missään, mutta kummasti eilinen ilta meni kovasti jännittäessä, ja pohdittaessa, että mitä jos. 

Marjut sai vieraan auton (= meikäläisen) kuitenkin heti suoriltaan hyvin kopin viereen, joten alku näytti lupaavalta! Käytiin nappaamassa Poni mukaan ja hurskautettiin klinikalle - tyylikkäästi vartin myöhässä.

Eläinlääkäri haastatteli Ponin historiasta vähän alkuun ja kysyi ruunan käytöstä. Kerroin, ettei varsinaista ontumaa nyt ole ollut, mutta ruuna on lepuutellut vtj:tä jokaisen lenkin jälkeen. Nuorempana polvet vaivasivat enemmänkin. Kerroin myös meidän karvanvaihto-ongelmasta sekä runsaasta juomisesta.

Palpoidessa otj polvi lievästi täyttynyt, vasen ei laisinkaan, eikä muutenkaan polvissa palpoiden mitään epänormaalia. Ruunasta napattiin laaja(hko)t verikokeet aluksi, jonka jälkeen käytiin kentällä vähän ravailemassa.

"Mihin mennään, joko mennään?!"

Pikkuharmaa lähtikin ravisuoralle "vähän" reippaanlaisesti räjähtäen, mutta alkupyrähdyksen jälkeen esitti vallan kivasti reipasta ravia. Ontumaksi saatiin suoralla 1/5 paikallistettuna oikeaan takajalkaan.  Ympyrällä ruuna esitti varsin mukavaa, letkeää ravia, ulkotakajalkana otj:n ontumaksi tuli sama 1/5, ja sisäjalkana 1,5/5. Sisäjalkana näin itsekin ihan selkeän ontuman, vasempaan kierrokseen en ontumaa nähnyt. 

Poni sai takaisin sisälle mennessä piikin kaulaansa ja vaipui kevyeen päiväkänniin. Samalla päiväkännillä napattiin hiekkaröntgenet, kuitenkaan ilman mitään oiretta. Tulokseksi tuli 6x4, eli ihan aavistuksen hiekkaa sieltä löytyi. Ruuna pääsee toiselle psylliumkuurille, kevättalvella söivät molemmat ruunat psylliumit. 

Molemmat takapolvet kuvattiin myös, sekä otj:n kinner. Kinnerkuvat olivat täysin puhtaat, vasemmassa takapolvessa oli pienen pieni kalkkimuodostuma, sekä oikeassa takapolvessa hyvin, hyvin lievää muotoutumista. Kyse oli siis oikeasti tosi pienestä muotoutumisesta, ell sanoi, että suurennuslasilla melkein voisi sitä katsoa. Ei siis syytä huoleen siitä :-)

Pääteltiin yhdessä eläinlääkärin kanssa, että kun ontumaa ei ennen tätä tarhassa oloa ollut (kävin ruunan kanssa muutaman kerran lyhyillä kävelylenkeillä ennen tätä klinikka-aikaa, muuten oleskellut tarhassa vain), voisi syy olla yksinkertaisesti se, että polvet eivät tykkää seisoskelusta.

Kotiinviemisiksi saatiin kipulääkekuuri, ja ohjeeksi rueta liikuttamaan ruunaa pikkuhiljaa. Pitkiä käyntilenkkejä ja siitä pikkuhiljaa liikutus normaaliksi. Kuulostaa hyvältä!

Labrakokeiden tulokset olivat ihan priimaa, kaikki munuais- ja maksa-arvot mukaanlukien! Syytä sisäiseen vaivaan esimerkiksi juomisen kohdalla ei ole syytä epäillä. Eläinlääkäri meinasi, että runsas juominen voi olla vain tapa, eikä hän ollut kovin huolestunut karvastakaan. Ruuna pääseekin klipperin alle heti viikonloppuna. 

Sellaisia uutisia! Itse olen äärettömän huojentunut, mä olin jo maalaillut piruja seinille ties mistä kauhukuvista. Toivotaan, että liike auttaa ja ontuma jää unholaan! Eikun latua siis :-)