Eilen nautin viikon ainoasta vapaapäivästä, ja suuntasin koiran kanssa aamupäivästä Valpperiin. Alkuperäislaumalla oli vähän samanlaiset fiilikset kuin mullakin, nimittäin koko kööri makasi pitkin pituuttaan omalla puolella tarhaa, Arska oli ainut nelijalkaisista, joka oli tolpillaan.
Safi äkkäsi mut ensimmäisenä, mutta Paksu-Pasi ennätti maasta ylös, kun Safi vasta keräili luitaan. Poni hetken aikaa ihmetteli että kuka kehtaa tulla herättämään päikkärit, mutta tallusteli sitten reippaana poikana luokse katsomaan, josko jotain herkkuja olisi taskussa. Tosin hyvin hyvin harvoin mulla on mitään taskuissa, mutta varman päälle täytyy ottaa!
Hetken aikaa pohdittuani mitäs harmailla tekisin, päätin napata Sohvin, heittää satulan selkään ties kuinka pitkän tauon jälkeen, ja suunnata metsään samoilemaan! Tiistaina käytiin alkuperäislauman kanssa reipas hikilenkki, joten eilen keskiviikkona sai luvan kanssa ottaa ihan iisisti.
Tiepätkä taas madeltiin tuttuun Safimaiseen tapaan, mutta metsätiellä mennessä intouduttiin niin, että pieni ravipätkäkin nousi ihan yhdestä maiskautuksesta. Takaisinpäin tullessa maiskautuksella saikin aikaan ihan päinvastaista - Safi viihtyy metsässä paremmin kuin missään, ja tekikin laakista stopin, kun pyysin vähän reippaampaa vauhtia. Käveltiin sitten kotio, eihän meillä kiire mihinkään ollut!
Safin ratsastuskerrat viimeisen kahden kuukauden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla, eikä ne pituudeltakaan ole varmaan kertaakaan ylittäneet varttia. Eilen käveltiin ristiin rastiin varmaan juuri sen vartin verran, ennenkuin palattiin tallille. Noinkin lyhyt aika oman, tähän asti itsekoulutetun issiponin selässä on silti mahtava kokemus :-) Safi on ehdottomasti ainut nelivuotias, jonka kanssa lähtisin yksikseni maastoon, turvallisempaa hevosta saa hakea.
Safin touhuilujen jälkeen nappasin tarhasta Ponin, viskasin ruunalle suojat etusiin ja suuntasin kentälle. Hetken aikaa irtojuoksutusta, jonka jälkeen kyhäsin kentän toiselle sivulle pienen esteen, jota pompittiin ravissa ja laukassa molemmista suunnista. Poni tykkäsi! Poni on ääreishelppo ohjata yksinkin esteelle ilman minkäänlaista kujaa, eikä se eilenkään kuin kaksi kertaa suhahtanut esteen ohi villisti päätään heilutellen. Tuli superhyvä fiilis tästäkin, Poni(kin) toimi kuin ajatus!
 |
| Outin uusi Amerikkalainen, Arska! Komia poika. |
Minos on ollut ihan ääreishelppo tapaus haavojen hoidon suhteen. Koko ruunaushommakin meni loistavasti, otus kaatui maahan pelkästään rauhoittavan ja voimakkaan kipulääkkeen vaikutuksesta. Antibiotin pistämisessä ei ole ollut ongelmaa, ruuna on ottanut korkeintaan yhden sivuaskeleen, eikä muuta. Pari ekaa pistokertaa vähän jännitti, mutta loput menivätkin ihan helposti. Haavojen huuhtelukin on sujunut tosi, tosi hyvin, aluksi vähän nosteltiin takajalkoja ja liikuskeltiin, mutta tänään viimeksi tossa tunti sitten seistiin niin hienosti paikoillaan mihinkään liikkumatta. Onnea on fiksu varsa!
Kävelemässäkin ollaan käyty, ja siellä huomaa kyllä selvästi kasvaneen vireystilan, kun ei pääse normaalisti tarhaamaan muiden kääpiöiden kanssa. Pieniä Pennimäisiä piirteitä löytyy (= Penni = Minoksen painikaveri, samaa ikäluokkaa), siihen malliin nousee etujalka, kun vähän komentaa ettei ihan kamalasti viittis pomppia. Eiköhän se tuosta tasoitu, kun pääsee taas normaalisti leikkimään!
Ruohoakin ollaan jo maisteltu rohkeasti, ja hyvin maistuu! Kesäkuu ja ensimmäiset viralliset lähestyvät uhkaavasti, elokuun KV-näyttelyä unohtamatta...
 |
| Mä niiiin tykkään tästä ponilapsosesta <3 |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti