Asioilla on tapana järjestyä

Vähän meinasi mieli vetää taas eilen iltavuorossa synkäksi, kun Outi ja naapurin (n. 2km päässä) orivarsapihaton omistaja olivat soittaneet mulle, tosin huomasin sen vasta pari tuntia jälkeen, kun puhelin oli tunnollisesti kaapissa. Outi oli laittanut viestiä, "hevoset on karanneet, ne on oripihaton luona kaikki. Mitäs jos Milo lähtis talveks pois" noin kärjistettynä. Varsa on nyt pari kertaa tullut aitojen ali, kun sähkö ei kierrä kunnolla näillä keleillä, ja varsahan on tämän hoksannut. Muu lauma sitten lähtenyt orin perään.

No, eikun soittoa Outille että mikä meininki, itselle päälle pienimuotoinen paniikkivitutus, miten ne AINA karkaa silloin kun itse olen töissä?!?!? A I N A. Kertaakaan eivät ole karanneet niin, että olisin itse aamuvuorossa tai vapaalla! Juhannuksena valvoin - Safi karkasi. Pari viikkoa sitten olin yövuorossa - lauma karkasi, tosin ei kauas. Eilen olin iltavuorossa - koko sakki karkasi taas. Olen varma, että noilla on kuudes aisti, ja ne tietää koska en niitä pääse itse pyydystämään.

Outi oli silloin saanut hevoset jo takaisin kotiin, oli kuulemma Ponia ja Miloa talutaessa tullut vastaan täysperävaunullinen tukkirekka, joka oltiin ohitettu varsin mallikelpoisesti. Jotain hyvääkin.

Lupasin soittaa varsan kasvattajalle ja parille muullekin, että jos olisi tilaa yhden mustan verran, mutta kun soitin tuolle kaverille joka mulle Milousta ekana vinkkasikin, oli tämä että no tuot sen tänne! Vähän aikaa puheltiin kasvattajankin kanssa, itse kirosin hevosharrastuksen taas johonkin ja sanoin vaihtavani porkkanan kasvatukseen. Tosin jälkeen päin ajateltuna sekin voi olla liian stressaavaa. Ei ne kuitenkaan kasva.

Joten, Milo (joka muuten oli rikkonut mun rakkausriimun, nyyh) muuttaa huomenna naapurikuntaan samanikäisen shettistammavarsan kanssa samaan tarhaan, on siinä pihassa muutama muukin shetlantilainen. Nyt kun olen päässyt vitutuksen yli, olen tästä aika innoissani. Eniten ehkä innostuttaa se, että Outi ei menetä enää hermoja noihin mun shetlantilaisiin, ja toisena se, että Milou saa ikäistään ja kokoistaan painiseuraa! Kirsikkana kakun päälle, mä pääsen siivoamaan karsinoita! En tiedä miksi mä odotan sitä, nyt kun on ollut vuoden verran siivoamatta yhtääääään karsinaa, rupeaa sitäkin kaipaamaan. Valpperin lauma kun ei oikeastaan yhtään sotke pihattoa. Onneksi, siellä on kunnon kasa olkea, mitä on kyllä ärsyttävä siivota.

Kuperkeikkaa ja sitä rataa.

Simmosta tällä kertaa! Onni on hyvä tukiverkko ja auttavat kädet! Ja hiusväri, jota kuluu paljon kun kärsin ennenaikaisesta harmaantumisesta.