SMK Celsius 16.6.1995 - 3.10.2013

Maailman monimman ponin matka päättyi tänään, eläinlääkärin piikkiin tutussa tarhassa, tuttujen ihmisten ympäröimänä.

Selssin puhkuri paheni viime kevättalvesta niin paljon, että lopetus oli ainut ja oikea ratkaisu.

Suurinta rakkautta on osata päästää irti. Selssin tapauksessa elossa väkisin pitäminen ihmeparantumista odotellen olisi ollut eläinrääkkäystä. Miksi pitkittää lopetusta ja tahallaan kiusata ja pitkittää ponin kipuja vielä entisestään?

Selssin kanssa koettiin 6,5vuoden aikana vaikka ja mitä, ja ruuna opetti Melexin kanssa minulle yhtä ja toista niin hevosista, kuin elämästä ylipäätään. Vastuun kantaminen tuli näiden kahden ruunan kanssa tutuksi, Selssin kanssa otin ensiaskeleet kavioiden vuolussa, ja kärsivällisesti ruuna minut opetti ajamaankin.

Muistan päivän, kun Outi ja tämän mies kävivät hakemassa Selssin. Outi lähetti minulle viestin tyyliä "nyt on musta poni traikussa! :-)" ja seuraavana päivänä (18.3.2007) menin tallille, ja siellä se oli, pitkäharjainen musta suuripieni poni.

Mä olen valtavan kiitollinen Selssille sen kärsivällisyydestä, voi että mitä kaikkea poni on saanut kestää. 

Mahdottoman hieno eläin, jota tulee suunnaton ikävä, mutta sisimmissäni tiedän, että vaikeampaa olisi ollut kuunnella ja katsoa ruunan krohinaa, kuin nyt päästää irti. Meinasin pyytää eläinlääkäriltä, jos olisin saanut kuunnella stetarilla ponin keuhkot, mutta ehkä ihan hyvä, etten pyytänyt. Upea, upea poni <3

Suunnittelin jotain hienoa muistopuhetta Selssille, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi,


kiitos.

Nyt en kykene ettimään Selssistä kivoja kuvia, ehkä joskus pystyn kaivamaan noita cd levyjä ja ettimään sieltä ponin kuvia, mutta mennään nyt näillä.

Nuku hyvin, Selssi <3

To place your horse's need for you to let him leave his failing body above your need to keep him with you - that - is the greatest and purest love.

- Cynthia Garrett