Iso ikävä

Klikatkaa kuvat isommiksi paremman laadun takaamiseksi! Pari tuntia autossa ja liian nopeasti mennyt parituntinen tallilla itkua pidätellen - ja siinä vähän huonosti onnistuen. Sanat eivät riitä kuvailemaan tuon kimon pienen ruunan luonnetta, se on yksinkertaisesti täyttä kultaa <3 en usko että tulen ihan heti yhtä kultaista hevoseläintä tapaamaan. Mä niiiin toivon koko sydämestäni, että Poni...

Lue lisää

Paluu parin vuoden taa

Toisinaan ikävä iskee ja lujaa. Onneksi on sadoittain, ellei tuhansittain kuvakansioita, joita voi käydä läpi suurimman ikävän iskiessä. Ja onneksi on sen verran lyhyt ajomatka uuteen kotiin, ettei tee yhtään pahaa sellainen ajomatka. Huominen on onneksi täällä pian, ja pääsen taas moikkaamaan maailman parasta Ponia. Syyskuusta on pitkä aika, elokuusta jolloin Poni lähti vielä pidempi. Huomenna helpottaa! Klikkaa...

Lue lisää

Sisko ja sen veli

Minos ja Isla pääsivät eilen lauantaina ensimmäistä kertaa yhdessä laitumelle pörheltämän. Sain siskoni lähtemään tallille mukaan, joten kun apukäsiä oli tarjolla, suunnattiin pienen matkan päähän laitumelle. Yksin en ole lähtenyt viemään molempia ponejani samanaikaisesti tuonne, kun molemmat tuntien voi matkanteko olla aika... ilmavaa? Lykkäsin Islan narun siskoni käteen siinä uskossa, että pikkuneiti...

Lue lisää

Vuosi vaihtui

Niin vain vuosi vaihtui, tälläkin kertaa oma vuodenvaihde meni yövuorossa töissä. Komeat ja kovaääniset raketit olivat tänäkin vuonna! Vähän vaan pisti säälittämään kaikki raketteja pelkäävät eläimet. Omat ponit eivät onneksi pelkää, Islakaan ei välittänyt yhtään, kun kaveritkaan eivät välittäneet. Sensijaan tuo minun koirani pelkää raketteja (ja ukkosta) ponienkin edestä. Yksin ei koiran kuitenkaan...

Lue lisää