Tasaista arkea

Oho, ompas aika taas vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksesta nopeasti!

Täällä päin Suomea on viikot ja päivät olleet sitä ihan tavallisen tylsää arkea, päivät kuluu niin töissä kuin koiran kanssa lenkkeillessä, sekä tietysti molempia poneja tasavertaisesti rapsutellen.

Poni on ollu tämän kuluvan kevään ajan ihan huippu hyvä ajaa. Se on pari kertaa vahingossa laukan jälkeen ravannut piiitkää, erittäin laadukkaan tuntuista ravia lyhyen pätkän, ja kuski on kärryjen puolella loistanut kuin Naantalin aurinko uskaltamatta tehdä mitään. Kärryille oikein tuntee, miten se nostaa selän ylös ja lähtee työntämään takajaloilla eteenpäin. Tämä antaa lisäbuustia ruunan "treenaamiseen", koska tietää väkisinkin tehneensä jotain oikein, kun ruuna tuollaista liikkumista väläyttelee!
Parin viime ajokerran aikana olen saanut kokea tuota "kunnon" ravia myös pari kertaa ilman edeltävää laukkapätkää. On se vaan kiva! Poni paranee vuosi vuodelta, tästä tulisi varmasti ihan loistava käyttöponi, jos itsellä olisi aikaa (ja rahaa!) kuskata sitä treeneihin ja pää kestäisi kaiken jännityksen kilpailutilanteissa. Jos tänä kesänä uskaltautuisin helppoon ohjasajoluokkaan, niin olisin itsestäni erittäin tyytyväinen! Parit hyvät kisaehdokkaat on kyllä jo kieltämättä katsottu valmiiksi :-)

Herra Pasi ja Pasin yksi neljästä tarhakaverista. Onni on samankokoiset
rapsuttelukaverit!

Ollaan myös Ponin kanssa nämä pari viimeistä kuukautta treenailtu kärryjen kanssa laukan eri tempoja. Yleensä laukatessa olen antanut ruunan vain mennä siinä tahdissa eteen, minkä otus on itse päättänyt. Nyt ollaan pari kertaa lenkin aikana ensin hidastettu tempoa, lisätty vähän vauhtia ja otettu taas vähän vauhtia alas laukan sisällä. Erot ovat aika minimaaliset, mutta kyllä ne itsekin huomaa! Kovasti yritän myös opettaa Ponia nostamaan oikean ja vasemman laukan sitä pyydettäessä. Pari kertaa vahingossa onkin pyydetty laukka noussut, josta tietysti on ruuna saanut vuolaat kehut.

Jonkin verran ollaan myös pyöritty pihassa ohjasajon merkeissä, joissa selkeästi huomaa että pieni väistöloma teki terää. Tällä hetkellä raviväistöt sujuvat paremmin oikealle kuin vasemmalle, kun se vielä talvella oli toisin päin. Olen kyllä itsekin kovin toispuoleinen, etten yhtään ihmettele jos Ponikin on. Samanlaista jännittymistä varsinkin raviväistöissä ei ole enää iiihan niin paljoa näkyvissä, kovin helposti vaan edelleen se pää ponnahtaa ylös ja selkä tipahtaa maan tasalle. Ei meillä onneksi kiire ole kuitenkaan mihinkään!
Ponin ruokintaan lisättiin Minoksen valkuaispitoista rehua, että lihakset saavat vähän lisäbuustia kasvaakseen kunnolla. Ei olla enää siis pelkällä puurolinjalla :-) ja maha voi onneksi hyvin!

Minoksellekin kuuluu hyvää. Pikkuruuna tiputtaa karvaa hyvää vauhtia, ja venyy vähän joka suuntaan. Minoksella on nyt ohjasajettu abautiarallaa alle viisi kertaa, kääntymiset sujuvat pienellä avustuksella ihan ok, ehdottomasti parhaiten sujuu pysähdykset! Niissä pikkuruuna on ihan haka!
Suukin pysyy mukavasti kiinni jo kuolainten kanssa. Eläinlääkäri kävi Minoksen viime viikolla rokottamassa, ja vilkaisi samalla nopeasti suuhun. Ylös on molemmille puolille tulossa sudenhampaat, joten ne nyppäistään tässä kevään aikana pois, ja samalla kännillä katsotaan muutenkin ruunan suuta - miltä muut hampaat näyttävät, ja onko suu sen mallinen, että sinne helposti piikkejä tulisi.

Alkukevään yksi lukuisista ajolenkeistä. Ihana sää!

Tälläistä meille, mitä teille kuuluu?!