Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

13. marraskuuta 2015

365 päivää

Niin säälittävän pieni ja pyöreä <3
Viime vuoden marraskuussa omahevoslauma näytti tältä. Huom! Safi vain puoliksi ;-)
Eilen tuli täyteen tasan vuosi, kun elämääni astui rikastuttamaan pieni ja pyöreä, pikkumusta Minos. Ruuna on ollut minun marraskuun 3. päivästä lähtien, mutta 12.11. Minos muutti Valpperiin.
Ensimmäinen kuukausi stressasi mua aivan valtavasti. Ponilla oli Valpperissa ollessaan joku paha isotteluongelma, se oli varmaan ottanut muun lauman(= Safin ja toisen issikan, Taran, sekä lv-tamma Aadan) niin itselleen, että kun siihen yritettiin liittää muita hevosia, meni se päin näköä ihan tosta noin vaan. Toisaalta Poni isotteli ihan huolella myös Taraa tamman tullessa.

Miltsin adoptiokasvattajan kanssa puhuttiin etukäteen, että Poni varmasti huomaa että kyseessä on ihan harmiton nuori ja pieni hevosenalku, jolle on turha rueta isottelemaan. Vielä mitä, vanhempi ruuna perseili huolella, mutta Aada otti Minoksen hellään huomaansa. Tammalla selkeästi heräsi jokin emänvietti, ja Aada suojeli tehokkaasti Minosta kuspää-Ponilta.
Minos oli ollut minulla muistaakseni alle viikon, kun huomasin sen huulessa haavan. Soittelin seuraavana päivänä eläinlääkärille, ja soitosta seuraavana päivänä eläinlääkäri tuli tallille. Varsa rauhoitettiin, huuli puudutettiin ja siitä leikattiin iho"lörpäke" pois, ettei se tartu mihinkään kiinni ja tee suurempaa haavaa. Ohjeeksi saatiin puhdistaa haavaa ihan vain puhtaalla vedellä parin päivän ajan, suunalueen haavat kun yleensä parantuvat hyvin ja vielä kaikenlisäksi nopeasti. Niin oli tässäkin tapauksessa, eikä muistoksi jäänyt kuin pieni arpi, jota ei edes näe, ellei osaa katsoa. Ruunaa kutsunkin joskus ja toisinaan Arpinaamaksi ;-)


Hoitotädin kanssa oli hyvä könytä!

Kun shetlantilaisilla rupesi hommat sujumaan hyvin yks yhteen, tajusi pieni ja hyvin fiksu poninalku, että hitto vie, aidassahan ei kulje kunnolla sähkö!
Pikkumusta tuli kepeästi aitojen ali ja toisinaan läpikin, ja parit kerrat sai myös muun lauman tulemaan mukanaan. Ja tietysti aina silloin, kun olin iltavuorossa töissä. Yhden kerran oli koko viisipäinen hevoslauma parin kilometrin päässä naapuritallilla, ja se karkureissu jäikin tämän otuksen viimeiseksi. Parin päivän päästä siitä Minos muutti nykyiselle tallille (jossa sähköt kiertää aidassa paremmin kuin hyvn!), ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kertaakaan ei ole ruuna täällä ollessaan sähköjä edes testannut. Parit tällit vahingossa saanut, mutta musta tuntuu, ettei oppinut karkailua kuitenkaan. Ei raukka tajunnut, että aitojen sisäpuolella kuuluisi pysyä ;-)

Tässä ollaan uudella tallilla, isoa poikaa jo!
Tämän vuoden huhtikuussa oli edessä ruunaus. Päädyin tallinomistajan ja adoptiokasvattajan kanssa puhuttuani, että Miltsiltä lähtee pallit ennenkuin orimaisuus edes herää henkiin. Aikaiseen ruunaukseen päädyin myös siksi, että Minos sai olla kesän laitumella tuttujen kaverien kanssa, laumassa kun ei tuolloin ollut muuta kuin tammoja.
Maailmankaikkeus selkeästi yritti Minoksen ruunausta estää, kun ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä  (kotiruunaus siis kyseessä) ruunausta lykättiin parilla viikolla eteenpäin köhän ja räkäisyyden takia, ja seuraavalla kerralla eläinlääkäri oli muistaakseni tunnin tai pari myöhässä vuohen keisarinleikkauksen takia. No, ruunaus kuitenkin tehtiin ja varsin onnistuneesti, ja seuraavat pari viikkoa huuhdeltiin haavoja ihan runsaasti. Antibiotin piikittäminen onnistui ilman minkäänlaisia ongelmia.


Kun ensimmäisissä näyttelyissä pärjättiin odotettua paremmin, naureskeltiin poniporukalla, että hittokun tuli ruunattua tämä! Järjellä ajateltuna, ei Minoksen oriina pitämisessä olisi kuitenkaan ollut mitään järkeä. Minoksen isähän on lisenssiori, ja vaikka ori kantakirjattaisiin, ei Minos silti saisi kaikkia osallistumisoikeuksia. Nythän ruunalla pääsee vain näyttelyihin, ei raveihin.
Jos Minoksen joskus olisi oriina vienyt kantakirjattavaksi, ei Minoksenkaan mahdolliset varsat olisivat saaneet kaikkia osallistumisoikeuksia, koska Minoksen isä ei astuttamishetkellä ole ollut kantakirjassa. Summa summarum, ei mitään järkeä, koska markkinoilla on valtavan laaja ja upea kirjo (mustia)shettisoreja, joiden varsat saavat kaikki oikeudet. Jälkeenpäin ruunaus ei edes harmita yhtään, Miltsi on saanut asua tutussa laumassa tuttujen kaverien ympärillä, eikä kevätkään aiheuta mitään hormonihuuruja :-)

10kk ikäisenä maaliskuussa oltiin näin kovin karvaisia.
Minos ja Penni, viime maaliskuussa myös!
Voi räkä, mä en vaa kestä tän sulosuutta!
Kesällä käytiin yhteensä neljä kertaa näyttelyissä, ja ilman loppukesän kaviopaisetta oltaisiin menty vielä nyt syksyllä olleisiin Loimaan rotunäyttelyihin.
Ajokoulutusta olen miettinyt hiljaa pienessä mielessäni, ja ajattelin sen aloittaa ehkä ensi keväänä. Ennen laitumelle menoa kun saisi ohjasajon siihen malliin, että se sujuu hyvin (käynti, ravi, kääntymiset, jarru ja kaasu) ilman taluttajaa, niin kesän ajan saisi pikkumusta miettiä oppimaansa, ja ensi syksynä joskus laittaisi kärryt perään. Saa nähdä miten paljon suunnitelmat muuttuvat tässä vuoden mittaan, mitään kiirettä tämän kanssa ei ole, joten varsinaista haittaa ei käy, vaikka ajo-opetus siirtyisikin vähän myöhemmälle.

Kesäkuun alussa näytettiin reilun vuoden ikäisenä tältä. Näyttelyihin tuo järkky mahairokeesi toki leikattiin pois ;-)
Toivottavasti tämä vuosi oli vasta ensimmäinen monista, monista yhteisistä :-) <3

4 kommenttia

  1. Ihana Miltsi, onnea kavioliiton ensimmäisenä vuosipäivänä! (Tai siis päivää myöhässä!) Toi kuva, missä ne on Pennin kanssa on mun kestosuosikki, ihan hirmuisen söpöjä ponilapsia! :-D Kesäkuun kuvassa Miltsi on jo niin ison pojan näkönen!

    VastaaPoista
  2. Pitäis kyllä tulla moikkaamaan Miltsiä (ja Ponia) vaikka Safiin sillon aikanaan ihastuinkin :3
    Ehkä joku kaunis päivä, kun taas sinnepäin ehksyn, Kettuki kaipais taas painiseuraa!

    VastaaPoista
  3. Mä en kans kestä tuota Miltsi-Penni-kuvaa! Enkä kyllä muitakaan, ihana ihana miniponi. ♡ Onnea vuosipäivänä, hirmu nopeeta kyllä taas aika mennyt!

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kaikille kommenteista! piristävät päivää kummasti :) Miltsin ja Pennin kaverikuva on kanssa yks omista suosikeista, molemmat lapsukaiset on siinä just sen näkösiä, että mitäs jäynää sitten keksitään!

    Hapero on hyvä ja tulee joku kerta moikkaamaan poneja! :) Capokin on kovasti lenkkiseuraa vailla, sekin siis kelpaa paremmin kuin hyvin!!

    VastaaPoista